lauantai 24. syyskuuta 2016

Valkosipulista ankanrintaa, risottoa ja kahvikastiketta


Yksin kotona, mikäs siis sen sopivampi hetki kokeilla ruokajuttuja? Jos menee aivan pieleen, ainoa, joka asiasta kärsii, olen minä. Kovin tarkkaa mielikuvaa mulla ei ollut mitä haluan tehdä, siispä ajatuksia selkeyttämään Prismaan. Kotona oli vuohenjuustoa ja punajuurta, siinä ajatus. 

Mietin, että punajuuri-vuohenjuustorisotto ja lammas voisi olla hyvää, mutta lammasta ei löytynytkään. No, ei se mitään, ankanrintahan on hyvää. Haeskelin sille hieman erilaista toteutustapaa ja päätin, että täytän sen paahdetulla valkosipulilla ja timjamilla. Ateria alkoi muotoutua. 

Aluksi yllättäen siirappia. Keitin punaviinistä ja tuoreesta timjamista siirapin, timjamit poistin siirapin seasta. Eli punaviiniä, ruskeaa sokeria, ripaus suolaa ja reilusti timjamia. Keittelin kasaan siirapiksi. 

Ensiksi paahtamaan yksikyntinen valkosipuli. Note to myself, muista aina, aina, aina, tehdä valkosipulin kuoreen pieni viilto kun laitat sen uuniin paahtumaan. No, tulipahan pestyä uuni kun valkosipuloiseni sinne räjähti. Yllättävän iso sotku tulikin kun ottaa huomioon, että siitä jäi vielä syötävääkin. Ei tarvinnut kuoria, ei... Valkosipuli, tuore timjami ja suolaa huhmareessa muhjuksi. Halusin jotain uutta nahkasta. Mä jätän aina ankan nahkan syömättä, ei vaan putoa. Nyt otinkin sen jo valmiiksi irti, irtosi melkein kokonaan vaan vetämällä, hieman joutui teräväkärkisellä veitsellä avittamaan. Pilkoin nahkan pieniksi kuutioiksi ja laitoin valurautapannulle paistumaan miedolle lämmölle. Maustoin suolalla ja paistelin rapeaksi. Ankanrintaan leikkasin syvän viillon ja ujutin valkosipulimössön sisään. Kansi kiinni ja pannulle, paistamiseen käytin nahkasta sulanutta rasvaa. Mausteeksi vain suolaa ja mustapippuria. Tällä kertaa en käyttänyt uunissa lainkaan vaan paistelin pannulla niin, että kypsyys oli oikein hyvä medium. 

Risotto ei ihan ollut risottoa, koska riisiä oli niin vähän. Mössöä kuitenkin. Salottisipuli pieniksi, keitetty punajuuri raasteeksi. Kuullotin sipulin, punajuuren ja riisinjämät, maustoin valkopippurilla, mustapippurilla ja suolalla ja keittelin risotoksi valkoviinin ja kasvisliemen kanssa. Lopuksi sekaan reilusti kuoretonta vuohenjuustoa. 

Lopuksi vielä kahvikastike. Pikku tilkka hyyyvin vahvaa kahvia, kuohukermaa, suolaa, mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Lopuksi suurustus vehnäjauhoilla. Myöhemmin vasta tajusin, että loraus konjakkiahan olisi sopinut tähän kuin nenä päähän. Annokseen päälle vielä pinjansiemeniä ja herneenversoja ja toki paistettua ankannahkaa. 

Kokonaisuutena oikein hyvä. Yllättävän hyvä. Kahvin toimivuudesta ankan kanssa olin skeptinen, mutta hyvin toimi. Ja tuo ankannahka! Aivan loistavaa, rapeaa rakennetta. 

14 kommenttia:

  1. Ei saisi nauraa, mutta valkosipulin poksahduksen pystyi hyvin kuvittelemaan. Onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan tasan saa nauraa. :-D Muistan taatusti seuraavalla kerralla...

      Poista
  2. Ankka on todella hyvää, pitääkin katsastaa kaupassa, josko löytyisi lähimarketista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hyvää. Mulla on ollut vähän suhtautumisongelma siihen nahkaan, mutta näin sekin oli herkullista.

      Poista
  3. Oi ankkaa! en ole syönyt sitä ikuisuuksiin, mutta rakastan ankanrintaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ensimmäinen kokeilu oli Tallinnassa ravintola Dominicissa ja siitä se sitten lähti. Kohtuuhintainen raaka-aine, josta saa helposti juhlavaakin ruokaa.

      Poista
  4. Ankka on herkkua! En ole koskaan kuitenkaan kokeillut täyttää sitä - ens kerralla pitänee kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollut aiemmin minäkään. Melkein sinne voisi enemmänkin laittaa täytettä, kunhan vaan keksisi, mitä!

      Poista
  5. Ankka on ihanaa. Ei ollakaan pitkään aikaan tehty pannufilettä. Täytynee korjata asia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas en ole koskaan muuta tehnytkään. On kyllä houkutellut kokeilla.

      Poista
  6. Tuo kahvikastike kuulostaa todella herkulta, kokeilen, konjakilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hyvää. En ole moista ennen tehnyt, mutta taatusti teen toiste!

      Poista
  7. Ankka on kyllä mainiota ja kun ankanrintaa paistaa hitaasti pannulla, saa siitä kaupan päälle loistavaa rasvaa, jossa paistaa vaikka perunoita tai ruusukaalia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkin mietin, että mihin mä sen rasvan hyödynnän. Nyt se meni vähän hukkaan, mutta krutongeistakin vois tulla aika herkullisia ankanrasvassa paistettuna.

      Poista