Minttu-lakritsasavustettua lohta, varhaiskaalia ja perunaa

Sisko piiiiitkän matkan takaa tuli vierailulle. Siispä suunnitelmissa oli tehdä ruokaa. Hyvää ruokaa. Syöjiä oli viisi, joten tein kolme isoa annosta jaettavaksi. Yksi annos oli tämä lohi sous vide, paitsi tietysti isompana. Toinen annos oli... noh, ei puhuta siitä. Sen piti olla samettista selleri-porkkanapyrettä (kyllä, aion opetella valmistamaan selleriä) ja kampasimpukkaa, mutta tuota... maku oli herkullinen sellerin läsnäoloa myöten, mutta... noh. Ei puhuta siitä.

Kolmas annos olikin sitten ihan uusi kokeilu. 

Olen aiemmin savustanut pannulla lihaa, mutta nyt kokeilin kalaa. Täältä löytyy ohjeet pannulla savustamiseen, se on oikeasti tosi helppoa! Savustusaikaa en siinä hötäkässä ehtinyt katsoa, mutta laitoin kalan nahkapuoli alaspäin pannulle ja kun kala oli kypsää, se oli kypsää. Toki olis voinut tuon vähän ruman pinnan nopsaan vielä paistaa pannulla vähän nätimmäksi, mutta nälkä vei voiton. Savustuspuruna käytin Pukkan piparminttu ja lakritsa-hauduketta. Siis sellaista teentapaista, jossa ei oo teetä, tiedättehän. Ainoana mausteena kalassa oli suola.

Lisukkeeksi pilkoin uusia perunoita kuorineen pieniksi. Paistoin voissa ja kypsensin miedolla lämmöllä paistinpannulla. Kun perunat oli melkein kypsiä, lisäsin pannulle silputtua varhaiskaalia ja purjosipulia. mausteena tässä oli vain suolaa ja pippuria,  pinnassa vielä tuoretta tilliä sekä uunissa tummaksi paahdettua hamppurouhetta ja porkkanankuorista friteerattuja "sipsejä". 

Kalaruoille oli vielä kastikkeeksi ranskankerman ja turkkilaisen jugurtin sekoitusta, joka oli maustettu suolalla, pippurilla, ruokosokerilla, tuoreella tillillä ja sinapilla. Aivan loistava kylmä kastike kalalle. Tämän kermaviiliversiota taisin syödä jo kakarana kalapuikkojen kanssa, eikä se huonommaksi ole muuttunut. 

Yllätyin. En kalasta, sen arvelinkin olevan hyvää. Mieton lakritsan ja mintun maku sopi lohelle erinomaisesti. Mutta lisuke sen sijaan yllätti. Tämähän oli oikeasti herkullista. Kaali oli vielä suussa rouskuvaa, mutta hieman pehmennyttä. Purjosipuli sopi tähän erinomaisesti ja... tässä annoksessa oli vaan kaikki kohdallaan. Tätä tulen tekemään kyllä toistekin, miksi ihmeessä en ole tajunnut näin yksinkertaisen herkullista lisuketta aiemmin? Kyllä, lähmin lautaselta kaiken viimeistä perunanmurusta myöten. En sentään nuollut lautasta. 

Lohi sous vide ja pikkusen paremmat kotiruokalisukkeet

Olen pitkään havitellut sous vide-kypsennintä. Jokunen viikko sitten raaskin. Olen tähän asti kokannut sillä lihaa ja olen ihan totaalisen in löööööv siihen kapineeseen. Nyt päätin ekan kerran kokeilla kalaa. Oltiin juuri reissussa ja ihastuin ravintola Smakbyn hieman parempaan kotiruokaan. Ajatus yksinkertaisesta ruoasta pikkuisen paremmin tehtynä. Viikon reissun jälkeen myöskin sormia syyhytti päästä itse tekemään ruokaa.

Ideoita poimin sieltä sun täältä, yhtenä oli ravintola Juuren kalan lisukkeena ollut kurkku. Mä sijoitin tuorekurkun ja maustekurkun jugurttidippiin. Jokin aika sitten ravintola Crussa oli annoksen päällä hyvin tuhkaksi poltettua... jotain ja mä poltin uunissa grillivastuksen alla hamppurouhetta. Ajatuksia tulee joka suunnalta. Mitä sitten oikein tein? No tällaisen:

Ihanat Indiskasta ostetut lautaset pääsi kokeiluun. Aloitetaanpa lohesta. Sous vide-kypsennin tarvitsee kaverikseen myös vakuumikoneen. Yksinkertaisuudessaan haluttu raaka-aine maustetaan ja vakumoidaan (tässä tapauksessa laitoin vähän öljyä, suolaa, tuoretta tilliä, sitruunaviipale ja mustapippuria). Kypsentimeen säädetään veden lämpötilaksi valmiin raaka-aineen haluttu lämpötila eli kypsyys. Lohelle googletin sen olevan 45 astetta ja kypsennysaika n. tunnin. No, lohta piti sen verran esivalmistella, että se kypsennetään nahattomana. Näppärämpi varmaan hoitaisi tämän osuuden veitsellä, mä hoidin sen paistinpannulla. Eli oikein kuumalle pannulle tilkka öljyä, kala pannulle nahka alaspäin ihan hetkeksi ja nahka irtoaa ihan vaan ottamalla se pois, mutta kala ei juurikaan ehdi kypsyä. Lilluttelin lohenlötkäleitä sen tunteroisen ja sillä aikaa valmistuikin muu ateria. Valmiit lohet voisi käyttää nopeasti kuumalla pannulla kauniin värin aikaansaamiseksi, mutta mä pelkäsin hajoittavani ihanat lohipalaseni ja hoidin värin pintaan pikku töhöttimelläni. Kuvassa ei ees näy, että pinnassa on väriä. Eli vähän niinku kai turhaa työtä... 

Lohi vakuumissa ennen kypsennystä

Kastikkeena toimi turkkilainen jugurtti, jossa oli silputtua tuorekurkkua ja maustekurkkua, mausteena yksinkertaisesti suola, pippuri ja ruokosokeri. 

Lisäksi olin uunipellille levittänyt hamppurouhetta, grillasin sitä uunissa sen aikaa, että se oli oikeasti mustaa. Tein reilumman satsin ja sitä on nyt maustepurkissa odottamassa muutakin käyttöä. Annoksen päälle ripoteltuna antaa ihan miedon, kivan paahtuneen maun. Paahtuneen toki, ei palaneen...

Keitin vähän uusia perunoita ja samassa kattilassa höyrytin porkkanapalasia. Porkkanankuoret keitin öljyssä "sipseiksi" ja maustoin suolalla, näitä ripottelin pikkuisen annoksen päälle. Sitten vielä vähän retiisiä ja pikkusipulia renkaina, pintaan tuoretta tilliä ja mustapippuria ja valmiina oli äärettömän herkullinen, mutta lopulta tosi helppo ateria. 

Sous vide-kypsennys nosti kalan ihan uudelle tasolle. Hyvästi ylikypsä, kuivakka kala. Tervetuloa samettisen pehmeä, juuri sopivan kypsä ja pehmeä kala. Toi on ehkä paras keittiöhankintani ikinä. Ihana, ihana kapine! Sanoinko jo, että ihana!

Salmiakkigraavattua lohta ja vadelmia

Kuulostaa vähintään epäilyttävältä, eikö? Ei suinkaan, ei suinkaan... Luin taannoin täältä lakritsigraavatusta lohesta ja jotenkin mulle on päätynyt runsain mitoin salmiakkijauhetta, joten ei muuta kuin kokeilemaan...

Koska graavauksella oli kiirekiirekiire, piti kirjolohi viipaloida jo ennen graavausta. Rouhin ensin lautaselle chilisuolaa, sitten päälle lohiviipaleet. Päälle lisää chilisuolaa, salmiakkijauhetta ja ripaus ruskeaa sokeria. Annoin tämän tekeytyä jääkaapissa pari tuntia, mieluusti saisi olla paljon pidempäänkin.  Halusin kaveriksi vähän jotain makeaa ja raikasta ja vadelma ja salmiakkihan on yhdistelmänä klassikko. Eli vadelmia siis.  Pikkuisen vielä tilliä päälle niin herkkupala oli valmis. Outoa, mutta herkullista. Hyvin herkullista.