Siirappia, siirappia....

Siirappia, paljon siirappia. Kaiken kanssa voi syödä siirappia. Hullu siirappinainen on täällä. Mä olen aivan kertakaikkisen ihastunut siirappeihin. Joku ehkä voisi luulla, että niiden tekeminen on jotenkin vaikeaa ja kestää kauan, mutta kun ei. 

Kaiken perusta on n. 1 osa nestettä, 1-2 osaa sokeria. Mä käytän aina ruskeaa sokeria (joskus intiaanisokeria), koska se on maukkaampaa. Sitä keitellään miedolla lämmöllä, kunnes koostumus on mieleinen. Siirapit sakenee aina jäähtyessään, mutta jos tulee liian sakeaa, voi lisätä tilkan vettä ja lämmittää uudestaan niin laimenee taas. Tuo nesteen ja sokerin suhde riippuu vähän siirapista. Esim. punkkusiirappia saa keitellä aika kauan ihan maun vuoksi, siihen vähän vähemmän sokeria. Samoin chilisiirappia saa keittää kauan että maku tasoittuu, siihen vähemmän sokeria. Nesteistä sen verran, että jos teen siirappia jostain mehusta tai viinistä tai vaikka oluesta, käytän nesteenä vain kyseistä mehua tai viiniä tai olutta. Jos taas siirappiin tulee väkevämpiä juomia, laitan n. puolet vettä ja puolet viinaksia, välillä vähän vähemmänkin viinaa. Ruoanlaittoon käytettäviin siirappeihin lisään yleensä pikkupikkuripauksen suolaa. Esim. chilisiirapissa käytän kokonaisia chilipalkoja, aina helpompi ja kauniimpi siirappi, mitä vähemmän sattumia ja jauhemaisia mausteita. 

No mihinkäs niitä siirappeja sitten voisi käyttää? Melkein mihin vaan. Tässä nyt joitain esimerkkejä:

Punaviinisiirappi: Esim. naudan- tai hepanlihalle, carpaccion kanssa, tartarpihville. Sopii myös tonnikalapihvin kaveriksi. Juustoille erinomainen kaveri, kuten punkkukin. Salaatinkastikkeeksi balsamicon sijaan. 

Kuohuviinisiirappi: Vaikkapa kalan ja äyriäisten kanssa.

Rommi-chilisiirappi: Tummaa rommia ja chiliä.  Täydellistä tuoreiden mansikoiden ja jäätelön kanssa. Tai vuohenjuustovaahdon, puolijäisen mansikkasoseen tai mansikoiden ja kauralastujen kaverina. (Vuohenjuustovaahto on löysäksi vaahdotettua kermaa ja pehmeää vuohenjuustoa) Ehkä yksi parhaita jälkkäreitä ikinä tuo vuohenjuustovaahto ja chili-rommisiirappi. Täydellinen makean ja suolaisen yhdistelmä. 

Kaneli-chilisiirappi: Jouluinen versio. Ihanaa vaikka vanilijajäätelön kanssa, sopii myös joidenkin juustojen kaveriksi. 

Olutsiirappi: Tummasta oluesta tulee erinomainen siirappi vaikka ylikypsän possun kaveriksi. 

Granaattiomenasiirappi: Sopii myös oikein hyvin ylikypsälle possulle, vähän vähemmän ilmeinen vaihtoehto kuin olutsiirappi. Keitin ensin granaattiomenan siemenet, puristelin vielä siivilän läpi kaikki mehut irti. Siivilöidystä liemestä sitten keitetään siirappi. 

Limesiirappi: Kalalle ja äyriäisille, miksei voisi olla kiva lisä vaikka jäätelölle tai jollekin valkosuklaa-asialle. 

Inkivääri-chilisiirappi: naudanlihalle, lohelle, sushin kaveriksi. Tännehän voi pilkotut inkiväärit jättää sekaan ja keittää siirappia vain pieni määrä, lopputulemana hillottua inkivääriä, joka on ihan taivaallisen hyvää vaikka naudanlihasushin kanssa. 

Sellaisia nyt ensi hätään tulee mieleen. Kiva olisi, jos saisi siirappivinkkejä muiltakin. Tai ehdotuksia makupareiksi, mä kokeilen kyllä kaikenmoisia. 

Burgerisalaatti aurajuustolla

Eilen pizzaa, tänään... lisää mättöruokaa. Burgerihan on loistava herkku, joskin usein se sämpylä siinä on ihan turhake. Juu, itsetehtynä toki herkullinen, mutta aina ei vaan jaksa eikä viitsi. Eikä edes tee mieli. Siispä burgerisalaatti, siinä on kaikki olennainen. 

Heppa- ja lammasburgerit erikseen, mutta jos niitä yleisimpiä lihoja käyttää, niin paras burgeripihvi tulee naudan paistijauhelihasta. Mä ostin juuri pihviprässin, joten pihveistä tulee jopa pihvin näköisiäkin! Taikinaa ei tarvitse erikseen tehdä, sen kun ottaa möykyn jauhelihaa, vähän möyrii sitä käsissään, prässää pihvin ja laittaa kuumalle, öljytylle pannulle. Maustaminen tapahtuu vasta pannulla, yksinkertaisimmillaan suolaa ja mustapippuria myllystä. 

Tällä kertaa lisukkeena oli salaattia, rucolaa, tomaattia, karamellisoitua shalottisipulia, Hellman's majoneesia ja Myrttisen suolakurkkuja. Kyllä, ehdottomasti juuri Myrttisen kurkkuja. Ne vaan on parhaita. Pienenä sivuhuomautuksena, kävin joskus syömässä Helsingissä Weeruskassa ja voi sitä ihanuutta, kun burgerin (joka oli muutenkin ihan hyvä) kaverina oli Myrttisen kurkkuja. Ei makean etikkaisia vaan ihanan herkullisia vaikkapa vaan hunajan ja smetanan kanssa. No joo, takaisin burgeriin. Pihvin päälle vielä reilusti Aura-juustoa ja sitten vain ääntä kohti. Aikaa ruoan valmistamiseen meni kaikkinensa ehkä vartti, samalla paistui pihvit vielä huomisellekin. Eli helppoa ja herkullista. 

Pannupizzaa

Juu, pannupizza. Ihanan rapea ja rasvainen pohja, paljon juustoa. Aivan loistavaa. Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä pannupizzaa juureen tehdystä taikinasta. Ja herkullinenhan siitä tuli. Tein vaaleaan leipäjuureen tehdystä taikinasta löysähkön, rakenteeltaan focacciaa muistuttavan taikinan. Valurautapaistinpannulla tulee ihan paras pannupizza, lapsonen sai tyytyä lasivuoassa paistettuun. Paistoin ensin pohjan melkein kypsäksi miedolla lämmöllä (n. 175 astetta, n. 15 min kun pohja oli melko ohut) ja sen jälkeen täytteet päälle. pohjalle tomaattikastike, sitten ilmakuivattua kinkkua, salottisipulia, tomaattia ja paljon juustoa. Vielä vähän ranskankermaa päälle, niin herkkua on. Uuniin vielä viideksi-kymmeneksi minuutiksi ja rucolaa päälle. Palan painikkeeksi kylmää kokista ja leffailta. 

Mitä kaapista löytyy: jälkkäri.

 Mitä kaapista löytyy- aterian jälkkäri-idea tuli ystävältäni. Hän oli bongannut jossain tosi helpon jäätelöohjeen, johon tuli kermavaahtoa, kondensoitua maitoa ja makuainetta. Ei tarvii sekoitella, ei mitään. Hän tarjosi sitä meille taannoin, toinen oli mustikalla maustettua ja toisessa kinuskia ja susu-paloja. Makeaa oli niin, että paikat meinasi tippua hampaista, mutta syömistä vaan ei voinut lopettaa. Ihanaa. Periaatteessa ainekset kaikkeen oli kotona valmiina, mutta koska halusin paaaljon jäätelöä, ostin kuitenkin vielä purkillisen kermaa.

Mulle tuli jo silloin mieleen, että tää olis herkullista lakujugurtilla ja limellä maustettuna. Juu, lakujugurtti saattaa olla uusi tuttavuus. Kohtalaisen uusi itsellekin. Ålandsmejeriet tekee lakritsajugurttia. Ei ei ei, älkää olko noin ennakkoluuloisia. Itse en välitä siitä sellaisenaan, mutta sitä on aina jääkaapissa, koska siitä tulee jäisten mansikoiden, limen ja verigreippimehun kanssa maailman paras smoothie. Eli lakujugua ja limemehua.

Noh, jääkaappia kun inventoin, löytyi purkillinen levitettävän pehmeää vuohenjuustoa. Siitä tuli jatkoidea. Tallinnassa on sellainen ihana ravintola kuin Dominic. Ensimmäistä kertaa siellä käydessäni otin jälkkäriksi vuohenjuustovaahtoa, mantelikeksiä ja oliskohan siinä ollut jotain marjaakin. Tämä on jatkojalostunut kotioloissa vuohenjuustovaahdoksi, kauralastuiksi ja hunajaksi. Hmm.... Joo. Jäätelöön tulee kermaa. Ja kondensoidusta maidosta tulee makeutta. Siispä sen on pakko olla hyvää, jos teen vielä kauralastuja ja kippaan sekaan sen vuohenjuuston. Eikös vaan?

No mutta, lapseni toivoin suolapähkinä-kinuskijäätelöä. Tuo massa itsessään jo on tosi makeaa, joten kinuski jätettiin väliin. Kondensoidussa maidossa on kuitenkin vähän kinuskinen maku. Tykkään jäätelössä sattumista (well, hello, Ben&Jerry...), joten sopi mullekin hyvin. Laitoin vielä hetken mielijohteesta tähänkin sitä kauralastumurua.

Nyt sitten syötiin kolmea jäätelöä. Lakujugurtti-lime, vuohenjuusto-kauralastu ja suolapähkinä-kauralastu. Lakujugu-limeen tuli ehkä hieman sorbettimainen koostumus. Ehkä sekoittelu olis auttanut asiaa, mutta mä en näitä sekoitellut kertaakaan jäädyttämisen aikana. Muiden koostumus oli ihanan pehmeä. Suolapähkinä-kauralastu oli aivan lasten makuun. Ja kyllä aikuistenkin.  Mutta mutta... Niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin, tuo vuohenjuustojäde on ihan tolkuttoman hyvää! Ihan mun suun makuinen juttu. Punaviinin kanssa nautittuna se sai aikaan pienen mielihyvän kikatuksen.

Mitä kaapista löytyy: alkuruoka ja pääruoka

Ystävän kanssa vietetään aika ajoin illanistujaisia, joissa hyvin olennaisena osana on hyvä ruoka. Tällä kertaa päätin, että ruoka saa olla sitä, mitä kaapeista sattuu löytymään. No, myönnän, että jälkkäriä varten jouduin ostamaan lisää kermaa, jotta jälkkäriä saatiin paljon. Mutta muuten kaikki aterian ainekset piti löytyä valmiina kotoa. Kaupassa en ollut käynyt muutamaan päivään ennen kokkailua, kokkailupäivänä sitten noudin vaan aamiaistarpeita ja sitä kermaa. Noh, mitä sieltä kaapeista löytyi?

Alkuruokiin idea lähti siitä, että halusin käyttää noita söpöjä pikku tarjoiluastioita. Mietin, että ylikypsä possu ja herneethän toimii mainiosti. Ja koska rakastan siirappeja ja kaapista löytyi pullo tummaa olutta, päätin tehdä kaveriksi olutsiirapin. Herneiden oli tarkoitus päätyä pyreeksi, mutta hölmönä jätin keitinvedet sekaan kun aloin soseuttaa sitä, joten pyreestä tulikin tavallaan kastike. Siinä kohtaa totesin, että se nyt saa luvan toimia myös pääruoalle kastikkeena. Hyvin toimikin. Olutsiirappi toimi oikein hyvin ylikypsän kasslerin kaverina. Itse tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä ja olut ja possu nyt vaan on niin ilmiselvän toimiva yhdistelmä. Ja loput hernejututhan sai kaavittua juureen leivotulla kauraleivällä. 

Toinen alkuruoka kehittyi piakkoin viimeisen käyttöpäivänsä saavuttavasta tofusta. Kuivattelin tofun ensin ja viipaloin ja kuivattelin vielä viipaleetkin. Tofu sai marinoitua useamman tunnin öljyn, soijan, valkosipulin, kalakastikkeen, ruskean sokerin ja chilin seassa. Paistoin tofun reilussa öljyssä rapeaksi. En välitä tofusta muuten, kuin kunnolla maustettuna ja rapeaksi paistettuna. Näin toimi hyvin. Kaverina tofulla oli chilinen hillottu inkivääri. Eli inkivääri pieniksi suikaleiksi, vähän vettä, pari kuivattua chiliä, ruskeaa sokeria ja soijaa. Keittelin niin kauan, että liemi oli muuttunut siirappimaiseksi. Tämäkin kannattaa tehdä niin, että saa sitten rauhassa tekeytyä muutaman tunnin. 

Pääruoka sitten. No, sitä samaista kassleria mitä oli alkuruoassakin. Kasslerhan oli valmistettu niin, että valurautapataan laitoin lihan, suolaa, mustapippuria, siirapinteosta jääneen oluen, sipulia ja valkosipulia. Sitten uunissa ensin hieman kovemmalla lämmöllä ilman kantta puolisen tuntia, sitten sellaisessa satasen lämmössä.. olisikohan tuo viihtynyt uunissa yhteensä kai yhdeksän-kymmenen tuntia. Välillä kääntelin ja valelin liemellä. Ihan täydellistä. No, kastikkeenahan toimi tuo herneasia ja kasviksena sai olla nopeasti paistettu kurkku. Eli kurkku kuutioiksi, sitten hyvin nopea lämmitys pannulla, maustaminen suolalla ja pippurilla, yleensä laitan vähän hunajaakin, mutta nyt annoksessa oli makeutta herneistä ja siirapista. Siirappia, siirappia. Pääruokaan tein granaattiomenasiirapin. Keitin ensin granaattiomenan siemeniä, siivilöin ja samalla puristelin siemenistä kaiken mitä irti lähti. Sitten siirapiksi. Maustan aina siirapit myös ripauksella suolaa ja käytän aina ruskeaa sokeria. Ei mulla taida valkoista ollakaan. No mutta, tää oli huomattavasti vähemmän ilmiselvä makuyhdistelmä kuin olut ja possu, mutta mun makuun oikein hyvä. Sekä minä että kaverini hölvättiin kumpaakin siirappia vielä lisää annoksiin. Lopultahan pääruoka oli melkein suurempi annos tuota toista alkuruokaa, mutta se nyt oli niin hyvää, että sitä voi syödä lisääkin. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin tehdä joku toisenlainen kastike tuohon. Mutta kun tuo vaan oli niin hyvää. 

Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen annoksiin. Olisihan tuohon sopinut kasvikseksi porkkanat tai punajuurikin, mutta niitä oli sen verran vähän jääkaapissa, että olisi jäänyt vähän naftiksi annokset. Maut toimi kivasti yhteen ja erityisesti ihastuin possuun ja siirappeihin. Kumpaankin. 

Lampaan ulkofilettä ja kylmäsavulohirulla filotaikinakupissa

Ostin taannoin markkinoilta ihanan näköisen keittokirjan. Juu, kuten esittelyssä sanoin, en käytä valmiita reseptejä. Mutta ideoita toki lainailen sujuvasti. Kirjassa oli annos, jossa vaalean kalan sisään oli tehty mousse. Annos oli kaunis ja ajatus kiinnostava. Toisessa annoksessa oli riistaa ja puolukkakastiketta. Ihanaa.Siispä toteuttamaan. 

Ajatus tietysti tuli viikonloppuna, joten kalakauppa ei ollut auki. Ruokaostosten suhteen oli tyydyttävä Prismaan. Eikä siinä toki valittamista ollut, mutta kalani ostan yleensä paikalliselta kalastajalta. Ainoa ajatus oli kalarulla. Kaupassa sitten totesin, että vaaleaa kalaa oli tarjolla huonosti, mutta kylmäsavulohihan on aina yhtä herkullista. Halusin kalalle myös tarjoilualustan ja siihen päätin kokeilla filotaikinaa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Tykkään yhdistellä lihaa ja kalaa samaan annokseen. Ajatuksena oli riistan sijaan ankanrinta, mutta sitäpä ei löytynytkään, joten tilalle valikoitui lampaan ulkofile. Babypinaatit näyttivät herkullisilta, joten tuumasin, että voisin kokeilla friteerata niitä. Kotiin kokkaamaan.

Aloitin marinoimalla lampaan. Lammas pääsi marinoitumaan kahviin. Tietysti mukana oli valkosipulia, pippuria ja... niin, eipä siellä juuri muuta tainnut olla. Sen jälkeen kala. Valmistin kalakupit niin, että ensin päällystin keraamisten pikku kuppien ulkopuolen muutamalla kerroksella filotaikinaa ja paistoin uunissa ohjeen mukaan. Irrotin taikinan kupeista. Osassa kuppeja oli karhea pohja enkä tietenkään älynnyt laittaa vaikka foliota tai jotain, joten taikinahan tarttui kuppien pohjaan kuin tauti. Kuvassa ainoa edes suht siistin näköinen viritelmä. Tämän jälkeen vuorasin kuppien sisäpuolen foliolla. Reunustin kupit kylmäsavulohiviipaleilla. Jossain välissä valmistin moussen. Pieneksi silputtua kylmäsavulohta, salottisipulia, ranskankermaa, sitruunamehua, mustapippuria, tilliä ja ripaus ruskeaa sokeria. Tämä blenderin läpi melkoisen sileäksi. Sitten vaahdotettiin kananmunanvalkuaisia ja yhdistettiin mössöt keskenään. Kipot täytettiin mössöllä ja koko komeus uuniin. Laitoin pohjalle pellin, jossa oli vettä. Enpäs kyllä tiedä, oliko sillä mitään merkitystä, mutta kun pelkäsin, että mun kalat ottaa ja kuivahtaa. Olisikohan nuo sellaisen 20-25 min olleet uunissa miedolla lämmöllä. Kantapään kautta opin, että kannattaa antaa niiden jäähtyä hetki ennen kuin koittaa poistaa sieltä kupistansa, pysyy paremmin kasassa. Eli kalat pois kupista ja filotaikinan päälle. 

No takaisin lampaan kimppuun. Lammas paistettiin pannulla, maustettiin vielä suolalla. Sen jälkeen laitoin sen lohien kanssa samaan uuniin toviksi. Varmasti internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyvin tarkat ohjeet halutun kypsyyden saamiseksi, itse suoritin tuon tarkkailun tökkimällä lihaa sormella. Annoin lihan vetäytyä tovin ja leikkasin palasiksi. 

No mitenkäs ne friteeratut pinaatit? Kun kalat ja lampaat oli uunissa, tulin siihen tulokseen, että mä tässä enää mitään pinaatteja aleta friteeraamaan. Siispä kuutioin kurkkua ja kaadoin pannulle lorauksen öljyä. Kurkut pannulle paistumaan hyvin, hyvin pikaisesti, maustaminen suolalla, mustapippurilla ja ripaukseella  ruskeaa sokeria. No, paistoin sitten pari pinaatinlehteäkin. 

Entäs kastike? Senkin kanssa tuli hieman kiire. Alkuperäisessä ideassa oli puolukkakastike. No eihän mulla puolukoita ole, mutta pihassa on herukkapensas. Siispä punaherukka-voikastike. Ensin keiteltiin kasaan punaherukoita, vettä ja ruskeaa sokeria. Tilkkanen lientä kun oli jäljellä, siivilöin sen ja jäähdytin. Yleensä olen tässä kohtaa siirtynyt vesihauteeseen, mutta taas, tässä mitään hauteita enää ehdi. Jäähtyneeseen liemeen vatkasin pari kananmunankeltuaista (jäi yli kalamoussesta) ja kuumensin minilämmöllä, kunnes keltuaiset sakeutuivat. Sitten aloin pieninä klöntteinä vatkata sekaan voita. Vatkasin vatkasin ja lisäsin voita, maustoin suolalla ja vähän pippurillakin. Tätä jatkoin, kunnes rakenne oli vaahtomaisen kevyt, mutta maku ihanan voisen (rasvaisen) täyteläinen. Kaikki tarjolle ja herkuttelemaan. 

Hyvää ja huonoa? Hyvää oli herukkakastike. Ehdottomasti jatkoon. Hyvää oli myös kurkut, nekin jatkoon. Filotaikinalle saatan antaa uuden mahdollisuuden, vaikka se olikin ärsyttävän takertuvaa. Kalarulla, jatkoon, mutta niin, että ne reunat on ihan vaan raa'asta lohesta tai hyvin vähäsuolaisesta kylmäsavusta. Tuollaisenaan annos oli hieman liian suolainen mun vähäsuolaiseen suuhuni. Kokonaisuutena oikein hauska kokeilu, uusia kivoja makuyhdistelmiä. Riista ja puolukka vaihtui lampaaseen ja punaherukkaan, vaalea kala muuttui kylmäsavuloheksi. Uskokaa pois, kokeileminen on hauskaa. 

Heppatartar ja kampasimpukkaa

Tässä nyt hieman vanhempaa kuvamateriaalia. Viime talvena totesin, että en ole aikoihin syönyt tartarpihviä. Mutta mitäänhän ei voi tietenkään tehdä perinteiseen tapaan, joten pikkusen piti päästä muokkailemaan. 

Ensinnäkin halusin yhdistää lihaa ja örkkejä. Kyllä, kaikki äyriäiset, öttiäiset ja muut merenelävät paitsi kalat kulkevat nimellä örkit. Kampasimpukka on örkki. Olen niitä tässä pikkuhiljaa opetellut syömään, mutta myönnän olevani yhä melko rajoittunut. 

Tartarpihvilihaksi valikoitui hepan ulkofile. Heppa, tuo erinomainen eläin. Hevosen liha on uskomattoman mureaa ja hyvää. Eikä edullinen hinta ole pahaksi eikä myöskään se, että suomalainen hepanliha on käsittääkseni melkoisen eettistä. Jos ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä. Hyvin saman tapaista valmistaa kuin nauta, mutta tosiaan yleensä paljon mureampaa. Silppusin hepan veitsellä hyvin hienoksi, laitoin pienen kulhon pohjalle tuorekelmua ja muotoilin pihvin kulhoon. Kelmun avulla oli helppo kipata lautaselle. Punajuuret olin keittänyt ja viipaloinut ohueksi. Marinadiin laitan öljyä, balsamicoa, suolaa, vähän mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Punasipuli on ihan vaan silputtu, suolakurkku on Myrttisen kurkkua. Parasta suolakurkkua, mitä maa päällään kantaa. Mutta sitten tuo tumma liemi tuossa päällä. Sepäs onkin punaviinisiirappia. Voisin joskus kirjoittaa kokonaisen tekstin siirapeista. Rakastan siirappeja. Ihania, helppo ja nopea tehdä itse, sopii suunnilleen kaikkeen. Nam, syökää ihmiset siirappeja! Tehkää ne itse! Sitten myös päätin, että tuohon sopii paahdetulla valkosipulilla maustettu majoneesi. Kyllä, oon tehnyt tätä evästä monta kertaa tämän jälkeenkin. Eli yksikyntinen valkosipuli vaan uuniin paahtumaan niin pitkäksi aikaa, että pehmenee. Sitten maustetaan majoneesi muussatulla valkosipulilla ja ripauksella ruskeaa sokeria. Kyllä, sokeri kuuluu kaikkeen. Majoneesin teen joskus itse, useimmin olen laiska ja käytän Hellmann'sin majoneesia. Se nyt vaan on parasta. 

Sitten kampasimpukka. Sen koitin leivittää kuvasta päätellen heikohkolla menestyksellä. Ei haittaa yhtään. Sillä on kastikkeena mangolla ja chilillä maustettu ranskankerma. 

Kokonaisuutena tuo juttu toimi niin hyvin, että oon moista herkkua tehnyt aika monta kertaa myöhemminkin. Lopuksi vielä lapselle hieman riisuttu malli. Hän kun ei tykkää kastikkeista eikä kananmunankeltuaisesta. Eikä punajuuresta. Siirappikin piti olla erikseen.