Paistettua vuohenjuustoa, marenkia ja appelsiini-inkiväärikastiketta

En mä ihan ole kokkailua unohtanut. En ollenkaan. Viime viikkoina vaan jatkuva kiire töissä ja kotona ikuisesti jatkuva remontti on tehneet olemisesta lähinnä päivästä toiseen suoriutumista, jossa ei ole tilaa suunnittelulle, ajattelemiselle saati sitten tekemiselle. Viime viikonloppuna kuitenkin käytin hetken selaillen netistä ihania ruokajuttuja ja siitä se ajatus sitten lähti. Olin menossa siskolle yökylään ja soitin, että saanko saanko tehdä teillä iltapalaa?

Paistettua vuohenjuustoa, marenkia ja inkivääri-appelsiinikastiketta

Ostin kuorellista vuohenjuustoa, pari appelsiinia, inkivääriä, marenkeja ja koska minttua ei ollut, ostin sitruunamelissaa. Ensin keittelin kastikkeen appelsiininkuoriraasteesta, appelsiinimehusta ja siitä hedelmämuhjusta, jota appelsiinin puristamisesta nyt tulee, mausteena muutama viipale tuoretta inkivääriä ja sopivasti ruokosokeria ja ripaus suolaa. Makumaailma oli sellainen, että mielelläni lisäisin siihen vielä vähän chiliä tuomaan potkua. 

Sitten paistoin vuohenjuustoviipaleet, kuvan yksilöt jäivät turhan vaaleiksi, mutta kun. Mulla aina tuppaa jäämään ne pannuun kiinni. Sitten vaan lautaselle juusto, kastike, vähän murennettua marenkia ja pari kokonaistakin. Koristeeksi sitruunamelissaa. 

Mun makuun oikein kiva pieni herkkupala, minttu olisi vielä täydentänyt makumaailmaa hienosti. Plussaa helppoudesta. Appelsiinikastike vaan paranee jos se saa rauhassa viilentyä vaikka jääkaapissa, eli sen voi varsin hyvin tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Marengitkin saa kaupan hyllyltä, eli itse annoksen tekemiseen ei viittä minuuttia kauempaa mennyt. 

Näin se homma etenee.

Mulla alkaa olla remonttiväsymys. Ei vaan enää jaksais. Tammikuusta asti on joku huone ollut koko ajan työn alla ja nyt sitten eletään tilanteessa, jossa kotona on niin hirveä kaaos, että ei täällä pysty edes rentoutumaan.

Laitanpa kuitenkin tänne vähän kuvamateriaalia matkan varrelta. Sitten joskus kun on valmista, voi katsoa ja fiilistellä sitä ääretöntä vitutusta, joka pikku hiljaa alkaa vallata mielen. Haluan laittaa ruokaa. En halua tiskata kylppärissä. Lupaan, että alan syömään ruokapöydän ääressä, olen niiiiiiin kypsä tähän olkkarin pöydän ääressä kökkimiseen! 

Tässä tosiaan tilanne muutama viikko sitten. Välissä puoliso oli pari viikkoa reissussa, jolloin asia ei edennyt mitenkään. Ei niin mitenkään. 

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kaapistoja kasaillaan. Jääkaappi, pakastin ja aamiaiskaappi, olkaa hyvät:

Itsehän tähän projektiin osallistuin pääasiassa ojentelemalla ruuveja yhdeksänvuotiaalle lapsoselleni, joka into piukeana kasaili runkoja. On Ikealla vaan hyvät ohjeet. 

Vielä tulevan keittiön värimaailmaa. Muut seinät on hyvin neutraalin vaaleita, samaa sävyä meillä on muuallakin asunnossa. Ei aivan valkoinen (en yhtään tykkää valkoisista seinistä), mutta neutraalin vaalea kuitenkin. Sitten yhdellä seinällä on vähän väriä. Ja siinähän sitä kasattavaakin. Tästä jatketaan. 

Huomenna kuitenkin vietetään äitienpäivää. Ostin Pirkan mutakakun, kinuskikastiketta, vaahtokarkkeja, susupaloja ja suolapähkinöitä. Lapseni tuunatkoon mulle kakun.