perjantai 7. lokakuuta 2016

Voi papu! ja muutamia muita juttuja... Kuten simpukkaa.


Siinähän se. Voipapuja ja uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja valkosipuli-yrttimarinadissa. Ja 
muutamia muita juttuja. Jaa että mitä. Perjantaina tulee telkkarista Vain elämää. Perinne jälkikasvun kanssa on, että perjantaina katsotaan Vain elämää ja syödään herkkuja. Joskus herkut vaatii enemmän panostusta, joskus vähän vähemmän. Fiiliksen mukaan. Tänään fiilis oli niin tylsimys mälsimys, että se vaati ruoanlaittoa. Tarkoitus oli tehdä voipapuja. Noh, muuten sitten ei mennytkään ihan suunnitelman mukaan. 

Mutta palataan papuihin. Sain päähäni, että ne olisi hyvää uunissa kuivattujen kirsikkatomaattien ja valkosipulin kanssa. Siispä ostin tylsästi tölkillisen papuja. Ja paaaljon kirsikkatomaatteja. Vai oliko noi miniluumutomaatteja. Joka tapauksessa halkaisin tomaatit, laitoin ne uunipellille ja rouhin päälle suolaa. Kuivattelin niitä 80-asteisessa uunissa kolme-neljä tuntia niin, että jäivät vielä nahkeiksi. Osan otin hyötykäyttöön heti, loput jätin vielä kuivahtamaan, vaikka otin uunin pois päältä. 

Tarkoitus oli tehdä myös bulgursalaattia ja sehän vaatii valkosipuliöljyä. Siispä tein oliiviöljystä, suolasta, valkosipulista (tätä reilusti) ja ripauksesta intiaanisokeria smoothiekoneella mausteöljyä. Taisin laittaa tuoretta minttuakin sekaan. Osa öljystä meni papujen marinadiksi. Sekaan tilkka sitruunamehua ja valkoviinietikkaa. Sitten vielä tomaatit sekaan ja minttua ja persiljaa. Parin tunnin maustuminen ja olipas hyvää! 

Nyt päivää myöhemmin täytyy tulla täydentämään tätä tekstiä. Pavut oli nyt muhineet yön yli marinadissaan kun kaivoin jääkaapista jämälounasta. Jestas. Ei vaan voi lopettaa syömistä. Samoin ne pikku kuivatut tomaatit ihan sellaisenaan. Napsin ja napsin lisää vaan, vähän dippailin alla mainittuun valkosipulimajoneesiin (joka btw oli tuota valkosipuliöljyä ja majoneesia, ihanan kevyttä...) ja välillä ihan sellaisenaan. Jestas! Valkosipuliöljy on tosi voimakkaan valkosipulinen, mutta tähän just niin hyvä etenkin nyt kun maut oli tasoittuneet. Tomaatteja!! Papuja!! Tätä lisää!!



Lapselle heppaa. Ostin palasen hepan sisäfilettä, sitä kapeaa häntäpäätä. Paistoin lihasta pinnan kiinni, samalla maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin lihan levätä hetken, käärin folioon ja laitoin pakkaseen kohmettumaan. Leikkasin vähän kohmeisen lihan ohuiksi viipaleiksi ja täytin (okei, mies täytti) piparjuurituorejuustolla (parasta piparjuurijuustoa, ihanan kuohkeaa on Lidlin Crefee-merkkinen) ja rullaili. Rehellisyyden nimessä, mä en saanut maistaa tuota lainkaan. Mies sai pari palaa ja lapsi loppasi loput. Mutta uskotaan ruokakriitikoita, katosi sen verran nopeasti että varmaan oli hyvää. 


No sitten se bulgurasia. Valmistin bulgurin ohjeen mukaan. Maustoin valkosipuliöljyllä, johon sekoitin vielä reilusti sitruunamehua. Sekaan kirsikkatomaatteja, minttua ja persiljaa. Vähän mustapippuriakin. Päälle vielä muutama kuivattu tomaatti. Hyvää. 


Ja nyt... Mä en ole koskaan tehnyt simpukoita. Mistä ihmeestä mä sain päähäni tehdä simpukoita... No kun teki mieli. Prisman täti rohkaisi mut simpukan valmistamiseen. Suositteli, että jos ei muuten rohkene noihin kajota niin ottaa vähän sitä valkkaria ensin... Tein työtä käskettyä. Ei puhuta siitä, miten sujui simpukoitten peseminen. Mutta sen jälkeen. Mulla oli vielä sitä valkosipuliöljyä. Siinä kuullottelin pari silputtua salottisipulia. Sitten skumppaa päälle. Simpukat kattilaan sekaan. Heeei, tähän pitää saada vähän potkua! Cayennea päälle ja pyörittelin varovasti simpukoita reikäkauhalla. Keittelin kuusi minuuttia, välillä maustoin persiljalla (lunttasin googlesta keittoajan). Lapoin simpukat kulhoon ja lisäsin kattilaan purkillisen kuohukermaa. Keittelin vielä viitisen minuuttia ja kaadoin liemen simpukoiden päälle. Jestas! Ihan hiton hyvää! Juomana skumppaa ja sitten näitä. Lisänä oli limellä ja inkkarisokerilla maustettu majoneesia ja miedosti valkosipulilla maustettua majoneesia. Liemen lappamiseen paahdoin leipää. Ihan törkeän hyvää! Ei tasan tarkkaan jäänyt tähän mun simpukkakokkailut. 





14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Toi heppa oli osin tuttua huttua, mut erityisesti simpukat ja pavut jäi kyllä mieleen. Herkkua.

      Poista
  2. Ai vitsi, tulee tuosta hepasta mieleen härkätataki jota taisin himoita koko raskauden ja olen nyt sitten lapsen syntymän jälkeen unohtanut koko ruoan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti googlettaa härkätataki ja tuohan näyttää niin mun makuiselta ruoalta! Pitänee joskus kokeilla!

      Poista
  3. Simpukat on niin hyviä, vaikka niiden alkuvalmisteluihin meneekin vähän aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kerta kun itse tein ja on kyllä eri maku kuin jossain pakastesimpukoissa. Valmisteluissa oli vähemmän hommaa kuin luulin, olin ajatellut että olisivat tosi työläitä. Ongelmanahan mulla tuossa oli niihin simpukoihin koskeminen. :-D

      Poista
  4. Tuollaiset pitkään ja hartaasti paahdetut tomaatit on kyllä aivan ihania! Harvoin vain tulee tehtyä kun vaatii kuitenkin aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, viikonloppukokkailuja melkein nuo. Nyt kyllä just laitoin uuniin, lapsi pilkkoi eli aktiivinen tekoaika mulle n. 1 min. :-D Huomiseksi herkkua.

      Poista
  5. Marinoidut (voi)pavut ovat taivaallisia! Täytyiskin taas tehdä :-)

    VastaaPoista
  6. Pavut ovat ihania monessa muodossa. Tuokin kuulostaa ihan hurjan houkuttelevalta. Meillä taas isäntä innostui pistämään tulille perinteisen ranskalaisen Cassoulet-padan. Papuja siinäkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en papuja oo lämpimiin ruokiin isommin käyttänyt. Voisi joskus kokeilla.

      Poista
  7. Voipavut on pavuista yksiä suosikkejani. Varsinkin juuri uunissa paahdettuna tomaattien kanssa toimii mahtavasti!

    VastaaPoista