Noin. Tuossa vaiheessa valmistusta olin niin täpinöissäni ja ällötyksissäni ja innoissani, että en suonut oikein ajatustakaan tarjollepanolle. Jaa että mitä? Ällötyksissäni, ja silti haluan jakaa tän teidän kanssa? No siiis mähän olen kovin ruoankäsittelyrajoittunut. Ja kyllä, kieli on kuulunut jo jonkun aikaa niihin ruokiin, joitan olen halunnut valmistaa mutta en ole uskaltanut.
Eilen haahuilin Prisman käytävillä pettyneenä siihen, ettei siellä ollut tarjolla tuoreita simpukoita. Siispä nappasin hyllystä paketin, jossa oli kaksi kappaletta porsaan kieliä. Tätä on joskus lapsuudessa syöty, sen muistan. Aavistuksen traumatisoituneena. Sen jälkeen olen maistanut kieltä jossain hyvin epämääräisessä Pietarilaisessa pubissa. Se oli hämmentävän hyvää. Tämän jälkeen jokunen vuosi sitten ravintola Juuressa ja ihastuin ihan täysin. No nyt sitten, muistin kätköistä löytyi sen verran valmistusohjetta, että kotona noita keiteltiin ja sitten niistä nyljettiin nahka pois. Okei, selvä homma.
Plumpsautin kielet suoraan pakkauksestaan kiehuvaan veteen varoen koskemasta niihin. Totesin saman tien, että selvin päin en noihin koske ja avasin skumpan. Kun kielet olivat kiehuneet hetken, kuorin lusikalla vaahdon pinnasta ja lisäsin liemeen pilkotun ison sipulin, porkkanan, pari laakerinlehteä, yksikyntisen valkosipulin, suolaa ja maustepippuria ja tilkkasen balsamicoa. Säädin ajastimen kahteen tuntiin ja aloin juoda skumppaa. Noin tunnin keittämisen ja puolikkaan skumppapullon jälkeen soitin puolisolle, että hänen apuaan tarvitaan tunnin kuluttua, en pysty juomaan niin paljoa, että uskaltaisin noihin lölleröisiin koskea. Keskityin puolukkamajoneesiin. Paseerasin siivilän läpi puolukkaa, lisäsin Hellman's majoneesia ja maustoin mustapippurilla ja ripauksella ruskeaa sokeria. Palsternakat kuorittiin ja kuutioitiin ja myöhemmässä vaiheessa paistettiin pannulla öljyssä miedolla lämmöllä kypsiksi.
Kielten ollessa kypsiä tänne olikin puolisoni lisäksi saapunut oikein kielennylkemisjoukkio. Edelleen skumppalasi kourassa tarkastelin operaatiota kiinnostuneena. Kieliparat saivat sen verran kylmää kyytiä, että kuohuviinin saattelemana päätin kuitenkin rohkaista mieleni. Vedet silmissä kevyen kiljunnan saattelemana sain kuin sainkin toisesta kielestä nyhdettyä nahkat pois. Osittain. Melkein. Ei hemmetti se kielen tyvi vaan on niin inhan näköinen ja tuntuinen. Yrh. Tässä vaiheessa sitten muka olis pitänyt keskittyä ruoan tarjollepanoon. Juuei. Lisää skumppaa, melkein olisi vaatinut väkevämpääkin. Sain kuitenkin lautaselle palsternakkaa, retiisiä, muutaman viipaleen kieltä, puolukkamajoneesia ja vähän Lidlin Crefee-piparjuurituorejuustoa. Näillä mennään, lasiin punkkua. Ja sitten tuota pitäisi muka uskaltaa maistaa?
Uskalsin. Kaikki uskalsi. Jee! Ja kannatti! Kieli oli suussa sulavan mureaa ja pehmeää ja samalla kiinteää. Rakenne oli todella miellyttävä ja maku samoin. Puolukkamajoneesin hapokkuus ja palsternakka sopi täydellisesti voimakkaan, mutta miellyttävän lihaisan maun kaveriksi. Olin suunnitellut, että maistellaan nyt vähän ja viipaloidaan toinen kieli leikkeleiksi, mutta kielet vaan katosi. Kaikki. Puoli kiloa kieltä ja neljä ihmistä syömässä sitä, murustakaan ei jäänyt jäljelle. Rohkeammat söi ne tyvipalat.
Ihan mielettömän hyvä makuelämys, mutta rehellisesti, en kyllä yhtään tiedä koska taas uskaltaudun moiseen kokkailuun. Miksi oi miksi kielen pitää olla niin... noh, sellainen? Mutta vähemmän rajoittuneille ruoankäsittelijöille suosittelen ehdottomasti! Edullinen raaka-aine josta saa ehdottomasti huipputason ruokaa!
