sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Rommia, rommia, rommia. Ja hummeria.

Edellisessä postauksessani kerroin, että olen kehittänyt mieliteon valmistaa hummeria. Koska itse olen örkkirajoittunut, päätin hyödyntää hummerinvalmistuksessa ystävääni. Meille tarjoutui vähän yllättäen mahdollisuus pitää ihan aikuisten kesken illanistujaiset ja kun mainitaan sana illanistujaiset, mä alan välittömästi suunnitella ruokia. Hummeria siis. Tai no, saman tien sitten kolmen ruokalajin setti, mitä sitä kursailemaan... Työnjaoksi sovittiin kaverille hummerin suolistaminen ja samppanjan avaaminen, mulle muu. Tosin meille kävin niin hassusti, ettei Alkossa myyty samppanjaa. Tai olisi kai myyty, mutta kun ystäväni oli mennyt ostoksille ja sanonut ruoan olevan hummeria, oli myyjä sanonut, että me ei haluta samppanjaa vaan me halutaan tällaista valkkaria.

Terkut vaan Sutelan Alkoon, olit harvinaisen oikeassa! No mutta asiaan.


Tästä lähdetiin. Olin etsinyt valmiiksi youtubesta opastusta hummerin kuorimiseen ja siis vau, sehän meni ku Strömsössä! Hummerimme tosin oli yksikätinen yksilö, mutta niiiin hienosti siitä saatiin lihat irti. Tai saatiin ja saatiin, mä en pystynyt edes kunnolla katsomaan koko operaatiota. 


Mä olin päättänyt liekittää tuon ja tehdä sille rommi-chili-voikastikkeen. Olin ensin keitellyt tummaa rommia ja chiliä, osan siitä otin talteen voikastiketta varten, osan keittelin jälkiruoalle ruskean sokerin kanssa siirapiksi. Voikastike oli... voikastike. Lopputulos oli kyllä oikein hyvä, mutta valmistus oli mallia "Oho, tänne vähän lorahti valkoviinietikkaa, no laitetaan lisää rommia, onkohan täällä tarpeeksi keltuaisia, voi ruma sana, tää ei sakene, eikusakenee...", eli ei siitä sen enempää. Rommia, valkoviinietikkaa, suolaa, ruskeaa sokeria, chiliä. Siinä mausteet. Rommi ja chili maistui mietoina, mutta oli kyllä hyvä kastike. Osa hummerista silputtiin, osa liekitettiin. Nopea paistaminen ja liekitys tummalla rommilla. 

Mutta mutta... mähän olin saanut päähäni tehdä surf'n turf-alkuruokaa. Joten hummeri sai kaverikseen pienen tartarpihvin hepan ulkofileestä. Lisukkeeksi salottisipulia, Myrttisen suolakurkkua, punajuurta ja paahdetulla valkosipulilla maustettua smetanaa. Pari isoa kapristakin ja tietysti mustapippuri ja suolankukka. Punajuuria ei raakana kaupassa ollut, joten oikaisin ja ostin säilykepunajuuria, jotka viipaloin ohuiksi ja marinoin hetken balsamicossa, ruokosokerissa ja mustapippurissa. 

Surf'n turf, olkaa hyvä:


Koska luvassa oli samppanjaa, olin tehnyt mangosorbettia, jonka ajattelin toimivan hyvin samppanjalorauksen kanssa välisorbettina. Paitsi ettei meillä ollutkaan samppanjaa. No, ei se mitään. Vaalea rommi ajaa saman asian. Sorbetti oli yksinkertaisesti puolijäistä mangoa soseutettuna, yksi valkuainen vaahdotettuna ja ruskeaa sokeria. Ja takas pakkaseen jäätymään.  En tehnyt tästä erityisen makeaa ja sellaisena toimi hyvin. 



Pääruokana oli ankkaa ja paistettua polentaa. Tein polentan jopa pussin ohjeen mukaan, paitsi maustoin vielä muskottipähkinällä ja reilulla määrällä parmesania. Laitoin polentan tekeytymään jääkaappiin ja paistoin siitä palaset annokseen. Paistaminen ei mennyt Strömsösti, en tiedä mikä menee pieleen mutta en vaan osaa. Ei tule rapeaa pintaa ei. Paistoin tän ankanrasvassa, samoin kuin salottisipulit. Ankka sitten. No, miedolla lämmöllä aloin paistaa nahkapuoli alaspäin, sitten kun rasva oli sulanut, käänsin. Maustaminen suolalla ja pippurilla. Olen joskus tehnyt uunissa valmiiksi, mutta pannullakin saa kyllä ankan paistettua sopivan raa'aksi. Nyt kyllä täytyy sanoa, että kun joskus olen irroittanut nahkan ensin, silpunnut sen ja paistanut nahkan erikseen rapeaksi, niin se vaan toimii paremmin. Mutta hyvä kypsyys, hyvä ankka. 

Kastikkeina oli kermainen kahvikastike. Eli vettä, pikakahvijauhetta, ripaus suolaa, mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Reilusti kermaa ja koska rommi oli päivän teema, loraus tummaa rommia. Suurustus vaalealla maizenalla. Hyvää. Toisena kastikkeena puolukkakastike. Keitin puolukat ja survoin niistä siivilän läpi sen mitä irti lähti. Suolaa, pippuria, ruskeaa sokeria ja hieman rosmariinia. Tämän suurustin ruskealla maizenalla.  Ja muuten hei, kerrottakoon tässä vaiheessa, että maizenathan on sellaisia idioottivarmoja suurustajia, eikös? Ei voi mennä pieleen? Paitsi että voi. Juu, onnistuin saamaan kahvikastikkeen ensin paakkuiseksi. Superkokki asialla. No, mutta kyllä se siitä tokeni. 


Juomana oli tällainen herkku Tallinnasta. Olin tätä nautiskellut Dominicissa just ankan kanssa, joten tiesin sen toimivan. 


Viimeisenä muttei vähäisimpänä jälkkäri. Kaverini ehdotti kookospannacottaa, mutta mulle siitä juolahti mieleen creme brulee. Ihan koska rakastan sitä rapsakkaa sokerikuorta. Kookoscremebrulee it is, mutta hei... ei unohdeta rommia. Ajatuksena oli se mangosorbetti, chili-rommisiirappia ja kookoscreme brulee, mutta kun aloin miettiä kookosmaidon makua niin hei, sehän suorastaan huusi lorausta tummaa rommia. Ja saikin sen. Ja voi itku kun olikin hyvää. Noin suurin piirtein tässä oli pieni pahvitötsä kookoskermaa, n. 3 dl kuohukermaa, ruskeaa sokeria ja vaniljiasokeria. Ja sitä rommia. Nämä kuumensin kattilassa niin, että sokeri liukeni. Lisäksi viisi keltuaista, joiden rakenteen olin vatkannut rikki. Kermaseos vatkataan sekaan ja kaadetaan annosvuokiin. Vuoat syvälle uunipellille, pellille reilusti vettä ja koko komeus uuniin hieman reilu sataan asteeseen reilu tunniksi. Jäähdytys jääkaapissa, juuri ennen tarjoilua päälle ruskeaa sokeria ja pikku pikku liekinheittimellä sokerin sulattaminen. Tämän kai voi tehdä myös oikein kuumassa uunissa grillivastuksen alla hyvin nopeasti, ettei annos kuitenkaan kuumene. Lisukkeeksi mangosorbettia ja chilirommisiirappia. 

Ja mikähän tän aterian kruunasi? No se jälkkäriviini. Niin kertakaikkisen täydellistä. Että lisää terkkuja sinne Alkoon, ootte ihania! Tämänkin putelin toi kaverini tullessansa, kuulemma kun myyjälle kerrottiin jälkkärin sisältävän kookosta, hän ei ollut tarjonnut vaihtoehtoja. 


Ja siis oikeesti, tää oli niin hykerryttävän hyvä yhdistelmä. Sellainen hihityttävän hyvä. Niin loistava, että olisin jo suin päin rakastunut itseeni, ellen olisi minä. No, ehkä mä rakastuin vähän siihen Alkon myyjään. Ihanalle aterialle täydellinen päätös. 









24 kommenttia:

  1. Minäkin olen ehkä pari kertaa vähän rakastunut Alkon myyjään... Ihan uskomattomia yhdistelmiä osaavat suositella, jopa silloin kun haluaa jotain erikoisempaa yhdistelmää kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä. Ja kun itse en viineistä oikein ymmärrä, niin on ihanaa kun on ammattitaitoiset ihmiset etsimässä mulle ne hykerryttävät makuyhdistelmän.

      Poista
  2. On kyllä huikea setti sulla taas! :) Jälkkäri täytyy lokeroida tuonne to do-listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, noita oli tosi hauska tehdä. Ja näin jälkikäteen, niin kyllä se jälkkäri tuossa varmaan oli se The Juttu. Kookos, rommi, mango, chili. Ei vaan voi mennä pieleen!

      Poista
  3. Ihania ruokia, teillä on ollut upee illallinen! Alkon myyjälle isot pointsit. Hienoa, että suositukset olivat noin täydellisiä. Minua jäi eniten kiinnostamaan Creme Brulee, kuulosti ihan todella herkulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä hyvää. :-) Itse vasta alan päästä jyvälle viinien ja ruoan pyhästä liitosta, joten oon iloinen ammattitaitoisesta avusta. Ja tosiaan, tuota creme bruleeta kannattaa kokeilla!

      Poista
  4. Tuo surf n turf on aivan upea! Yks annos mullekin, kiitod :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei raaka heppa huonoa voi olla. Eikä näköjään hummerikaan.

      Poista
  5. No kyllä tuon rommimäärän jälkeen jo jälkkäriviinikin hihityttää... tai eikun, rommit taisivat olla keitettyjä - ehkä se sittenkin hihitytti muuten vaan ;-)
    Herkullisen kuuloinen ateria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Rommit oli keitettyjä kyllä, että niistä ei hihitystä irronnut kuin herkullisuuden vuoksi. Eikä niistä tullut edes pää kipeäksi!

      Poista
  6. Aijjai, hummeria ja chablista, kateus!!! Kaikki muukin kyllä kuulostaa todella herkulliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt oli kyllä tässä alkuruoka ja jälkkäri toimivimmat kokonaisuudet. Pääruoka meni varman päälle.

      Poista
  7. Chablis'n kanssa menee alas mikä vaan.

    Nää herkut kyllä ilimankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä minä että ystäväni ollaan kierretty valkkarit melko kaukaa. Ihan itsekin pohdittiin, että joskus kakarana kun on lämmintä Libistä latkinut niin ihmekö tuo. Mutta tän jälkeen täytyy kyllä ehdottomasti antaa uusi mahdollisuus!

      Poista
  8. Ihania ruokia! Ihania juomia! Nam!

    VastaaPoista
  9. Pitäisikin taas itsekin väsätä välisorbetit, tosin en tiedä milloin tässä vauva-arjen keskellä saisi aikaiseksi edes illallisten järkkäämisen. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, mun pikkuvauva-arki muinoin meni pääsääntöisesti kylmiä ruokia syödessä kun vauva oli koko ajan kantoliinassa vaipanvaihtoja lukuunottmatta. Ei uskaltanut kuumia eväitä syödä kun pelkäs että tippuu sen päähän. Iltapesun yhteydessä sai sitten sen niskapoimuista tarkistaa, että mitä tulikaan syötyä... Että siihen nähden jo kunnon päivällisen ajatteleminen on saavutus. :-D

      Poista
  10. Hummeri-illalliset on parhaita. Tosin itse tykkään, että hummeri saa olla kuoressaan. Se on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toisaalta. Mutta tällaiselle örkkirajoittuneelle hyyyvin hankala syötävä siten. Kyllähän se toki muulle pöytäseurueelle hupia tarjoaa, kun yksi yrittää syödä hummeria koskematta kuoreen. :-D

      Poista
  11. Olen kanssa Alkon myyjän kanssa löytänyt aivan superhyvän viinin mitä vieläkin tunnollisesti aina käyn pullon hakemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sellainen vakioherkku on sininen prosecco. Ei, en muista sen nimeä, mutta tää on kauheen kätevä kun voi miehenkin pyytää tuomaan sinistä proseccoa. Aina onnistuu. :-D Ystäväni maistatti tätä mulle ensimmäisen kerran. Ensimmäisiä lämpimiä kevätiltoja, mentiin ystävälle yökylään rankan työviikon jälkeen. Ei päästy pihaa pidemmälle kun ystäväni kysyi, haluanko lasillisen kuohuvaa. Kyllä kiitos. Siinä istuttiin, lämpimässä ilta-auringossa ja nautittiin lasilliset sinistä proseccoa. Olin myyty.

      Poista
  12. Herkut on eväät ja juomat! Nälkä tuli!

    VastaaPoista