perjantai 19. elokuuta 2016

Lampaan ulkofilettä ja kylmäsavulohirulla filotaikinakupissa


Ostin taannoin markkinoilta ihanan näköisen keittokirjan. Juu, kuten esittelyssä sanoin, en käytä valmiita reseptejä. Mutta ideoita toki lainailen sujuvasti. Kirjassa oli annos, jossa vaalean kalan sisään oli tehty mousse. Annos oli kaunis ja ajatus kiinnostava. Toisessa annoksessa oli riistaa ja puolukkakastiketta. Ihanaa.Siispä toteuttamaan. 


Ajatus tietysti tuli viikonloppuna, joten kalakauppa ei ollut auki. Ruokaostosten suhteen oli tyydyttävä Prismaan. Eikä siinä toki valittamista ollut, mutta kalani ostan yleensä paikalliselta kalastajalta. Ainoa ajatus oli kalarulla. Kaupassa sitten totesin, että vaaleaa kalaa oli tarjolla huonosti, mutta kylmäsavulohihan on aina yhtä herkullista. Halusin kalalle myös tarjoilualustan ja siihen päätin kokeilla filotaikinaa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Tykkään yhdistellä lihaa ja kalaa samaan annokseen. Ajatuksena oli riistan sijaan ankanrinta, mutta sitäpä ei löytynytkään, joten tilalle valikoitui lampaan ulkofile. Babypinaatit näyttivät herkullisilta, joten tuumasin, että voisin kokeilla friteerata niitä. Kotiin kokkaamaan.

Aloitin marinoimalla lampaan. Lammas pääsi marinoitumaan kahviin. Tietysti mukana oli valkosipulia, pippuria ja... niin, eipä siellä juuri muuta tainnut olla. Sen jälkeen kala. Valmistin kalakupit niin, että ensin päällystin keraamisten pikku kuppien ulkopuolen muutamalla kerroksella filotaikinaa ja paistoin uunissa ohjeen mukaan. Irrotin taikinan kupeista. Osassa kuppeja oli karhea pohja enkä tietenkään älynnyt laittaa vaikka foliota tai jotain, joten taikinahan tarttui kuppien pohjaan kuin tauti. Kuvassa ainoa edes suht siistin näköinen viritelmä. Tämän jälkeen vuorasin kuppien sisäpuolen foliolla. Reunustin kupit kylmäsavulohiviipaleilla. Jossain välissä valmistin moussen. Pieneksi silputtua kylmäsavulohta, salottisipulia, ranskankermaa, sitruunamehua, mustapippuria, tilliä ja ripaus ruskeaa sokeria. Tämä blenderin läpi melkoisen sileäksi. Sitten vaahdotettiin kananmunanvalkuaisia ja yhdistettiin mössöt keskenään. Kipot täytettiin mössöllä ja koko komeus uuniin. Laitoin pohjalle pellin, jossa oli vettä. Enpäs kyllä tiedä, oliko sillä mitään merkitystä, mutta kun pelkäsin, että mun kalat ottaa ja kuivahtaa. Olisikohan nuo sellaisen 20-25 min olleet uunissa miedolla lämmöllä. Kantapään kautta opin, että kannattaa antaa niiden jäähtyä hetki ennen kuin koittaa poistaa sieltä kupistansa, pysyy paremmin kasassa. Eli kalat pois kupista ja filotaikinan päälle. 

No takaisin lampaan kimppuun. Lammas paistettiin pannulla, maustettiin vielä suolalla. Sen jälkeen laitoin sen lohien kanssa samaan uuniin toviksi. Varmasti internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyvin tarkat ohjeet halutun kypsyyden saamiseksi, itse suoritin tuon tarkkailun tökkimällä lihaa sormella. Annoin lihan vetäytyä tovin ja leikkasin palasiksi. 

No mitenkäs ne friteeratut pinaatit? Kun kalat ja lampaat oli uunissa, tulin siihen tulokseen, että mä tässä enää mitään pinaatteja aleta friteeraamaan. Siispä kuutioin kurkkua ja kaadoin pannulle lorauksen öljyä. Kurkut pannulle paistumaan hyvin, hyvin pikaisesti, maustaminen suolalla, mustapippurilla ja ripaukseella  ruskeaa sokeria. No, paistoin sitten pari pinaatinlehteäkin. 

Entäs kastike? Senkin kanssa tuli hieman kiire. Alkuperäisessä ideassa oli puolukkakastike. No eihän mulla puolukoita ole, mutta pihassa on herukkapensas. Siispä punaherukka-voikastike. Ensin keiteltiin kasaan punaherukoita, vettä ja ruskeaa sokeria. Tilkkanen lientä kun oli jäljellä, siivilöin sen ja jäähdytin. Yleensä olen tässä kohtaa siirtynyt vesihauteeseen, mutta taas, tässä mitään hauteita enää ehdi. Jäähtyneeseen liemeen vatkasin pari kananmunankeltuaista (jäi yli kalamoussesta) ja kuumensin minilämmöllä, kunnes keltuaiset sakeutuivat. Sitten aloin pieninä klöntteinä vatkata sekaan voita. Vatkasin vatkasin ja lisäsin voita, maustoin suolalla ja vähän pippurillakin. Tätä jatkoin, kunnes rakenne oli vaahtomaisen kevyt, mutta maku ihanan voisen (rasvaisen) täyteläinen. Kaikki tarjolle ja herkuttelemaan. 

Hyvää ja huonoa? Hyvää oli herukkakastike. Ehdottomasti jatkoon. Hyvää oli myös kurkut, nekin jatkoon. Filotaikinalle saatan antaa uuden mahdollisuuden, vaikka se olikin ärsyttävän takertuvaa. Kalarulla, jatkoon, mutta niin, että ne reunat on ihan vaan raa'asta lohesta tai hyvin vähäsuolaisesta kylmäsavusta. Tuollaisenaan annos oli hieman liian suolainen mun vähäsuolaiseen suuhuni. Kokonaisuutena oikein hauska kokeilu, uusia kivoja makuyhdistelmiä. Riista ja puolukka vaihtui lampaaseen ja punaherukkaan, vaalea kala muuttui kylmäsavuloheksi. Uskokaa pois, kokeileminen on hauskaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti