Naudan poskea, puolukkaa ja palsternakka-porkkanapyrettä

Pakkasesta löytyi taas Takaladon herkkuja. Tällä kertaa naudan poskia. Naudan posket on ihana, pitkään haudutettava herkku. Olen valmistanut sitä hauduttamalla sekä tummassa oluessa ja siirapissa että punaviinissä ja yrteissä, kuten nyt. Jääkaapissa oli vajaa ruukku timjamia ja avattu pullo punkkua. Laitoin jo eilen posket uiskentelemaan punaviiniin, tänään aamupäivällä sitten paistoin niistä pinnan kiinni ja maustoin samalla suolalla ja mustapippurilla. Pilkoin isoiksi lohkareiksi sipulin ja paljon valkosipulia ja laittelin uunipataan. Seuraksi timjamit, punkkua ja posket sekä paistinpannun huuhtaisuliemi. Sitten kansi päälle ja uuniin. Ensin tunnin verran n. 200 asteessa, sitten hieman alle sataseen uuni ja vielä 6-7 tuntia hauduttelua. Liha on jotenkin raskaan oloista, mutta herkullista. 

Seuraksi sitten tein porkkana-palsternakkapyrettä. Eli porkkanaa ja palsternakkaa kypsäksi keitettynä. Keitinvedet kaadetaan pois, sekaan voita, ranskankermaa, suolaa ja valkopippuria. Sitten suristellaan sauvasekoittimella niin kauan, että pyre on samettisen pehmeää. 

Päätin, että tämä ruoka tarvitsee hiukkasen makeutta tasapainottamaan raskasta lihaa. Jääkaapissa oli vielä hieman puolukkaa ja siitä päätin keitellä siirapin. Keitin ensin puolukoita tovin, sitten survoin puolukat ja liemen siivilän läpi. Sekaan ruskeaa sokeria ja suolaa. Keittelin siirapiksi ja vielä siivilöin lopuksi.  Siirapista tuli tosi herkullista ja kaunista, kunnes.... Kun aloin kokoamaan annosta, se olikin jotain... hyytelöä. Hyytelöhköä. Jotain. Joku viisaampi voisi tietää, mitä ihmettä tuossa oikein tapahtui?? Ihan sama, hyytelöhkö oli hyvää. Odotan, että saan sitä iltasella vielä juustojen kanssa...

Lihan paistoliemestä meinasin keittää kastikkeen. Tulin sitten suurustaneeksi sitä hieman liikaa, joten laimensin tuotosta vielä punaviinillä ja ripauksen sokeriakin laitoin sekaan. Esteettistä se ei ollut ja omassa annoksessani koin sen hieman turhakkeeksi, mutta mies tykkäsi kovasti. 

Vielä vähän jotain. Ranskankermaa jäi yli, joten maustoin sen vahvalla sinapilla ja ripauksella sokeria. Vielä yksi kastike siis. Ja jotenkin mielessäni annos huusi sieniä. Siispä kuullottelin pitkään salottisipulia ja lopuksi lisäsin sekaan kanttarelleja (säilykepurkista, hyi mua...) ja maustoin suolalla. Valmiiseen annokseen laitoin vihreäksi vielä herneenversoja. 

Annoksestahan tuli ruma kuin mikä, mutta ei anneta sen haitata. Hyvin yksinkertaisia makuja. Aloin oikein miettiä annokseen käytettyjä mausteita. Sokeria, suolaa, mustapippuria, valkopippuria, timjamia, sipulia, valkosipulia ja sinappia. That's it.