keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Mä en nyt vaan jaksa!

Se on kuulkaas arki. On muuten aika pirun kiireinen arki. Ihan ehdottomasti tarvitsisin jokusen tunnin vuorokauteen lisää. Yhdistelmänä mies työmatkalla, hemmetin kylmä, osin puulämmitteinen paritalo, koira, lapsi harrastuksineen ja aivan järkyttävä kiire töissä eli liki 12-tuntiset työpäivät tekee vähän haastetta tähän hommaan. Mä vaan en jaksa laittaa ruokaa. En jaksa.

Mut kuulkaas kyllähän nyt pitää lapselle itsetehtyä ruokaa olla, eikös niin? Mitä meillä on syöty tällä viikolla? Maanantaina... mä en oikeasti edes muista. Mä en kertakaikkisesti pysty muistamaan, mitä meillä on syöty maanantaina. Luultavasti ei mitään järkevää. Paitsi mandariinia. Niitä syödään aina ja paljon. 

Tiistaina sitten. No maanantaina jaksoin vielä olla ehtoisa emäntä ja laittaa ruokaa. Tein oikein linssejä ja kanamössöä. Suunnitelmissa syödä sitä tiistaina ja keskiviikkona. No siis rehellisesti sanottuna, miten voi linsseistä, kanasta, chilistä ja kookosmaidosta saada aikaan jotain niin mautonta? Ei ymmärrä, ei. Joten tiistaina kun tulin töistä kotiin, lapsi oli kaverillaan. Kun hän tuli kotiin, kysyin, mitä on syönyt. Maapähkinävoileivän ja mandariinia. Jaha, sillä lailla. Todistusaineisto kertoi, että hän oli maistanut kanamössöäni ja päätynyt maapähkinävoileipään. No, itsepä tulin töistä vasta kuuden aikaan, joten turha marista. Lapsen eloonjäämisvietti vaihtoi epäilyttävän kanamössön maapähkinävoileipään. 

Keskiviikkona, aina paranee. Lapsi söi päivällisen kaverillaan ja meni sieltä suoraan harrastuksiin. Siellä oli sentään saanut lasagnea. Se oli kuulemma hyvää. Hän oli syönyt kolme annosta.  Ei, en pidä lasta nälässä, teen vaan pahaa ruokaa. Itse käävin kanamössöä leivän päälle, päälle ananasrengas suoraan purkista, juustoraastetta, texas peteä ja mikroon. Kyllä, mikroon, ei edes uuniin. Kun ei vaan enää jaksanut. Mies tulee torstaina kotiin, pitäiskö nyt sit leikkiä sitä ihanaa pikkuvaimoa, joka siivoaa ja kokkaa. Kyllä, jotain hyvää ruokaa. Sitä on saatava. Eli einesaltaasta Kivikylän jauhelihapihvejä ja leipähyllystä paahtoleipää. Burgerisämpylöitä ei jaksa etsiä. Salaattia ja tomaattia vielä. On se hienoa, oikein einesburgeria. Lapselle tulee kuiteskin kaveri tänne ennen harrastuksia, niille on pakko olla jotain, minkä ne saa itse lämmitettyä. Enkä viitsi edes haaveilla, että pääsisin töistä niin aikaisin, että ehtisin laittaa niille ruokaa. 

Että tällanen viikko. En mä oikeesti aina näin laiska oo. En oo, uskokaa tai älkää. Olkoon tämä niin ankea postaus, ettei tässä oo edes kuvia. En kehdannut laittaa. Nii.

Ja koska nyt sunnuntaina vilkaisin blogia ensimmäisen kerran sitten keskiviikon, tein havainnon, että tämä kirjoitus on jäänyt pyörimään bittiavaruuteen. Ehkä tää on liian karmeaa kuraa blogattavaksi? Nooh, laitetaan tää nyt sit silti. Todistusaineistona ja tunnustuksena. 

17 kommenttia:

  1. Noita viikkoja tulee säännöllisesti ja sitten taas on paremmin. Meillä ollaan kiukuteltu ihan muuten vaan, mutta onneksi tajuttiin ennen kuin eskaloiui liian kamalaksi... Ruoanlaittokaan ei ole inspiroinut, mutta jotain kai on sentään syötykin. Onneksi esikoinen osaa jo tehdä pastaa useammallakin reseptillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, joskus noin, joskus vähän paremmin. Nyt on keskimäärin mennyt mukavammin niin sit tuommonen ärjypurjo-enjaksamitään-viikko vähän pääs yllättämään. :-D

      Poista
  2. Mua nauratti kun mulla oli ennen joulua blogin joulukalenterissa vaikka mitä herkkuja, ja todellisuudessa me oltiin kaikki influenssassa ja syötiin uuni ranskalaisia ja nakkeja viikon verran. Se on elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vale-emävale-tilasto-ruokablogi... Vai mitensenytmenikään? :-D

      Poista
  3. Haha :D Anteeksi, että nauroin. Varmasti ei ollut hauskaa, mutta ihanan virkistävä postaus! Ihanaa, kun joku uskaltaa kirjoittaa näin ankeasti :).

    VastaaPoista
  4. Ah tätä rehellisyyttä! Nostan hattua sille ja sulle, kun olet moisesta viikosta selvinnyt! Tuollastahan se tosiaan joskus vaan on. Mullakin oli viime viikolla, paitsi että mulla ei oo lapsia eikä puulämmitteistä kotia :D mies kyllä oli työmatkalla ja päivät 12-tuntisia... yäh! Kompensoin tilannetta syömällä kotona vaan ruisleipää ja sit kahtena päivänä putkeen ravintolassa palkintoruokaa eli ostereita ja tartaria :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat vaihtoehdot, ruisleipää tai ostereita ja tartaria! :-D Ravintolat on joskus niin pelastus.

      Poista
  5. Arki, mikä ihana tekosyy eineksille (tai Juulian mainitsemalle ruisleivälle) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä myönnän, että tykkään joistain eineksistä ihan hulluna!

      Poista
  6. Mä olen todennut että myös erilaisilla härpäkkeillä (esim. marjoja/hedelmiä, pähkinävoita jne) päällystetty puuro käy ihan hyvin illallisesta kun ei vaan ehdi tai jaksa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti! Joskus ei mennä siitä, mistä aita on matalin vaan siitä, mistä se on kaatunut kokonaan...

      Poista
  7. No, kuule! Välillä se on juuri niin "ette suutarin lapsella ole kenkiä"-hetkiä! Eipä se mitään tee. Välillä näitä kiireisiä arkiviikkoja. Yksin matkaillessani (1-2 krt/vuodessa) valmistan perheelle esivalmistettuja ruokia pakastimeen niin, ettei tarvitse kuin edellisenä iltana nostaa pakastimesta jääkaappiin ja siitä uuniin. Tähän toimii varsin hyvin lähes kaikki uuniruoat! Tuo on kyllä näppärää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kaunis ajatus, että tekisin joka toinen päivä ruokaa, jota sitten syötäisiin pari päivää. Joskus onnistuu, joskus ei. Keitot toimii tähän hyvin kyllä, mutta aina ei vaan jaksa niitäkään tehdä. :-D Pakastinta pitäis kyllä hyödyntää enemmän, just viikonloppuna tekis satsit pakkaseen ja sieltä kaivelis sitten viikon edetessä.

      Poista
  8. Kiire ja se että ei vaan jaksa kuulostaa tutulta. Monesti kiireviikkojen jälkeen käy just noin että mä en edes oikeasti muista mitä me ollaan syöty :D Ainakin mandariineja kans :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandariinit on hyviä. :-D Eikä aina tarvii jaksaa, kyllä sitä hyvin pärjää vähän puolivalmiimmillakin eväillä. Ja kylmillä.

      Poista