sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ouzosimpukoita, karitsakebakoita ja vähän muuta

Aloin tuossa viikolla miettiä, että en ole tainnut laittaa ruokaa kahteen viikkoon. Kyllä, kahteen kokonaiseen viikkoon. En ainakaan muista, ehkä korkeintaan jonkun nopean lohipastan. Joo, se on tainnut olla mun ainoa kulinaristinen saavutukseni. Kaksi edellistä viikonloppuakin oon ollut reissussa, joten ei oo ollut mulle tyypillisiä viikonlopun "kokkaan kaiken"-juttujakaan. Arki on ollut yhtä matalalentoa ja aloin jo alkuviikosta isosti kaivata rauhallista viikonloppua ja rauhallista ruoanlaittoa.

Perjantaina olin vielä Helsingissä palaverissa, tuumailin itsekseni, että tuleepahan pitkä päivä ja pitääkö mun lähteä hakemaan McPäivällinen. En jaksa muuta. Sitten tulikin ihanalta ystävältä viesti, jossa hän kutsui mut syömään pihviä ja uunijuureksia. No mutta... No, pystyinhän mä siihen taipumaan. Bussissa istuessani tajusin, että kas, mähän voin sitten kutsua tän ystävän lapsineen lauantaina syömään, ettei hänen tarvii pitkän työpäivän jälkeen kokata. Siispä sain erinomaisen pihvipäivällisen ja kun sen jälkeen lähdin noutamaan lasta Prismasta joulukalenterinmyynnistä, kävin samalla vähän isommin ruokaostoksilla. Matkaan saattoi tarttua myös iiiiso vaaleanpunainen yksisarvinen, mutta ei siitä sen enempiä. 





Viime viikolla silmiini osui kaapista käyttämättä jäänyt (ylläri...) ouzopullo. Vähän aikaa mietin, että minkä kanssa ouzoa voisi käyttää ja päätin, että simpukoiden. No nyt mulle oli tulossa kaveri, joka syö kaikkea, ainakin melkein. Siispä ouzosimpukoita ainakin. Pitkän aikaa arvoin mausteita, laitanko tilliä vai persiljaa, laitanko chiliä, mitä mä laitan. Mutta tämmönen tuli. Eli aloitettiin putsaamalla simpukat. Jälkikasvua kiinnosti kovasti, "snäppääkö" eli nappaseeko avonaiset simpukat. Tää tutkittiin yhdessä, auki olleet simpukat kopautettiin pöytään ja ne, jotka eivät snäpänneet eli sulkeutuneet eli koittaneet napata sormesta, päätyivät hävikkiin. Pesin simpukat ja veitsellä poistin parrat. Silppusin salottisipulia ja pari yksikyntistä valkosipulia ja kuullotin niitä hetken öljyssä. Kaadoin sekaan n. desin ouzoa ja keittelin hiljalleen ehkä vartin verran. Lisäsin ripauksen cayennea ja kaadoin simpukat ja tuoretta tilliä sekaan ja kansi päälle. Keitin simpukoita viisi minuuttia, välillä pari kertaa varovasti kääntelin reikäkauhalla. Simpukat avautuu keitettäessä, kiinni jäävät pitää jättää syömättä. Otin simpukat reikäkauhalla kattilasta tarjoiluastiaan ja lorautin kevyesti purkillisen kuohukermaa ja lisää tilliä perään. Keittelin tätä lientä kymmenisen minuuttia ja kaadoin simpukoiden päälle. Lisäksi vielä tilliä ja valmista tuli. 

Jo kaataessani ouzon kattilaan tulin siihen tulokseen, että tämä ei voi mennä pahasti pieleen. Tuoksu oli aivan mielettömän hyvä. Ensimmäisen simpukan kohdalla hieman tuumin, että olisiko ouzon maun pitänut olla voimakkaampi, mutta ei. Tää oli just hyvä näin. Ja hyvät ihmiset, siihen on syynsä, että se ouzo on jäänyt juomatta. Eli mä en ouzosta tykkää eikä puolisokaan, joten kaappiin on jäänyt Kreikan-tuliainen. Mut tää ruoka itsessään jo voi olla syy ostaa ouzoa. Vähän arvuuttelin sitäkin, miten ouzo ja kerma toimii, mutta erinomaisesti. Kerma pehmensi makuja ihanasti ja valmistusvaiheen voimakas, vähän lakritsamainen tuoksu vaihtui ihanaksi aniksen vivahteeksi. Cayenne toi mukavasti potkua makuihin. Tilliä vai persiljaa, no, hyvin toimi tilli, ei valittamista. En osaa sanoa, olisiko persilja tuonut jotain uutta tähän, mutta jatkossa kun simpukoita teen, saattaa tämä mennä hyvinkin ohi valkoviinisimpukoista. Ihan pakko oli nimittäin patongin puuttuessa paahtaa leipää, että sai lähmittyä lautaselta viimeisetkin liemet...


Lohkopotut oli niin perus kuin olla voi. Hyvin pestyt rosamunda-perunat lohkottiin ja laitettiin kulhoon. Päälle oliiviöljyä ja chilisuolaa. Uunissa n. puoli tuntia, lämpötila varmaan n. 175. Lopussa laitoin hieman kuumemmalle ja grillivastuksen päälle kun tuntui, ettei potuissa ollut väriä. Perushelppoa. Pesee kaupan ranskikset mennen tullen. 



Lisäksi Prismasta tarttui mukaan pieni pala lohta ja karitsan jauhelihaa. Lohen leikkasin pötkylöiksi, pyöräytin korppujauho-suola-pippuriseoksessa ja paistoin nopeasti uunissa kypsäksi. Helppo homma. Karitsasta tein kebakoita. Maustoin jauhelihan paahdetulla valkosipulilla, tuoreella silputulla mintulla (ruukussa luki vahva minttu), chilisuolalla ja mustapippurilla. Valkosipulin paahtaminen on muuten helppoa ja antaa makuihin ihan uutta pehmeyttä ja vivahdetta. Mä käytän yleensä yksikyntisiä valkosipuleita. Leikkaan kuoreen siihen ei-kantapuoleen pienen viillon (tämä on tärkeä, tärkeä työvaihe ellei halua siivoushommiin...) ja laitan uuniin n. 200 asteeseen ehkä vartiksi niin, että valkosipuli pehmenee. No joo, lihan sekaan mausteet ja möyhintää käsin. Puristelin massan varrastikkujen ympärille ja paistoin uunissa kypsäksi, oliskohan ollut n. 180 astetta (kiertoilmauuni) ja reilu vartti. Näistä tulee melko kiinteitä ja kuivia, joten jos tykkää rasvaisemmista niin kannattaa laittaa osa vaikka possun jauhelihaa. Mulla oli reilu puoli kiloa jauhelihaa, yksi yksikyntinen valkosipuli, suolaa, pippuria ja ehkä 10-15 mintunlehteä. 

Vähän vahingossa tästä tuli melko Kreikka-teemainen ateria. Joten kastikkeetkin sen mukaan. Kreikkalaista jugurttia siis. Toinen kastike sai mausteekseen raakaa silputtua valkosipulia, tuoretta minttua, chilisuolaa ja ripauksen ruskeaa sokeria. Tää oli noiden kebakoiden kanssa erinomaista. Toisessa oli jugurtin sekaan laitettu vähän majoneesia, paahdettu valkosipuli, suolaa ja ripaus ruskeaa sokeria sekä persiljaa. Lisäksi oli salaattia joka oli yksinkertaista kuin mikä. Pieneksi silputtua kurkkua, tomaattia ja jäävuorisalaattia. Toinen satsi ihan tällaisenaan, toinen satsi maustettiin persiljalla ja kastikkeella, jossa oli oliiviöljyä, valkoviinietikkaa, sitruunamehua, chilisuolaa ja ripaus ruskeaa sokeria. 

Ja ettei syöminen lopu kesken, oli vielä pitsakierteitä. Hieman poikkesi teemasta. Tää meni vähän silleen, että lapsen piti leipoa ne. Hän teki kiltisti pitsataikinan johon mulla on jopa ohje, koska tää on hänen omasta keittokirjastaan. No mut koska olin unohtanut leivinpaperin ja häädin lapsen kauppaan, mä lupauduin tekemään kierteet loppuun. Lisäksi jouduin kauppareissusta antamaan heidän katsoa leffaa ja syödä popparia. No, mut mun ei tarvinnut käydä kaupassa. Joo, Eli tehdään taikina alla olevan ohjeen mukaan. Kaulitaan neliöksi, päälle tomaattikastike, joku täyte (tuossa kinkkua) ja juustoraastetta, kääritään rullalle, viipaloidaan ja laitetaan pellille ja paistetaan. Jos haluaa "pitsatikkareita", noihin voi vielä tuikata varrastikun. Tämä pitsapohjan ohje löytyy NAM!-lasten keittokirjasta.

2,5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g tuoretta tai 11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Meillä on aina kuivahiivaa, eli sekoitetaan hiiva ja suola jauhoihin ja lisätään nesteeseen. Vaivataan taikinaa, lisätään öljy ja vaivataan vielä. Peitetään kulho liinalla ja annetaan kohota vähintään puoli tuntia (nyt taisi olla toista tuntia). Oli kyllä hyvä taikina tällä kertaa, en tiedä vaikuttiko kohoamisaika vai oliko mittasuhteet vaan niin kohdillaan. Kyllä, lapseni joskus koittaa tehdä reseptin mukaan, mutta joutuu hänkin elämään sen tosiasian kanssa, että meillä ei sitä desimittaa ole... Noita kierteitä kun tekee, niin paistoaika on sellaisen 15-18 min hieman alle 200-asteisessa uunissa. 

Jälkkäriksi nautittiin vielä popcorn-kinuskijäätelöä. Jäätelön pohja oli ylläripylläri 4 dl kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna, sekaan kaksi pikkupurkkia (ainakin Prismasta löytyy 90 g:n purkkeja neljän purkin pakkauksessa) kondensoitua maitoa. Sinne sekaan n. puoli pussia voipoppareita. Purkkiin ladotaan tätä massaa ja (valmista, jossain oikaisin) kinuskikastiketta ja pakastetaan n. kuusi tuntia. Annokseen päälle ripotellaan vielä vähän suolankukkaa. Tämä hävisi niin nopsaan, ettei kuvata ehtinyt. 

Sellainen päivällinen. Laski taas stressitasoa huomattavasti. Ystäväni totesi, että tässä maistuu Kreikka. Ei ehkä niitä aidoimpia Kreikan juttuja, mutta joo, ihan selkeästi tuossa maistui jälkkäriä lukuunottamatta Kreikka. Pitsakierteet kai teki pienen koukkauksen Italian suuntaan, mutta kun kuitenkaan ei ollut alun perin suunnitelmissa mikään Kreikka-päivällinen niin väliäkö hällä. Tai muutenkaan. Bonuksena tässä vielä kävi niin, että lapseni lähti yökylään ja mulla oli suunnitelmissa nauttia yksinäisessä, hiljaisessa talossa muutama lasi kuohuviiniä ja katsella jokunen jakso Gilmoren tyttöjä. Lopputuloksena torkahdin ensimmäisen kerran ennen yhdeksää, alle tunti vieraiden lähdettyä. Mutta sanoisin, että päivällinen täytti tarkoituksensa monella tapaa. 




46 kommenttia:

  1. Simpukoita...näistä tulee mieleen eräs Espanjan reissuni jolloin sain syödä ihan todella hyviä simpukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vasta opettelen örkkien syömistä. Jotkut ravut ja muut olis aivan ihania, mutta niiden käsittely on vielä mulle ihan ylivoimaista. :-D

      Poista
  2. Mä rakastan ouzoa! Erityisesti ruuanlaitossa ... tosin jos sitä on kotona niin tuleehan sitä kyllä juotuakin. Yleensä jos joku tuttu tai perheenjäsen on kreikan suunnalla, ne muistaakin tuoda sieltä mun varastoon täydennystä, mut nyt on kyllä pullo lähes tyhjä, yhyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nyt ihastuin tähän kertaheitolla niin, että aloin miettiä, mihin muuhunkin sitä voisi ruoanlaitossa käyttää. Ehkä kastike vaalealle kalalle? Joku hyvä pataruoka? MIksen mä tätä aiemmin ole tajunnut... Juomisen jätän kyllä muille. :-D

      Poista
  3. Ouzo ei kyllä parhaimmillaankaan ole mikään lempijuoma, mutta ruoanlaitossa voi toimiakin. Sulla on kyllä aina niin mahtavia ideoita ja sellaisia herkkuja pöydässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Ideoita piisaa, ihan aina ne ei toimi. :-D Mut tää kyllä toimi, erinomaisesti.

      Poista
  4. Kiva idea kokeilla ouzoa simpukoiden kanssa. Pitää muistaa laittaa korvantaakse, jos joskus kaapissa sattuu ouzoa olemaan. Minäkään en oikein siitä juomana välitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa ouzo aika lailla jakaa mielipiteet. Mut ruoassa oikein hyvää.

      Poista
  5. Miulla on nyt ollut meneillään jonkinlainen Kreikka-innostus keittiössä. Lammaskebakot voisin ottaa seuraavalla kerralla mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! Tykkäsin itse ainakin kovasti. Aika helposti lähestyttävää.

      Poista
  6. Upee menu teillä! Mua alkoi heti houkuttaa noi perunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä harvoin syön tai laitan pottuja, tää on yksi harvoja tapoja.

      Poista
  7. mulla on Kreikanmatkan tuliaisouzo vieläkin jääkaapissa odottamassa että saisin aikaiseksi reissun päällä ideoidun äyriäispadan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ideat odottaa tekeytymistään. Mut tuon eilisen perusteella sanoisin, että kannattaa tehdä se pata!

      Poista
  8. Tulipa kova kreikkalaisen ruoan himo tästä! Ouzo-simpukat kuulostaa aivan mahtavilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne simpukat oli kyllä ihania! Ja taipui jämät tänään vallan mainiosti pastaksikin. En mä kyllä tiiä, syödäänkö Kreikassa ouzosimpukoita, mutta eiköhän ouzo tee tästä tarpeeksi kreikkalaista. :-D Vähän niinku kossukola on ehdottoman suomalainen. :-P

      Poista
  9. Nyt alkoi ihan tosissaan tekeen mieli simpukoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun örkkikammo on rajoittanut simpukoiden syömistä ja valmistamista. Mut siis hei, ihana herkku ja vieläpä kohtuuhintainen. Täydellistä.

      Poista
  10. Mekin tehtiin simpukoita ihan muutama päivä sitten. Lempiherkkuani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihastuin ihan kertatekasulla. Ja nyt haluan tehdä ja oppia lisää!

      Poista
  11. Simpukoista tulee niin mieleen Espanjan matka. Oli kyllä mukava tarina ruoanlaitosta ja päivästä :)

    VastaaPoista
  12. Vähän erilainen McPäivällinen :) Ehkä parempi valinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä. McPäivällisellekin on aikansa ja paikkansa, mutta meidän mäkkärihän on sitäpaitsi remontin takia kiinni!

      Poista
  13. Sinäkin innostuit :) KIva kuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä. Hyvä kun löytyy ouzollekin käyttöä.

      Poista
  14. Maistan jo simpukat, ouzo kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ouzo ei juomana kuulosta hyvältä, mutta mausteena tajusin sen ihanuuden!

      Poista
    2. No joo, ei suosikkijuoma, mutta Pernod:n tapaan passaa ruuanlaittoon hyvin.

      Poista
    3. Hei, pernodta! Sehän on yrttisempää. Joku ihana tomaattinen kalapata vois olla aika hyvää...

      Poista
  15. Simpukoita tulee kokattua aivan liian harvoin niiden herkullisuuteen ja helppouteen verraten. kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Meillä ei perheessä muut oikein arvosta, mutta aina voi kutsua kavereita syömään.

      Poista
  16. Ouzo simpukat kuullostaa niin hyvältä. Minä olen löytänyt simpukat vasta muutama vuosi sitten ja onneksi löysin, on ne niin hyviä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en vielä jokunen vuosi sitten osannut kuvitellakaan edes koskevani moisiin otuksiin.

      Poista
  17. Simpukat! <3 Ouzon juomana jätän kyllä muille, mutta ehkä tämäntyyppisessä reseptissä voisi mennäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juomana juu jätetään niille, jotka sitä siinä tarkoituksessa arvostaa. :-D Mut mausteita on monenmoisia.

      Poista
  18. Nam! Oma herkullisen kuuloinen ohje! Meilläkin on varmaan joku ouzo pullo jossain jemmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äkkiä se pois sieltä jemmasta ja simpukoiden sekaan!

      Poista
  19. Oon niin halunnu testailla ouzoa.. MasterChef Australiassa sitä on jonkin verran käytetty ja haluisi itsekin sitä siis testata. Siellä sitä on käytetty ainakin johonkin jäätelöön :) Simpukat on varmasti ihana vaihtoehto myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, ouzojäätelö alkoi just kuulostaa aika hyvältä...

      Poista
  20. Ouzon maku sopii varmasti simpukoihin, vaikka en olekaan koskaan maistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, sopi mainiosti. Tässä se ei puskenut kovin voimakkaana vaan simpukoiden oma maku (ja erittäin runsas valkosipuli) maistui myös.

      Poista
  21. Minä nautin ouzoni veden kanssa... ;D

    VastaaPoista
  22. Aikauhee aikauhee! Menee se kai niinkin. :-D

    VastaaPoista
  23. Kokkasit sitten sen parin viikon edestä, mutta kuinka ihanaa! Ystävä varmasti ilahtui :) Ouzoa en ole juonut, saati kokeillut ruoanlaitossa. Mielenkiintoista, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä tuo valittanut. :-D Mun henkilökohtainen mielipiteeni tuon kokeilun jälkeen on se, että siirsin ouzon viinakaapista maustehyllyyn.

      Poista