No, yksi syy miksi halusin juuri Kastelholmaan oli tietysti vieressä oleva Smakbyn.. Michael Björklundin ravintola, puoti ja tislaamo. Kun astuimme vesisateesta sisään ravintolaan, ensimmäinen ajatus oli kääntyä ympäri. Jono oli piiiitkä. Koko aulan halki. Mutta hei paskat, mä halusin tähän ravintolaan, mä syön tässä ravintolassa. Reilut parikymmentä minuuttia jonotettiin, kunnes meidät ohjattiin pöytään. Erikoista oli se, että missään vaiheessa meiltä ei kysytty juomatilauksia. Ei sillä, vettä oltaisiin juotu kuitenkin, mutta olihan tuo vähän erikoista. Ravintola oli tupaten täynnä. Täynnä, täynnä ja täynnä. Tarjoilijat juoksivat pää kolmantena jalkana, mutta yhden yhtä kertaa ei hymy kadonnut huulilta ja moneen kertaan pahoiteltiin palvelun hitautta.
Päivän lounas olisi ollut pyttipannua, mutta me valitsimme annoksemme Bakfickan-bistromenuusta. Puolisolle lihapullia ja perunamuusia, lapselle puolikas annos fish and chipsiä, jossa fish oli simppua. Ahvenanmaalla tuntuu joka ravintolassa olevan tarjolla metsästäjänleipä, joten päätin ottaa harppauksen 80-luvulle ja syödä sellaisen.
Alkuun tuotiin näkkileipää ja erittäin herkullista, hedelmäistä mallasleipää. Hedelmäleipä oli täydellisen mehevää ja herkullista, joskin hieman hajoavaista sorttia. Pöytiin tarjoiltiin myös pienet alkusalaatit. Ne syötyämme tarjoilija tuli pahoittelemaan pääruoan valmistuksen kestämistä ja kysyi, haluammeko ehkä lisää salaattia tai leipää odotellessamme. Ei kiitos, mutta pisteet kysymisestä.
No pääruokaan sitten. Aloitetaanpa minun leivästäni. Annos ei ollut järin kaunis, sienikastikkeen väri nyt vaan ei hurmaa. Entä maku sitten? Sienikastike oli aivan tolkuttoman hyvää. Ihanan voimakas, umaminen sienen maku ja erinomaisesti paistettu liha. Salaatti toi raikkautta annokseen ja senkin raaka-aineet oli tuoreita ja raikkaita. Aivan jotain muuta kuin se mielikuva 80-luvun metsästäjänleivästä. Retroa, mutta hyvällä tavalla.
Entäs sitten puolison lihapulla-annos? Annos näytti niin kotiruoalta kuin voi näyttää. Kotiruokaa rakastava puolisoni tykkäsi kovasti, mutta isona miinuksena annos oli haalea. Maku kohdillaan, mutta lämpötila väärä.
Ipanan simppua ja sipsiä oli hyvä. Kastike ei ollut hänen makuunsa ja ranskalaiset vaikuttivat epäilyttävästi pakasteranskalaisilta, mutta voi jestas sitä kalaa. Se oli herkullista. Rapeaa, maukasta, melko voimakkaasti, mutta pehmeästi kalan makuista. Sanon tämän siksi, että usein nuo fish and chips-annosten kalat tuppaavat olemaan melko mauttomia. Mutta tämä oli kyllä kaikkiaan herkullista. Niin, ja tämä oli olevinaan puolikas annos...
Ulkonäöllä annokset eivät koreilleet, mutta tämä oli juuri sitä ruokaa, mitä lähdettiin hakemaankin. Kotiruoka +. Simppeliä, mutta pikkuisen paremmin tehtyä. Ihanaa. Pikkuisen järkytyin, kun lähtiessämme huomasin, että yhteen pöytään kannettiin annosta nakkeja ja ranskalaisia. Whhyyyyyy? Miksi oi miksi tällainen ravintola tarjoaa nakkeja ja ranskalaisia? Miksi? Eieieieiei!!
Huolimatta haaleasta annoksesta ja pitkästä odottelusta kokemus jäi selkeästi plussan puolelle. Simppeliä, vähän parempaa kotiruokaa. Lounaaseen kuului myös kahvi tai tee, hintaa kolmen hengen lounaalle tuli 42,50 (yksi annoksista puolikas). Samoissa tiloissa toimii myös tislaamo, puoti ja keramiikkapaja, joten kun vatsat oli täynnä, jäimme vielä hetkeksi ihmettelemään niitä.
Päivällistä havittelevalle lista näytti myös herkulliselta. Siinä oltiin jo kaukana kotiruokafiiliksestä, mutta lähiruokaa ja hyviä raaka-aineita haluavalle varmasti erinomainen valinta. Tykästyin tähän ruoka-ajatteluun suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti