Tartarpihvi punajuurivaahdolla

Tartarpihvi. Se on kuulkaas ihanaa. Se on mun ja mun lapsen yhteinen kestoherkku. Tänään olin luvannut tehdä tartarpihviä, tai tarzania, kuten sitä meillä kutsutaan. Mä usein kokeilen erilaisia lisukkeita ja pieniä juttuja, jotka erottaa tartarin ihan perus tartarpihvistä. Nyt mun teki mieli sellasta back to basics-tyyppistä pihviä, mutta kuitenkin pakko oli pikkunen twisti tähän tehdä.

Tällä kertaa se twisti oli punajuurivaahto. No, yleensä teen tartarin hepasta, tällä kertaa kokeilin naudan paistia. Ja kyllähän heppa sen pesee mennen tullen. Hyvää toki tämäkin oli, mutta silti. Noh, muuten oltiin aika perusjutuissa eli veitsellä silputtua lihaa, punasipulia, Myrttisen valkosipulikurkkuja, suolaa ja pippuria. Mutta punajuuri sai hieman toisenlaisen olomuodon. 

Mulla oli kaupasta ostettu valmiiksi keitettyjä punajuuria eli tää on tosi helppo ja nopea. 

Punajuurivaahto:

2 isoa keitettyä ja kuorittua punajuurta

1 dl kuohukermaa

1 prk smetanaa

suolaa

valkopippuria

Soseuta punajuuri esim. sauvasekoittimella. Vaahdota kerma ja smetana. Sekoita punajuuri vaahtoon ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Tämä sopii tarzanin kaveriksi, mutta voisin kuvitella toimivan vaikka paahtopaistin tai possunkielen makuparina. Ihan loistolisuke, jos haluaa perinteistä, mutta pikkuisen toisella tapaa. 

Heppatartar, pistaasia, paahdettua sipulia ja tervasmetanaa

Kävin alkuviikosta syömässä Maarianhaminassa Kvarter5-ravintolassa. Kuvia ei annoksista tullut napsittua, mutta sanotaanpa vaikka, että ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Annoksissa oli hauskoja ja herkullisia pikku yksityiskohtia, jotka erottivat kyseisen ravintolan mistä tahansa hotellin raflasta. Aivan ihana. Kertakaikkiaan. No, alkuruoaksi söin siellä tartarpihvin, joka oli aivan kertakaikkisen ihana erikoisine lisukkeineen. Siitä sitten ideoimaan...

Heppatartar, paahdettua sipulia, pistaasia, balsamicosiirappia ja tervasmetanaa. 

Näin taannoin eräässä kaupassa tervasiirappia. Rakastan tervaa. Alun perin tänään piti grillata heppapihvit, mutta miksi suotta kun yhtä hyvin voi valmistaa tartarpihviä! Isompaan näpertelyyn ei nyt taivu, joten kaiken piti olla valmista tai lähes valmista. Siispä silppusin lihan, päälle pistaasipähkinää ja paahdettua sipulia (kyllä, sitä ihanaa rapsakkaa vehnässä pyöriteltyä ja friteerattua), tervasiirapilla ja suolalla maustettua smetanaa ja balsamicosiirappia. Huomatkaa kaunis remonttielämän kattaus...

Mutta mutta... Olen myyty. Tervasmetana toimii ihanasti hepan kanssa. Sipulit antaa ihanaa rakennetta eikä suolaiset pistaasitkaan hullumpia ole. Ihan The Juttu tässä annoksessa kuitenkin oli tuo tervasmetana. Se niin menee jatkoon, voin vaan kuvitella, miten ihanaa se olisi vaikka silakkapihvien kanssa. Jos sattuisi silakkapihveistä tykkäämään. 

Prässättyä possua ja supermuussia

Tein taannoin prässättyä nautaa ja ihastuin. Eilen ei kaupassa ollut sopivaa naudanlihaa, joten päädyin possuun. Ja pottumuussi, löysin ihanan tuunauksen perunamuussille täältä ja siitä se sitten lähti.

Ruoan valmistus alkaa mieluusti jo edellisenä päivänä. Ostin reilu kilon palasen kassleria. Hauduttelin sitä uunissa viitisen tuntia, mausteinaan hänellä oli chiliä, sipulia, valkosipulia, pippuria ja suolaa, päälle kiehuvan kuumaa vettä niin, että liha melkein peittyi.  Lämmöt uunissa oli ensimmäiset puolisen tuntia n. 200, sen jälkeen n. sadassa asteessa loput. Kun liha oli hajoavan kypsää, otin sen uunista ja annoin jäähtyä hetken. Sen jälkeen alkoi riipiminen. Ensin veitsellä, sitten käsin riivin possun muhjuksi, vähän kuin pulled porkia tehdessä. Muhjasin vielä hajoavan pehmeiksi hautuneet sipulit ja valkosipulit ja sekoitin lihamuhjuun. Tämän jälkeen liha sai vielä lisämakua suolasta, ruskeasta sokerista, texas pete-kastikkeesta ja mustapippurista. Sekaan vielä nokare sulatettua voita. Tän vaiheen tein lopulta käsin. Sitten mulla oli kulho, joka oli vuorattu tuorekelmulla. Liha kulhoon, painelu tiiviiksi ja käänsin kelmun reunat lihan päälle. Painoksi sopivan kokoinen astia, joka painaa lihaa tiiviisti. Sitten vielä astian päälle painoksi mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään ja koko komeus yön yli jääkaappiin. Lopputulemana on hyvin tiivis ja maukas (ja rasvainen) liha, josta sitten leikataan viipaleita ja juuri ennen tarjoilua nää viipaleet paistetaan pannulla. Voissa tietysti. 

Perunamuussiin käytin jauhoisia perunoita. Toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa, silppusin sipulin jo perunan keitinveteen. Vesi maustetaan suolalla. Kun perunat oli kypsiä, kaadoin vedet pois ja tilalle tilkka maitoa. Kuumensin vielä hellalla maidon kuumaksi, sen jälkeen ripaus ruskeaa sokeria ja survomaan. Mä en ole selkeästi mitään koulukuntaa, mulle käy kuohkea vatkattu muussi yhtä hyvin kuin survottu. Tällä kertaa survottua.  Kun muussi oli lähes valmista, ruskistin valurautapannulla iiiison nokareen voita, sekoitin muussiin ja muhjasin vielä tasaiseksi. 

Kastikkeeksi halusin jonkun hieman makealla twistillä. Kermainen omenakastike siis. Ostin kaupasta omenasosetta,  siitä se lähtee. Kuullotin kattilassa silputtua sipulia, sekaan ehkä reilu desin verran omenasosetta. Maustoin suolalla ja mustapippurilla ja keittelin hetken. Sekaan reilusti (melkein purkillinen) ruokakermaa ja sitten hauduttelua ehkä vartin verran. Jos tarve vaatii niin kastikkeen voi suurustaa vaikka vaalealla maizenalla. 

Lisänä annoksessa oli vielä keitettyjä ja sen jälkeen pannulla paistettuja, hunajalla, suolalla ja pippurilla maustettuja punajuurikuutioita. Tykkäsin annoksesta. Suolaista ja aavistus makeaa. Karamellimainen perunamuussi. Possu ja omppu. Meillä oli juomana punaviiniä, mutta luulen, että joku hyvä olut voisi toimia tän kanssa myös. Älkää kysykö mikä, mä en juo olutta. 

Laitetaanpa loppuun vielä alkuruoaksi nautittu tartarpihvi. Se oli ihan perus, eli hepan ulkofilettä silputtuna pieneksi, myrttisen suolakurkkua, makeaa sipulia ja punajuurta, joka oli keitetty ja sitten marinoitu balsamicolla, öljyllä, suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Lisänä mustapippuri ja suolankukka. Lapsi teki itselleen pelkistetymmän, mutta niin hienon version.