lauantai 17. syyskuuta 2016

Pysähdy, hyvä ihminen!

Jestas. Mulla on monta viikkoa ollut aikataulua aikataulun perään. Kiirekiirekiire, pitkät työpäivät, koko ajan jonnekin menossa. Viime viikonloppu tosin oli rentoilua parhaimmillaan, mutta toisenlaista. Mä tarviin kotiaikaa. Mielellään ihan yksin, puhumatta kenellekään. Rentoa puuhailua. No mikäs sen sopivampaa kuin kokkailu. Mä en ole kai muutamaan viikkoon juuri laittanut ruokaa, paitsi alkuviikosta tein yhtenä päivänä rapuburgeria. Oon ollut reissussa, syönyt ravintolassa (tai hakenut kaupasta sushia ja syönyt hotellilla) tai sit on puoliso hoitanut ruoanlaiton. Nyt mä halusin kokata. Ja rentoutua sen puuhan parissa.

Sushihimo on vaivannut jo monta päivää. Oikeasti en osaa tehdä nättejä ollenkaan. Enkä oo niinkään merilevän ystävä. Mut nyt halusin tehdä sellaisia, joissa ei oo levää, on surimia ja majoneesia ja seesaminsiemeniä. Huomaatteko, mulla on termitkin hallussa. Lapsonen halusi omat sushinsa kylmäsavulohella. Siispä sushiriisin keittoon, maustaminen mirinillä. Täytteiksi lapselle silputtua kylmäsavulohta ja kurkkua, mulle surimimössöä ja kurkkua. Surimimössöön ensin raastoin jäiset surimit (kuinka kätevää ja nopeaa), sitten sekaan majoneesia, vähän soijaa ja chiliä. Tehtiin palleroisia, mä kuorrutin omani seesaminsiemenillä. Lisukkeina soijaa, wasabia (ei oikeeta, tuota lähikaupan...) ja hillottua inkivääriä. Hillotun inkiväärin teen helposti suikaloimalla inkiväärin, sitten kattilaan seuraksi vähän vettä, soijaa, muutama kuivattu chili ja paaaljon sokeria. Keittelen niin kauan, kunnes liemi on siirappimaista. Tää on hyvää paitsi sushin, myös naudanlihan kaverina. Ja monen muun. Plussana yhteinen puuhastelu lapsen kanssa, kun palleroisia yhdessä pyöriteltiin. 



Huomenna onkin taas kiireisempi päivä, joten tänään oli hyvä tehdä huomiselle ruoka valmiiksi. Koska tänään on aikaa tehdä, päädyin ylikypsään kassleriin. Liha sai seurakseen valkosipulia, sipulia, inkiväärin jämät, chilisuolaa, mustapippuria ja puolison varastoista lainatun oluen. Uunissa sellaiset seitsemän tuntia miedolla lämmöllä. Itse herkuttelin tällä jo tänään päivällisellä. Lapselle ostin silakkafileitä. Kyllä, hän rakastaa paistettuja silakoita. Mielellään pyrstöllisiä, herkuin osuus on juurikin se rapsakka pyrstö. Tästä mä olen vähän eri mieltä... Noh, lapselle silakoita, mulle lihaa. Mitä lisukkeeksi? Kaupassa osui silmiin perunasuurimot. Jaa että mitkä? No enpäs yhtään tiiä. Mutta päätin tehdä niistä puuroa, kuten purkin kyljessä lukee. Maustaa puuron juustoraasteella ja paistaa joksikin.. noh. Mitä siitä nyt sitten sattuu tulemaan. Puurovaiheessa meinasi kyllä iskeä epäusko. Rakenne oli kuin mätiä ja... öh, siis mitä ihmettä tuo on? Noh, ei se mitään, annoin sen jäähtyä, mätin sekaan todella paljon juustoraastetta, mustapippuria, persiljaa ja ripauksen muskottipähkinää. Nohevampi olisi lisännyt yhden kananmunankin, niin tekele olisi ehkä pysynyt kasassa paistaessa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia se oli ihan hyvän makuista (no hei, voissa paistettua juustoraastetta... ), mutta rakenne oli jotenkin vähän outo. Mätimäinen. Ihan kuin olisin syönyt kirkkaita mätipalleroita. Hyvin hämmentävä raaka-aine.  Mitäpä sitä muuta...



No jälkkäriä tietty. Mieliteko iski taas vuohenjuusto-kauralastujäätelöön. Sitä siis. Lapsoselle omansa ilman vuohenjuustoa. Lisukkeeksi keittelin chili-rommisiirappia ja myös puolijäistä mansikkasosetta. Kaveriksi lasillinen punaviiniä. Tää on ihanaa. Hyvin harvoin itse tehdessä onnistuu tällaisissa hykerryttävän hyvissä makuyhdistelmissä, mutta tämä on sellainen. 




Niin ja tuota, pitihän nelijalkaisellekin ruokaa laittaa... Ei ehkä varsinaista gurmeeta kuitenkaan. :-D Eikä järin ruokhalua herättävän näköistä, joten jääköön se otos pois tästä. 


Ihan pelkästään ruokaa laittaessa ja herkutellessa ei ole tää päivä mennyt. Lapsonen halus muuttaa huoneensa järjestystä, joten pientä rymsteerausta oli myös ohjelmassa. Onpas ollut kiva vaan olla ja pysähtyä tekemään asioita. Sellaisia arkisia pikku juttuja, jotka aina joskus meinaa unohtua. 

22 kommenttia:

  1. Vuohenjuusto-kauralastujäätelö-->Wau, kuulostaa hyvälle. Miten teet tuon jäätelön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain idean kaverilta, joka oli alun perin lukenut sen kai Hesarista. Mittasuhteet voi alkuperäisessä olla hieman toiset, mutta näinkin toimii. Jäätelön pohjana mulla oli puoli litraa kuohukermaa löysänä vaahtona, sekaan purkki kondensoitua maitoa. Tän voi sitten maustaa haluamallaan tavalla. Me paistettiin iso levy kauralastua (kaurahiutaleita, sulatettua voita ja ruskeaa sokeria sekaisin ja vajaa kymmeneksi minuutiksi uuniin), murennettiin se ja sekoitettiin kermaseokseen. Sitten otin tästä n. puolet erilleen (lapsen osuus ilman vuohenjuustoa, siihen sekaan suolapähkinöitä) ja sitten toiseen puoleen sekoitin vielä sähkövatkaimella paketin (200 g) sitä kuoretonta, pehmeää vuohenjuustoa. Se, mikä siis on sellaisina valmiina kiekkoina. No, tää ei tarvii jäätelökonetta eikä ees tarvii välttämättä sekoitella pakastamisen aikana. Eli älyttömän helppo ja hyvä resepti. Seuraavaksi taidan kokeilla päärynä-sinihomejuusto-kinuskijäätelöä.

      Poista
    2. Ooh mitä makuyhdistelmiä! Kuulostaa todella hyvältä, lääh! :)

      Poista
    3. Mä olen nyt jäänyt miettimään tuota päärynä-sinihomejuustoa. Että niinku laitetaanko se päärynä sinne tuoreena vai säilykkeenä? Vai kenties vauvansoseena? Sekoitetaanko, sose raitoina, miten? Ei voi tietää ennen ku kokeilee.

      Poista
    4. Tähän jäätelöön munkin katse lukiessa jumahti :) HUH!

      Poista
    5. Mun täytyy kai kuitenkin hieman varoittaa.... Tuo jäätelö EI ole kevyttä ja siihen tulee jatkuva himo... :-D

      Poista
    6. Erittäin jännä idea käyttää juustoja jäätelössä! Joskus jossain ravintolassa olen vuohenjuustojäätelöä maistanutkin mutta en jotenkin ajatellut että sitä voisi (helposti) valmistaa myös kotioloissa. :)

      Poista
    7. Viikonloppua odotellessa, silloinhan suorastaan pitää herkutella.... Nyt laitan kokeiluun sen sinihomejuuston. Tän helpompaa jädeohjetta ei kyllä varmaan ole!

      Poista
  2. Lapsien kanssa on mukava puuhata keittiössä yhdessä. Laatuaikaa sanoisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä. Aina joskus menee jo niinkin päin, että mut heitetään ulos keittiöstä ja saan vaan odottaa valmista lopputulosta.

      Poista
  3. Kyllä paistetuissa silakoissa pitää olla pyrstö ja ruoto! Kaikki syödään täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei... mä olen vähän kalarajoittunut. Tykkään kyllä kalasta, mutta en esim. pysty käsitellä raakaa kalaa, ellei se ole fileenä ja sittenkin aika huonosti. Frittimuikut ja muut päiset kalat on ehdoton ei, samoin silakan pyrstöt. Ei vaan pysty. :-D Mutta muut herkutelkoot!

      Poista
  4. Wau, vuohenjuustokauralastujäätelö. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Tuota haluaisin kyllä maistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Ei voi jäätelön tekeminen olla helpompaa!
      http://kokeilevakeittioni.blogspot.fi/2016/08/mita-kaapista-loytyy-jalkkari.html

      Tuolla pari muutakin makuvaihtoehtoa kyseiselle jädelle.

      Poista
  5. Täällä heräsi myös mielenkiinto tuohon jäätelöön :D

    Olen itse huomannut tässä kiireisessä vauva-arjessa että rentoudun myös parhaiten keittiössä, yllättäen leipoen, joka oli ennen minulle vähiten mieluisa keittiöhomma :D

    VastaaPoista
  6. Mulle leipominen on toisaalta kivaa, toisaalta tuskaa. Olen itse pikku hiljaa kehitellyt omaan makuuni aika lailla täydellisen mutakakun ohjeen. Mut se onkin ainoa takuuvarma. Muut voi mennä hyvin vahvasti metsään ja mun leivonnaiset on legendaarisia ihan puhtaasti ruman ulkomuotonsa ansiosta. :-D Mutta yleisesti ottaen kokkaaminen on kyllä niin rentouttavaa puuhaa.

    VastaaPoista
  7. Mä olen lapsesi kanssa samalla linjalla silakoita pyrstöistä - parhautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiiik! No, siis sehän kuulostaa niin ihanalta, sellainen rapea pyrstö. Mutta joku rajoite mun pään sisällä on. Liittyy samaan kuin vaikka hummerin tai rapujen syöminen. Herkullisia, mutta koskeminen on pirun hankalaa. Mä voisin helposti järjestää yhden miehen viihdeshow'n syömällä hummeria, kuulemma melkoisen viihdyttävää seurattavaa...

      Poista
  8. Hyvältä kuulostaa kokkailut ja chili-rommisiirappi jäi nyt mieleeni kummittelemaan! Oliko nuo perunasuurimot siis niitä Helmi-suurimoita? Siitä tulee ihana puuro kun malttaa keitellä miedolla lämmöllä ettei suurimot rikkoudu, lapsuusajan herkkua <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Helmi-suurimoita just. Ihan uus tuttavuus. Luulisin. Mä mietin, saiskohan nuo jotenkin irrallisiksi, vaikka salaatin päälle. Jos keittäis vedessä ja huuhtelis kylmässä vedessä. Pitänee kokeilla joskus. En kyllä ole ihan varma, että miksi, ehkä kokeilemisen ilosta. Ja mitä chili-rommisiirappiin tulee, niin kannattaa kokeilla. Se on tolkuttoman hyvää!

      Poista
  9. Vuohenjuustojäätelö kuulostaa kyllä todella houkuttelevalta!

    VastaaPoista
  10. Se on. Mun pitäis vielä tehdä kokeilu, että onko se parempaa punkun kanssa vai jonkun hyvän jälkkäriviinin kanssa.

    VastaaPoista