lauantai 10. joulukuuta 2016

Pikkuherkku hepan paistista

Tein taannoin pitkään haudutettua hepan paistia. Otin sivuun muutaman viipaleen ja askartelin siitä pientä naposteltavaa itsenäisyyspäivän linnan juhlat-valvojaisiin. Yhtä hyvin tämä pieni makupala toimisi pienenä amuse bouchena.


Ajatus lähti tosiaan hepan paistista. Mieheni sanoi, että sen kanssa lisänä olisi toiminut hyvin vielä puolukka- tai karpalosiirappi. Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta kun mä olin saanut päähäni, että haluan tehdä voikastikkeen. Joten puolukkainen voikastike. Nyt myönnän, oikaisin ja paljon. Eli puolukkainen voikastike syntyi näin:

Keitin tovin lorausta valkoviinietikkaa ja Ikean puolukkamehutiivistettä. Olisikohan suhde ollut n. kolmasosa viinietikkaa, kaksi kolmannesta puolukkamehua. Oman maun mukaan hapanta ja makeaa, puolukkaista. Maustoin liemen kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja  keitin lientä ehkä viitisen minuuttia ja annoin jäähtyä. Lopputuloksena lientä oli luultavasti hieman reilu puoli desiä. Nyt tulee se isoin oikaisuvaihe. Varminta tämä on tehdä vesihauteessa, mutta induktiolieden miedoin lämpö tarjoaa just sopivan lämpötilan tehdä kastike hieman nopeammin kattilassa. Eli jäähtyneeseen liemeen vatkataan sekaan yksi keltuainen (tai parikin, jos haluaa sakeampaa, liika kananmuna kuitenkin saattaa maistua läpi). Sitten kastiketta aletaan lämmittää miedolla lämmöllä samalla vatkaten. Kastike alkaa muuttua kuohkeaksi vaahdoksi keltuaisen kypsyessä. Kun rakenne on vaahtoista, aletaan sekoittaa mukaan voita pieninä palasina. Olisikohan tähän määrään mennyt n. 100 g voita pienissä erissä lisättynä, koko ajan vatkaten. Kannattaa maistella välillä, kun rakenne ja maku on mieleinen, kastike on valmis. Maku on mukavan kirpsakka, viinietikka antaa kirpeyttä mutta ei maistu etikkaisena. Puolukka maistuu melko voimakkaana. 

Annoksiin kokosin pohjalle tilkkasen tätä kastiketta. Sitten voissa rapeaksi paistettua, silputtua ylikypsää hepan paistia. Vähän pieneksi silputtua salottisipulia, vihreäksi persiljaa ja koristeeksi vielä boysenmarja kun puolukoita ei pakkasesta löytynytkään. Kokonaisuus oli jännä, mutta hyvä. Makutuomari kehui kastiketta kovasti ja olipa käynyt jääkaapista hävittämässä loput lihat ja kastikkeet. Makeankirpeä kastike, ylikypsä, raskas liha ja mieto sipuli toivat hyvän makuyhdistelmän ja kivasti erilaisia rakenteita ja suutuntumaa. Oikein hyvä pikkuherkku. Kun taas teen ylikypsää lihaa, taidan ottaa muutaman siivun talteen ja pakkaseen juuri tällaisia makupaloja varten. 

8 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa lukea, mitä ihmiset syövät katsoessaan Linnan juhlia. Meillä pyritään olemaan sinivalkoisten konvehtien vaiheessa, tosin toisin kävi tänä(kin) vuonna. Kirpeähkö puolukkakastike toimii varmasti hevosen kanssa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vaihtele itsenäisyyspäivän menu suuresti. Mutta aina on illalla jotain, minkä ääressä kriittisesti tarkastella pukuja.

      Poista
  2. Lusikka-annokset ovat mainioita. Meilläkin niitä harrastetaan säännöllisin väliajoin

    VastaaPoista
  3. Ihana pikkuherkku! Hevosen liha on kyllä tosi hyvän makuista, sitä vaan tulee syötyä aika harvoin. Kauniit ovat lusikka-annokset!

    VastaaPoista
  4. Onpa hyvän kuulloista! Mullakin on muuten tapana käyttää tuota oikaisukeinoa induktioliedellä, se alin mahdollinen lämpö on niin turvallisen oloinen - eikä ainakaan toistaiseksi ole kokkelia tullutkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mäkään tuosta kokkelia (vielä ainakaan) saanut aikaan, mutta on selkeästi nopeampi kuin vesihaude.

      Poista