sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Täydellisen mureaa mustekalaa marinadissa

Makumuistoja nuoruudesta. Tiedättekö sellaisen herkullisen ihanan maun jostain reissusta? Sellaisen, jota ei vaan löydy muualta? No, tämä on oikeastaan suutuntuma. Mä olen aina ollut örkkikammoinen (örkkejä ovat äyriäiset, etanat ja muut epäilyttävät eväät) ja muistan, kun 15-vuotiaana olin äitini ja mummoni kanssa Turkissa. Menimme kalaravintolaan syömään ja alkupalat tuotiin pöytään isolla tarjottimella. Tarjottimelta piti siinä valita lautanen. Muistan sen fiiliksen kun yritin pikapikaa arvioida, mikä olisi vähiten epäilyttävä. Lonkeroita, simpukoita, rapuja, kokonaisia kaloja. Apua! Valitsin vähiten epäilyttävän näköisen lautasen. Maistoin varovasti vaaleaa lihaa. Se oli mureaa, kevyesti etikkaista, lihaisaa, raikasta. Herkullista. Kun olin syönyt annoksen, äitini kertoi sen olleen mustekalaa. Krääh, söin mustekalaa! Mutta herkullista sellaista!

Tämän jälkeen olen joitain kertoja yrittänyt syödä mustekalaa, mutta aina, ihan aina se on ollut sellaista inhaa purkkaa, joka vaan ei mene mun suuhun. Ehkä paras kokeilu on ollut taannoin friteeraamani babypulpot, mutta oli niissäkin mukana se kumimainen tuntu. En tykkää! Ja kerta toisensa jälkeen olen miettinyt, että mitä ihmettä se mustekala Turkissa joskus... ihan muutama vuosi sitten oli.

 

Keitettyä, marinoitua mustekalaa


Nyt olen kuulkaas päässyt asiasta jyvälle! Disa's Fishin pakastealtaassa oli kalafileiden näköisiä kimpaleita. "Mustekalan lihaa", sanoi pussin etiketti. Soitin hätäpäissäni siskolleni, kaikkien örkkiruokien kuningattarelle ja kysyin, että ostanko sen, mitä mä sille teen!? Siskoni siis on uhannut joskus tulla meille vierailulle peräkärryn kanssa, jotta saa vietyä kotiin riittävästi örkkejä. No ylläri pylläri, sisko käski ostaa. Ei lonkeroita, ei mitään epäilyttävän näköistä. Lupaavaa. Kotimatkalla googlettelin ja kas, jossain sanottiinkin, että mustekala pitää keittää pitkään! Mä olen aina paistanut sen nopsaan ja marinoinut ja tuskaillut purkkarakenteen kanssa. Ilmeisesti ihan purkkaa en kuitenkaan ole tehnyt, koska örkinsyöjille mun keitokseni on kelvanneet, mutta tällaiselle rakenneongelmaiselle se vaan on ollut liikaa. No mutta, nythän kokeillaan keittämistä.

Sulaessaan kävi ilmi, että se fileen näköinen juttu olikin pussi. Heti alkoi tulla mieleen kaikki täytetyt mustekalat, mutta nyt keep it simple, stupid. Oletettavasti käsissäni (ihan kuin olisin uskaltanut koskea siihen käsin, hah!) oli mustekalan pää. Laitoin pään kiehumaan veteen, jossa oli reilu loraus valkoviinietikkaa, pari yksikyntistä valkosipulia ja chilisuolaa. Mustekala sai kiehua yli puolitoista tuntia ja kas, tuloksenahan olikin murea kala! Viipaloin mustekalan ja laitoin sen vielä marinoitumaan liemeen, jossa oli oliiviöljyä, valkoviinietikkaa, chilisuolaa, ripaus ruokosokeria ja sitruunamehua. Mustekala sai vielä marinoitua parikymmentä minuuttia ennen tarjollepanoa. Lisänä tarjosin sitruunanlohkon ja  aiolia elikkäs valkosipulimajoneesia. Ja tämähän toimi!

Puolisoni ehti maistaa ennen mua ja vastoin odotuksia, palaute oli välitön kehu. Tosin olin hieman epäileväinen, koska hän sanoi sen olevan "vähän samanlaista kuin maustesilakka, mutta lihaisamman oloinen". No totta tosiaan, rakenne oli juuri sellainen etikassa marinoidun silakan murea, mutta selkeästi lihaisampi. Ja maku oli toisenlainen, mutta tää ei ollut purkkaa! Ei tietoakaan kumimaisuudesta. Ihanan lihaisa, murea ja raikas mustekala ja valkosipulinen kastike toimi erinomaisesti. Ja kyllä, kuulkaas. Tämä toi mieleen häivähdyksen Turkkia ja kalaravintolaa. Juuri sitä nuoruuden makumuistoa, jota olen etsinyt! Tämä niin meni jatkoon!

8 kommenttia:

  1. Mustekala on kyllä hyvin valmistettuna herkkua. Täytyypä pistää tämä kokeiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mullekin yllätys. Kai tästä osasta ne mustekalarenkaatkin tehdään, mutta tämä oli kyllä huisisti parempaa.

      Poista
  2. Ihana tarina ja mikä voitto kun vihdoinkin pääsit jäljille. AIka vähiin on jäänyt mustekalakokeilut kotona, mutta Thaimaassa maistuu aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä mullakaan ruokapöydän vakiovieraisiin kuulu, tosin nyt kun oivalsin niin ehkäpä hieman useammin.

      Poista
  3. Hmmm... oliskohan tuo ollut kalmaria eikä sitä perinteistä mustekalaa lonkeroineen? Meillä isäntä tekee niistä tosi herkkua nimenomaan täytettyinä (leipää, oliiveja ja jotain muita herkkuja - en edes tiedä oikein mitä).

    Minäkin olen kuullut tuosta mustekalan keittämisestä. Itse asiassa kuulemma ihan muutaman minuutin kiehautus riittää ja sen jälkeen grillattaessakin pysyy nätisti sileänä eikä mene kiemuralle. Testattiinkin ja totta oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en yllä yhtään tiiä mitä elukkaa tämä oli. 😁 Tuosta kun olis siivuiksi leikannut niin renkaita olis tullut, ehkä. Mutta leipä ja oliivit kuulostaa varsin hyvältä täytteeltä. Jotain välimerellistä.

      Poista
  4. Joku hyvin totesi, että mustekala tulee joko kypsentää tosi nopeasti tai tosi pitkään, muuten tulee purkkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sitä tosi nopeaa kokeillut ja en tykännyt. Pitäydyn tästedes tosi pitkässä.

      Poista