44 tuntia haudutettua kassleria

Juu, olen sous vide-hurahtanut. Nyt halusin kokeilla, mitä tapahtuu kasslerille, jos sitä kypsentää päivän tai pari. Hieroin lihan pintaan suolaa, pippuria ja jerk-mausteseosta ja laitoin sen vakuumiin. Kypsensin lihaa 87-asteisessa vedessä (lämpötila aivan random, päättelin, että hieman joulukinkkua kypsempi on pakko olla hyvä) 44 tuntia (aika aivan random, sattui tulemaan nälkä juuri 44 tunnin kohdalla.

Lihaa oli reilut pari kiloa, joten siitä riitti useampaan tapaan herkutella. Osasta tuli pulled porkia. Keitin kastikkeen, jossa oli kuullotettua sipulia ja valkosipulia, järkyttävä määrä ruokofariinisokeria, vettä, soijakastiketta, tilkka valkoviinietikkaa, vettä, mustapippuria, tilkka Texas Pete-kastiketta ja hieman tomaattipyrettä. Keitin kastiketta hetken ja lisäsin sekaan lihan. 

Niin, se liha. Liha pysyi koossa vielä leikkuulaudalle siirtämisen ajan. Kun aloin leikata sitä, se vaan hajosi. Se hajosi aivan täysin. Siitä laappasin osan ja laitoin kattilaan kastikkeen sekaan maustumaan. Ei tarvinnut yhtään pull tätä porkia, se muhjaantui pelkästään sekoittamalla kastikkeeseen. Wau. Annoin mössön kiehua miedolla lämmöllä n. 15 min eli sen aikaa kun valmistin kaalisalaatin, laitoin osan lihaa prässääntymään ja raivasin keittiön. 

Jaa että se kaalisalaatti. No siinä oli varhaiskaalia, kirsikkatomaattia, kastikkeessa puolet majoneesia, puolet turkkilaista jugurttia, pippuria, suolaa  ja ripaus ruokosokeria. Tähän salaattiin lainasin ajatuksen kaveriltani, joka syötti mulle samantapaista salaattia. Hieman muuta kuin perinteinen coleslaw. 

Sitten vaan pitaleivän sisään lihaa, salaattia ja lihaa. 

Liha oli ihan uskomattoman pehmeää. Ihanan makeansuolainen kastike ja kirjaimellisesti suussasulavan pehmeä liha yhdistettynä rapeaan kaalisalaattiin. Voi itku. Mä en ehkä enää tee pulled porkia millään muulla tapaa.

Lihaa oli lievästi sanottuna reilusti. Ihan tosiaan "mitä hittoa mä tällä teen"-reilusti. Eli osa lihasta päätyi prässääntymään. Olen aiemmin prässännyt naudanlihaa ja se on herkkua se. Liha kulhoon, perään suolaa ja mustapippuria ja koska kassler ei ole tarpeeksi rasvaista (ehheheee) niin vielä klöntti voita sulamaan lämpimän lihan sekaan. Tätä lihaa ei tosiaan tarvinnut riipiä säikeiksi, käsi sekaan ja vaivaamaan vaan. Ja... mitä hittoa. Täähän muussaantui kuin jauhelihataikina ikään. No möyh möyh möyhensin lihan ja laitoin tuorekelmulla vuorattuun astiaan. Vielä kelmu päälle ja painon alle jääkaappiin prässääntymään. 

Lihaa oli vielä kulhossa vähän ja siitä jauhelihamaisuudesta sitten se ajatus lähti. Perään vielä kananmuna ja paahdettua sipulia, tästähän paistoi pari pihviä. 

Noh, tämä pihvi nyt oli tällainen sivujuonne, enkä tiedä teenkö toiste, mutta kiva kokeilla kaikkea. 

Takaisin prässipossuun. Liha sai lepäillä yön yli jääkaapissa painon alla. Seuraavana päivänä ensin lisukkeen tekoon. Olen päättänyt alkaa käyttämään selleriä. Haluan tykätä siitä ja taannoin teinkin herkullista sellerillistä kasvisasiaa. Ei kovin kevyttä, mutta menkööt. Päätin tarjota sitä myös possun kanssa. Perunaa pieniksi kuutioituna, sipulia ja valkosipulia silputtuna. Tämä pannulle kypsymään melko miedolle lämmölle. Pian perään pilkottu varsiselleri. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Kun perunat on lähes kypsät, sekoitetaan tähän ranskankermaa (tai miksei jotain hyvää tuorejuustoa tai ruokakermaa). Hieman lisuke kaipasi happoa, joten lurautin perään tilkan valkoviinietikkaa ja lopuksi pilkottua varhaiskaalia, jonka jälkeen enää muutaman minuutin kypsyttely, jotta kaali ihan pikkuisen pehmenee. Suussa sulavan herkullinen lisuke, kerta kaikkiaan. 

Lihan taas leikkasin paksuiksi viipaleiksi. Halusin annokseen pikkuisen makeutta, joten tein glaseerauskastikkeen soijakastikkeesta ja ruokofariinisokerista, maustoin tilkalla viinietikkaa ja ripauksella mustapippuria. Paistoin lihaviipaleet kuumalla pannulla ja valelin makeansuolaisella kastikkeella. Annokseen vielä vähän kirsikkatomaattia ja herkku oli valmis. 

Tämä soija-sokerikastike vei makumaailmaa siihen suuntaan, että tämä toimisi ihanasti myös nuudeleitten lisänä. Koska lihaa on vielä, saatanpa tälle päivää tehdä lisukkeeksi wokin varhaiskaalista, porkkanasta, sipulista, nuudeleista, seesaminsiemenistä ja sen sellaisesta. 

Ekan kokeilun jälkeen sanoisin, että aivan loistava tapa hauduttaa lihaa pitkään. Lihan mehevyys oli ihan omaa luokkaansa vaikkapa uunilihaan tai keitettyyn lihaan verrattuna. Liha oli niin mureaa, että se kertakaikkiaan hajosi suussa. Mietin vielä, miten herkku olisi tuollainen iso lihanpala ensin kypsennettynä sous vide ja sen jälkeen kun sen vielä saisi taiteiltua ehjänä grilliin... Voi nam. 

Prässättyä possua ja supermuussia

Tein taannoin prässättyä nautaa ja ihastuin. Eilen ei kaupassa ollut sopivaa naudanlihaa, joten päädyin possuun. Ja pottumuussi, löysin ihanan tuunauksen perunamuussille täältä ja siitä se sitten lähti.

Ruoan valmistus alkaa mieluusti jo edellisenä päivänä. Ostin reilu kilon palasen kassleria. Hauduttelin sitä uunissa viitisen tuntia, mausteinaan hänellä oli chiliä, sipulia, valkosipulia, pippuria ja suolaa, päälle kiehuvan kuumaa vettä niin, että liha melkein peittyi.  Lämmöt uunissa oli ensimmäiset puolisen tuntia n. 200, sen jälkeen n. sadassa asteessa loput. Kun liha oli hajoavan kypsää, otin sen uunista ja annoin jäähtyä hetken. Sen jälkeen alkoi riipiminen. Ensin veitsellä, sitten käsin riivin possun muhjuksi, vähän kuin pulled porkia tehdessä. Muhjasin vielä hajoavan pehmeiksi hautuneet sipulit ja valkosipulit ja sekoitin lihamuhjuun. Tämän jälkeen liha sai vielä lisämakua suolasta, ruskeasta sokerista, texas pete-kastikkeesta ja mustapippurista. Sekaan vielä nokare sulatettua voita. Tän vaiheen tein lopulta käsin. Sitten mulla oli kulho, joka oli vuorattu tuorekelmulla. Liha kulhoon, painelu tiiviiksi ja käänsin kelmun reunat lihan päälle. Painoksi sopivan kokoinen astia, joka painaa lihaa tiiviisti. Sitten vielä astian päälle painoksi mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään ja koko komeus yön yli jääkaappiin. Lopputulemana on hyvin tiivis ja maukas (ja rasvainen) liha, josta sitten leikataan viipaleita ja juuri ennen tarjoilua nää viipaleet paistetaan pannulla. Voissa tietysti. 

Perunamuussiin käytin jauhoisia perunoita. Toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa, silppusin sipulin jo perunan keitinveteen. Vesi maustetaan suolalla. Kun perunat oli kypsiä, kaadoin vedet pois ja tilalle tilkka maitoa. Kuumensin vielä hellalla maidon kuumaksi, sen jälkeen ripaus ruskeaa sokeria ja survomaan. Mä en ole selkeästi mitään koulukuntaa, mulle käy kuohkea vatkattu muussi yhtä hyvin kuin survottu. Tällä kertaa survottua.  Kun muussi oli lähes valmista, ruskistin valurautapannulla iiiison nokareen voita, sekoitin muussiin ja muhjasin vielä tasaiseksi. 

Kastikkeeksi halusin jonkun hieman makealla twistillä. Kermainen omenakastike siis. Ostin kaupasta omenasosetta,  siitä se lähtee. Kuullotin kattilassa silputtua sipulia, sekaan ehkä reilu desin verran omenasosetta. Maustoin suolalla ja mustapippurilla ja keittelin hetken. Sekaan reilusti (melkein purkillinen) ruokakermaa ja sitten hauduttelua ehkä vartin verran. Jos tarve vaatii niin kastikkeen voi suurustaa vaikka vaalealla maizenalla. 

Lisänä annoksessa oli vielä keitettyjä ja sen jälkeen pannulla paistettuja, hunajalla, suolalla ja pippurilla maustettuja punajuurikuutioita. Tykkäsin annoksesta. Suolaista ja aavistus makeaa. Karamellimainen perunamuussi. Possu ja omppu. Meillä oli juomana punaviiniä, mutta luulen, että joku hyvä olut voisi toimia tän kanssa myös. Älkää kysykö mikä, mä en juo olutta. 

Laitetaanpa loppuun vielä alkuruoaksi nautittu tartarpihvi. Se oli ihan perus, eli hepan ulkofilettä silputtuna pieneksi, myrttisen suolakurkkua, makeaa sipulia ja punajuurta, joka oli keitetty ja sitten marinoitu balsamicolla, öljyllä, suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Lisänä mustapippuri ja suolankukka. Lapsi teki itselleen pelkistetymmän, mutta niin hienon version. 

Herkullinen jämäiltapala

Eiliseltä oli jääkaappiin jäänyt vaikka mitä. Hieman surimi-majoneesimössöä, pikkuisen hillottua inkivääriä, paljon ylikypsää kassleria. Ja nälkä on kova eikä mitään jaksa alkaa tehdä. 

Siispä Oivallus paahtimeen, päälle edellämainittuja ainesosia. Possuleipään lisäksi vielä majoneesia ja jalapenoja, molempiin pikkuisen salaattia ja kurkkua. Ei muuta kuin ääntä kohti.

Alun perin surimi-majoneesimössö oli sushipalleroisten täytettä. Raastettua surimia, majoneesia, soijaa ja vähän chiliä. Hillottu inkivääri on inkivääriä, tilkka vettä, ruskeaa sokeria, soijaa ja chiliä, tämä keitetään niin, että liemi muuttuu siirappimaiseksi. Teoriassa säilyy jääkaapissa hyvinkin, mutta käytännössä katoaa parissa päivässä. 

Possu sen sijaan oli oluen, inkiväärin, sipulin ja valkosipulin sekä suolan ja mustapippurin kanssa uunissa. Ensin seitsemän tuntia, mutta sitten päätin laittaa sen vielä yöksi n. 70 asteen lämpöön, joten kaikkiaan sian palanen viipyi uunissa n. 15 tuntia. Ei kuulkaas lainkaan hullumpata. 

Pysähdy, hyvä ihminen!

Jestas. Mulla on monta viikkoa ollut aikataulua aikataulun perään. Kiirekiirekiire, pitkät työpäivät, koko ajan jonnekin menossa. Viime viikonloppu tosin oli rentoilua parhaimmillaan, mutta toisenlaista. Mä tarviin kotiaikaa. Mielellään ihan yksin, puhumatta kenellekään. Rentoa puuhailua. No mikäs sen sopivampaa kuin kokkailu. Mä en ole kai muutamaan viikkoon juuri laittanut ruokaa, paitsi alkuviikosta tein yhtenä päivänä rapuburgeria. Oon ollut reissussa, syönyt ravintolassa (tai hakenut kaupasta sushia ja syönyt hotellilla) tai sit on puoliso hoitanut ruoanlaiton. Nyt mä halusin kokata. Ja rentoutua sen puuhan parissa.

Sushihimo on vaivannut jo monta päivää. Oikeasti en osaa tehdä nättejä ollenkaan. Enkä oo niinkään merilevän ystävä. Mut nyt halusin tehdä sellaisia, joissa ei oo levää, on surimia ja majoneesia ja seesaminsiemeniä. Huomaatteko, mulla on termitkin hallussa. Lapsonen halusi omat sushinsa kylmäsavulohella. Siispä sushiriisin keittoon, maustaminen mirinillä. Täytteiksi lapselle silputtua kylmäsavulohta ja kurkkua, mulle surimimössöä ja kurkkua. Surimimössöön ensin raastoin jäiset surimit (kuinka kätevää ja nopeaa), sitten sekaan majoneesia, vähän soijaa ja chiliä. Tehtiin palleroisia, mä kuorrutin omani seesaminsiemenillä. Lisukkeina soijaa, wasabia (ei oikeeta, tuota lähikaupan...) ja hillottua inkivääriä. Hillotun inkiväärin teen helposti suikaloimalla inkiväärin, sitten kattilaan seuraksi vähän vettä, soijaa, muutama kuivattu chili ja paaaljon sokeria. Keittelen niin kauan, kunnes liemi on siirappimaista. Tää on hyvää paitsi sushin, myös naudanlihan kaverina. Ja monen muun. Plussana yhteinen puuhastelu lapsen kanssa, kun palleroisia yhdessä pyöriteltiin. 

Huomenna onkin taas kiireisempi päivä, joten tänään oli hyvä tehdä huomiselle ruoka valmiiksi. Koska tänään on aikaa tehdä, päädyin ylikypsään kassleriin. Liha sai seurakseen valkosipulia, sipulia, inkiväärin jämät, chilisuolaa, mustapippuria ja puolison varastoista lainatun oluen. Uunissa sellaiset seitsemän tuntia miedolla lämmöllä. Itse herkuttelin tällä jo tänään päivällisellä. Lapselle ostin silakkafileitä. Kyllä, hän rakastaa paistettuja silakoita. Mielellään pyrstöllisiä, herkuin osuus on juurikin se rapsakka pyrstö. Tästä mä olen vähän eri mieltä... Noh, lapselle silakoita, mulle lihaa. Mitä lisukkeeksi? Kaupassa osui silmiin perunasuurimot. Jaa että mitkä? No enpäs yhtään tiiä. Mutta päätin tehdä niistä puuroa, kuten purkin kyljessä lukee. Maustaa puuron juustoraasteella ja paistaa joksikin.. noh. Mitä siitä nyt sitten sattuu tulemaan. Puurovaiheessa meinasi kyllä iskeä epäusko. Rakenne oli kuin mätiä ja... öh, siis mitä ihmettä tuo on? Noh, ei se mitään, annoin sen jäähtyä, mätin sekaan todella paljon juustoraastetta, mustapippuria, persiljaa ja ripauksen muskottipähkinää. Nohevampi olisi lisännyt yhden kananmunankin, niin tekele olisi ehkä pysynyt kasassa paistaessa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia se oli ihan hyvän makuista (no hei, voissa paistettua juustoraastetta... ), mutta rakenne oli jotenkin vähän outo. Mätimäinen. Ihan kuin olisin syönyt kirkkaita mätipalleroita. Hyvin hämmentävä raaka-aine.  Mitäpä sitä muuta...

No jälkkäriä tietty. Mieliteko iski taas vuohenjuusto-kauralastujäätelöön. Sitä siis. Lapsoselle omansa ilman vuohenjuustoa. Lisukkeeksi keittelin chili-rommisiirappia ja myös puolijäistä mansikkasosetta. Kaveriksi lasillinen punaviiniä. Tää on ihanaa. Hyvin harvoin itse tehdessä onnistuu tällaisissa hykerryttävän hyvissä makuyhdistelmissä, mutta tämä on sellainen. 

Niin ja tuota, pitihän nelijalkaisellekin ruokaa laittaa... Ei ehkä varsinaista gurmeeta kuitenkaan. :-D Eikä järin ruokhalua herättävän näköistä, joten jääköön se otos pois tästä. 

Ihan pelkästään ruokaa laittaessa ja herkutellessa ei ole tää päivä mennyt. Lapsonen halus muuttaa huoneensa järjestystä, joten pientä rymsteerausta oli myös ohjelmassa. Onpas ollut kiva vaan olla ja pysähtyä tekemään asioita. Sellaisia arkisia pikku juttuja, jotka aina joskus meinaa unohtua. 

Mitä kaapista löytyy: alkuruoka ja pääruoka

Ystävän kanssa vietetään aika ajoin illanistujaisia, joissa hyvin olennaisena osana on hyvä ruoka. Tällä kertaa päätin, että ruoka saa olla sitä, mitä kaapeista sattuu löytymään. No, myönnän, että jälkkäriä varten jouduin ostamaan lisää kermaa, jotta jälkkäriä saatiin paljon. Mutta muuten kaikki aterian ainekset piti löytyä valmiina kotoa. Kaupassa en ollut käynyt muutamaan päivään ennen kokkailua, kokkailupäivänä sitten noudin vaan aamiaistarpeita ja sitä kermaa. Noh, mitä sieltä kaapeista löytyi?

Alkuruokiin idea lähti siitä, että halusin käyttää noita söpöjä pikku tarjoiluastioita. Mietin, että ylikypsä possu ja herneethän toimii mainiosti. Ja koska rakastan siirappeja ja kaapista löytyi pullo tummaa olutta, päätin tehdä kaveriksi olutsiirapin. Herneiden oli tarkoitus päätyä pyreeksi, mutta hölmönä jätin keitinvedet sekaan kun aloin soseuttaa sitä, joten pyreestä tulikin tavallaan kastike. Siinä kohtaa totesin, että se nyt saa luvan toimia myös pääruoalle kastikkeena. Hyvin toimikin. Olutsiirappi toimi oikein hyvin ylikypsän kasslerin kaverina. Itse tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä ja olut ja possu nyt vaan on niin ilmiselvän toimiva yhdistelmä. Ja loput hernejututhan sai kaavittua juureen leivotulla kauraleivällä. 

Toinen alkuruoka kehittyi piakkoin viimeisen käyttöpäivänsä saavuttavasta tofusta. Kuivattelin tofun ensin ja viipaloin ja kuivattelin vielä viipaleetkin. Tofu sai marinoitua useamman tunnin öljyn, soijan, valkosipulin, kalakastikkeen, ruskean sokerin ja chilin seassa. Paistoin tofun reilussa öljyssä rapeaksi. En välitä tofusta muuten, kuin kunnolla maustettuna ja rapeaksi paistettuna. Näin toimi hyvin. Kaverina tofulla oli chilinen hillottu inkivääri. Eli inkivääri pieniksi suikaleiksi, vähän vettä, pari kuivattua chiliä, ruskeaa sokeria ja soijaa. Keittelin niin kauan, että liemi oli muuttunut siirappimaiseksi. Tämäkin kannattaa tehdä niin, että saa sitten rauhassa tekeytyä muutaman tunnin. 

Pääruoka sitten. No, sitä samaista kassleria mitä oli alkuruoassakin. Kasslerhan oli valmistettu niin, että valurautapataan laitoin lihan, suolaa, mustapippuria, siirapinteosta jääneen oluen, sipulia ja valkosipulia. Sitten uunissa ensin hieman kovemmalla lämmöllä ilman kantta puolisen tuntia, sitten sellaisessa satasen lämmössä.. olisikohan tuo viihtynyt uunissa yhteensä kai yhdeksän-kymmenen tuntia. Välillä kääntelin ja valelin liemellä. Ihan täydellistä. No, kastikkeenahan toimi tuo herneasia ja kasviksena sai olla nopeasti paistettu kurkku. Eli kurkku kuutioiksi, sitten hyvin nopea lämmitys pannulla, maustaminen suolalla ja pippurilla, yleensä laitan vähän hunajaakin, mutta nyt annoksessa oli makeutta herneistä ja siirapista. Siirappia, siirappia. Pääruokaan tein granaattiomenasiirapin. Keitin ensin granaattiomenan siemeniä, siivilöin ja samalla puristelin siemenistä kaiken mitä irti lähti. Sitten siirapiksi. Maustan aina siirapit myös ripauksella suolaa ja käytän aina ruskeaa sokeria. Ei mulla taida valkoista ollakaan. No mutta, tää oli huomattavasti vähemmän ilmiselvä makuyhdistelmä kuin olut ja possu, mutta mun makuun oikein hyvä. Sekä minä että kaverini hölvättiin kumpaakin siirappia vielä lisää annoksiin. Lopultahan pääruoka oli melkein suurempi annos tuota toista alkuruokaa, mutta se nyt oli niin hyvää, että sitä voi syödä lisääkin. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin tehdä joku toisenlainen kastike tuohon. Mutta kun tuo vaan oli niin hyvää. 

Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen annoksiin. Olisihan tuohon sopinut kasvikseksi porkkanat tai punajuurikin, mutta niitä oli sen verran vähän jääkaapissa, että olisi jäänyt vähän naftiksi annokset. Maut toimi kivasti yhteen ja erityisesti ihastuin possuun ja siirappeihin. Kumpaankin.