Projekti etenee, hitaasti ja epävarmasti. Ensin piti yläkerrasta rempata yksi huone, jotta sinne saadaan olohuoneesta tavaraa, jotta saadaan keittiön tavaroita mahtumaan olohuoneeseen. Sellaista puuhaa kun tekee kaiken kiirearjen keskellä niin hidasta on. No, sitten alkoi se isompi projekti, eli keittiö. Se on niin vaiheessa, niin vaiheessa ja lyhytpinnaisella ihmisellä ei tahtois riittää jaksaminen, etenkin kun tietää, että uudet kalusteet tulee tiistaina, mies lähtee reissuun torstaina ja siinä välissä ei ehditä kaikkea kasaamaan. Ja reality check, en mä kyllä yksin ala kaapistonkasaushommiin, se on vissi. Siitä ei tulis kun sutta, sekundaa ja ärräpäitä. Mut vaikka tässä nyt näyttääkin ihan tuhottoman hitaalta ja toivottomalta ja ja ja... Niin dokumentoidaanpa hieman projektin etenemistä.
Viikko sitten perjantaina näytti tältä:
Nyt näyttää tältä:
Jaa että miksi reikää seinässä? Kaakeleita kun alkoi gyprocista irroitella niin lopputulema oli se, että helpompi leikata ne irti kokonaan ja rakentaa uusi pala seinää kuin nakutella kaakelit irti ja samalla rikkoa seinä. Eivät ihan helpolla irronneet.
Ja tässä meidän hukkatilasta hyötykäyttöön-ajatus. 1920-luvun talosta löytyy käytännöllisiä yksityiskohtia. Kuten 66 cm leveä, pari metriä pitkä käytävä, joka ei johda minnekään. No, sinne sai jemmattua vanhoista kaapeista hieman tuunatun siivouskaapin ja ikkunalle tulee yrttihyllyt. Ehkä.
Projektin edetessä tajusin myös, että täällähän olis ollut vielä tallessa ihan täydet valmiudet puu-uunille. Sen hetken harmitus oli kova, kun tajusin, että mulla olis ollut mahdollisuus saada yön yli puu-uunissa hautunutta riisipuuroa. No, järki käteen, ei se olis mahtunutkaan. Oikeesti. Eieieiei. Ei olis. Mut jos ihan itsensä kiusaamiseksi palan tiilimuuria sitten kuitenkin jättää näkyviin.
Jatketaan einesten syömistä. Jos kiva ilma sattuu niin illalla grillataan. Jotain, mitä ei juuri tarvitse valmistella, koska valmistelu tapahtuu olohuoneen pöydän ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti