Suunnitteilla ei ollut käydä vanhan kaupungin suunnallakaan, halusin keskittyä Rotermanniin. Eka ruokapaikka olikin sellainen, mihin vain sain päähäni, että tuonne on pakko päästä. Rotermannilla on pieni kuja, jonka varrella on vaikka mitä. Aikuisporukassa voisin kuluttaa koko päivän tuolla kujalla. On olutkauppaa, leipomoa, ravintoloita, kahviloita, juustokauppa, kaikkea.
Mä halusin nähdä FLAMM: Flammkuchen & Wine barin. Ravintola oli tosi pieni ja sympaattinen. Jäi kiinnostamaan, mikä tuo rakennus on ollut aiemmin, koska tällaisia suppiloita oli muissakin saman rakennuksen liikkeissä. Tilasimme käsityöläisoluen puolisolle, minulle suositeltiin valkoviiniä, joka toimi erittäin hyvin liekkipiirakoiden kanssa. Lapselle sitten limu. Tilasimme kaksi piirakkaa. Olisin halunnut chilistä rapupiirakkaa, mutta sitä ei kokin pahoitteluiden saattelemana saanut. Sen sijaan meille suositeltiin tulista chorizo-kuchenia. Toiseksi valittiin kana, jossa oli myös todella herkullista, sitruunaista talon pestoa. Tämä toimi. Toimi paremmin kuin hyvin. Voisin kuvitella istuvani tuolla iltaa (no okei, tuolit oli vähän epämukavat) kaveriporukalla viinin ja liekkipiirakoiden ääressä. Tai tulla nopeasti shoppailun lomassa nauttimaan lasillisen ja jos nälkä on niin myös sen kuchenin. Tosin nämä olivat niin reiluja, että kahdesta piirakasta sai helposti kolme henkeä mahansa täyteen. Ehdoton suositus tälle. Flammkuchenien hinnat vaihtelivat hieman, kalleimmatkin oli alle kympin joten hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan.
Illalla käytiin vielä Tartar Köök ja Barissa. Oltiin käyty täällä kerran aiemminkin. Sekä minä että lapsi ollaan tartarpihvien ylimpiä ystäviä, joten tää on meidän paikka. Paikka on iso ja sellainen eleettömän tyylikäs. Ihan ei minulle ole valjennut, onko nuo tartarpihvit alku- vai pääruokia vai miten, mutta ehkä tuolla vaan tilataan ruokaa kunnes nälkä lähtee. Puoliso tilasi tällä kertaa pääruoilta vaikuttavista ruoista pihvin. Pihvi oli hyvä, mutta jos on isompi nälkä niin ei kyllä yksin riittäisi.
Itse tilasin Bruce Lee-tartarin ja se oli mainio. Sekä pihvissä että minun tartarissani oli purjovaahtoa, joka oli hyyyvin jännää, mutta hyvää.
Lapsi otti natural-tartarin ja kuulemma se oli lähes yhtä hyvää kuin mun tekemä. 😊 Mielestäni kulhotarjoilu ja suolakurkun liemet ja mun annoksessa ponzuliemet teki ihan viimeisistä haarukallisista ehkä pikkuisen vetisiä, mutta hyvää silti. Kasi plussa.
Jälkkäriksi mä valitsin Creme bruleen. Rakenne ei ollut ihan täydellinen, mutta maut oli herkulliset. Pisteitä myös laakeaan astiaan tehdystä bruleesta, jolloin ihanan rapsakkaa sokerikuorta oli paljon.
Jälkikasvu valitsi Cinema-jälkkärin, mutta se oli nyt valitettavasti huti. Popcornjäätelöä ja poppareita, kinuskikastiketta.
Mulle vielä viinilasi, puolisolle olut ja lapselle limu, hintaa tälle päivälliselle tuli viitisenkymppiä.
Päivällä olimme poikenneet vielä leipomo Pagarinissa hakemassa seuraavalle aamulle leivokset. Leivokset oli herkullisia ja aivan naurettavan hintaisia. Ei alkanut aamu huonosti kun nautti Brita-kakkua ja piccolopullon skumppaa.
Seuraavana päivänä käytiin Teletornissa. Ei olla ennen käyty ja siellä olikin mielenkiintoinen näyttely neuvostoajan arjesta. Lisäksi siellä oli joku tapahtuma ja Base-hyppääjiä. Siis ihan kauheeta. Katseltiin kun porukkaa vaan hyppäsi tornista alas. Hui. Käytiin kahvilassa kakulla ja skumpallakin, ihan hyvä oli New York Cheese cake, vaikka ei nyt mitenkään päätähuimaava kokemus. Toisin kuin se pöydän vierestä alas hyppelevien ihmisten katselu. Hurrjaa hommaa.
Viimeiseksi sitten vielä ennen kotiinlähtöä käytiin Basiilikassa Rotermannissa. Se nyt on sellainen... noh. Ruoat saatiin vasta 45 min sen jälkeen kun oltiin tultu ravintolaan. Ihan sellaista perus pizza-pastahuttua, mutta Tallinnalla on vaan niin paljon enemmänkin annettavana. Pizza oli ok, burgeri oli hyvä (ketsuppi kai itsetehtyä, maistui yrteille ja toi mieleen pastakastikkeen), liha-juustolautanen oli periaatteessa loistava mutta ei ihan. Eli kaikki tarjolla oleva oli herkullista, mutta annos olisi niin kaivannut hieman raikkautta. Melonia, kirsikkatomaatteja, jotain. En todellakaan saanut syötyä kaikkea, mutta ihan juustoöverit kyllä meni kun annoksen kova juusto vaan niin ihanasti toimi punaviinin kanssa. Ruoat ja juomina kaksi limua ja viinilasi tekivät aika tarkkaan viisikymppiä.
Matkalla terminaaliin poikettiin vielä leipäkaupassa ja juustokaupassa, mutta juuri vetämäni juustoöverit ei kyllä houkutelleet ostamaan tai maistamaan mitään. Valitettavasti, koska valikoima oli upea.
Kaikenkaikkiaan kiva reissu. Vanhoja ravintolatuttavuuksia ja uusia. Mitäs muuta? Taannoin täytin vuosia ja vietin merkkipäivää laittaen ruokaa. Kivoja uusia reseptejä, ehkä niitä seuraavaksi. Nyt tuntuu, että tälle blogille on taas aikaa ja energiaa. Viimeinen vuosi on ollut hurja, mutta nyt taas nautin vanhoista tutuista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti