Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naudan file. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naudan file. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Syödään yhdessä

Mä olen työpaikaltani saanut ihan mahtavia kavereita ja ystäviä. Ihan huippuja. Osa on siirtynyt toisiin töihin, osa eläkkeellekin, mutta sillä nyt ei oo mitään merkitystä. Siitä huolimatta järjestetään jonkunlaista ajanvietettä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tähän iltaan ajatus lähti alkuvuodesta, kun vaihdeltiin huonoja hankintoja. Eli kaapin perälle unohtuneita laukkuja, kenkiä, kirjoja, huiveja, vaatteita, kaikkea sellaista. Kahviteltiin, nautittiin emännän leipomuksista, juoruiltiin ja itse lähdin kotiin... noh, mukanani enemmän tavaraa kuin mitä mukana oli kun paikalle menin.  Siellä mieleen juolahti, että olispas kiva laitella ruokaa. Taas. Siitä se sitten lähti. Aivan samalla kokoonpanolla ei menty, mutta aika liki. Nyt ei niinkään kokeiltu uusia ruokia vaan tarjolla oli aika paljon vanhoja tuttuja. Mutta pitihän tästä kuitenkin kirjoittaa, ihan vaikka vaan hehkuttaakseni ihmisten ja ruoanlaiton ihanuutta!

Mulla ei kotona tällä hetkellä juuri kokkailumahdollisuuksia ole, joten en päässyt juurikaan valmistelemaan mitään etukäteen. Illallista emäinnöimään oli lupautunut rouva, jossa on sellainen erinomainen ominaisuus, että hän lupasi käsitellä kaikki ällöttävät ja pelottavat raaka-aineet. Siispä kun kutsussa luki, että neljältä aloitetaan, niin minähän olin oven takana kymmeneltä aamulla. Eikä ollut yhtään liian aikaisin, pikkuisen oli sellaista kokkisota-henkistä kellon vilkuilua ja kiirekiirekiirettä viimeisen tunnin ajan. Emäntä hoiti kattauspuolen ihan huipusti, oli pikkusen painetta sen kanssa kun kuitenkin osa syöjistä oli ravintola-alan ammattilaisia ja oli iiiiihan pakko saada astiat mallilleen. Kyllä kuulkaas google on hieno juttu siinä kohtaa kun pohtii, että missähän järjestyksessä lasien kuuluikaan olla. 



No mitä me sitten syötiin? Aperitiiviksi meillä oli lasilliset proseccoa ja sen kanssa tarjoiltiin pikku ylläri. Ylläri siksi, että epäilin, ettei ehkä kaikki kovasti innostuisi syömään possun kieltä. Kyllä, kieli oli ehdottomasti raaka-aine, jonka käsittelyn jätin illan emännälle. Ääretöntä kansalaisrohkeutta osoittaen hän valmistikin meille possun kielen aika lailla tämän mukaisesti. Tarjolla oli myös linkin takaa löytyvää puolukkamajoneesia ja nämä tarjoiltiin ruisleivällä salottisipulisilpun ja herneenversojen kanssa. Hyvää, mutta ajatuksena hieman... jännää. 



Seuraavana oli lihapullia naudan fileestä, paahdetulla valkosipulilla maustettua smetanaa ja rosmariini-puolukkasiirappia. Siirapeista löytyy enemmän asiaa täältä. Fileen silppusin veitsellä pieneksi, pyörittelin pulliksi ja paistoin suunnilleen mediumiksi erittäin runsaassa voissa. Mausteeksi tuo ei tarvitse muuta kuin suolan ja pippurin, annoksen päälle laitoin vielä vähän salottisipulia. 


Tämän jälkeen olikin sitten sitä pelottavampaa ruokaa. 


No, ihan tuossa muodossaan sitä ei tarjoiltu, mutta olipahan operaatio tuon suolistus. En ole koskaan ennen nähnyt kenenkään keskustelevan juutuubivideon kanssa, "Etkö sä nyt ymmärrä, ettei mulla ole tuollaisia hienoja välineitä!" Lienee sanomatta selvää, että mä en tuohon elukkaan koskenut ennen kuin se oli perattu ja lihat somasti paloiteltuna pikku kulhoon. Eli tarjolla oli sitruunarisottoa, hummeria ja ouzosimpukoita. Hummerin lihat paloiteltiin, sekaan vähän kirkastettua voita, sitruunamehua, paahdettua valkosipulia ja persiljaa, tämä kuumennettiin hetken ajan uunissa ennen tarjoilua. 

Ouzosimpukat uskalsin tehdä ihan itse. Eli pesin simpukat ja poistin niistä parrat. Avonaiset simpukat kopauttelin ja jos eivät sulkeutuneet, heitin pois. Kuullotin voissa salottisipulia ja paljon valkosipulia. Sekaan cayennea ja n. desi ouzoa. Keittelin tätä hetken ja kippasin sekaan purkin kuohukermaa. Keittelin tätä n. 15 minuuttia ja kippasin simpukat ja reilusti tuoretta persiljaa sekaan ja kansi päälle. Keittelin simpukoita viitisen minuuttia välillä käännellen. Auenneet simpukat tarjolle ja jos joku simppusimpukkainen ei avaudu, se heitetään roskiin. Risoton ja örkkien lisäksi tarjolla oli patonkia, jolla sai kaavittua lautaselta viimeisetkin liemet. 



Parilla ruokailijalla taisi mennä simpukkaneitsyyskin tässä yhteydessä. Tuo simpukka-annos on vaan niin kaunis ja ruokahalua herättävän näköinen. Juomana tämän kanssa oli Chablista, joka on kertakaikkisen täydellinen makupari hummerille. 

No mutta sittenhän on välisorbetin aika. Lime-minttusorbettia ja vaaleaa rommia. Parin limen kuoret ja mehut, ruokosokeria, pullollinen limemehua ja tilkka vettä keitettiin niin, että sokeri liukenee liemeen. Kun liemi on jäähtynyt, osa siitä laitetaan blenderiin ja sekaan reilusti tuoretta minttua. Kolme valkuaista vaahdoksi ja sekoitetaan liemi ja valkuaiset. Nyt tämä tehtiin jäätelökoneella, mutta onnistuu varsin hyvin myös pakastimessa, kunhan muistaa sekoitella muutaman kerran pakastamisen aikana. Pikku tilkka Bacardia päälle ja mojitosorbetti on valmis. 


Pääruoaksi oli nautaa kahdella tapaa, porkkana-palsternakkapyrettä, puolukka-rosmariinisiirappia ja paahdetulla valkosipulilla maustettua smetanaa. Kaksi tapaa eli prässättyä nautaa ja teellä savustettua nautaa. Myös maailma parhaan pyreen ohje löytyy linkin takaa. Juomana oli Garzon Tannat, joka on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen pitkään haudutetun liharuoan punaviini. 


Jälkkäriksi oli ihana kookoksella ja rommilla maustettu creme brulee, mangosorbettia ja chili-rommisiirappia. Vaikka ei olisi kookoksen ystävä, tätä kannattaa kokeilla. Kookos tuntuu lähinnä jälkimaussa ja antaa tietynlaisen kinuskisen vivahteen jälkkäriin. Mangosorbetti koostui soseutetusta mangosta, vatkatuista valkuaisista ja pikku ripauksesta sokeria. Raikas mango, samettinen brulee ja hieman tulinen siirappi on loistava päätös aterialle.  Viininä tälle oli  Chateau d'Arche. 


Aterian jälkeen oli hyvä siirtyä sohvalle köllöttelemään ja nauttimaan vielä pikkuisen viiniä ja paljon naurua ja hulvattomia juttuja. Kiitokset kaikille upeille naisille illasta, syödään taas yhdessä!











lauantai 4. maaliskuuta 2017

Naudan filettä ja kampasimpukkaa

Taannoin oleiltiin puolison kanssa ihan kaksin kotona pari päivää. Romanttisesti aloiteltiin remonttihommia. Tulossa on tänä keväänä uusi keittiö ja sitä ennen pitää saada tehtyä asiat x, y ja z. No, ihan raatamiseksi ei kuitenkaan mennyt vaan nautittiin myös hyvästä ruoasta. Ja vähän viinistäkin, koska valmistuslistalle kuului myös porsaan kieli ja siihenhän mä en selvinpäin uskaltautunut...

No, mutta pakkasesta kaivettiin sulamaan naudan file ja sitä syötiinkin monella tapaa. Yhdellä lounaalla sushimaiseen tyyliin, vähän kuten tässä. Mutta iltaisin sitten mättötyylin herkuttelua. Pitkästä aikaa ostin myös kampasimpukoita, jotka pääsi samaan annokseen naudan sisukan kanssa. 

Kaksi erilaista mättöä tässä tehtiin eri päivinä. Ihan ensiksi pyydän syvästi anteeksi valmissämpylöiden käyttöä burgerissa, mutta hei oikeesti, me tehtiin remppaa myös, ei ehtinyt hifistellä! Molemmissa annoksissa oli kastikkeensa sellainen paholaisen hillo-tyyppinen soossi, jonka valmistus tapahtuu suunnilleen näin:

1 punainen paprika
3 isoa tomaattia
1 sipuli
2 yksikyntistä valkosipulia
cayennepippuria
savupaprikajauhetta
mustapippuria
suolaa 
ruokokidesokeria 
tuoretta korianteria
öljyä
(tilkka vettä)

Eli ensiksi kalttasin tomaatit (tehdään ristiviilto tomaattiin ja upotetaan hetkeksi kiehuvaan veteen, kun kuori alkaa irrota viillon kohdalta, tomaatit nostetaan pois vedestä ja kuoritaan kun ovat jäähtyneet) ja poistin kannat. Silppusin sipulit, valkosipulit, paprikan ja tomaatit. Kuullotin ensin öljyssä sipulia, valkosipulia ja mausteita. Lisäsin paprikan, tomaatit, suolan ja sokerin. Nyt sitten, oikeastaan riippuu vähän siitä mitä haluaa, että miten jatko. Vähällä sokerimäärällä tulee sellainen salsa-tyyppinen dippi. Sitten taas jos lisää tilkan vettä ja enemmän sokeria, saadaan paholaisenhilloa. Mä en tällä kertaa lisännyt vettä lainkaan, mutta laitoin reilusti sokeria, jolloin saatiin tulisenmakea mössö. Keittelin tätä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia ja aivan lopuksi lisäsin tuoretta silputtua korianteria. Voittaa kaupan salsan mennen tullen!

Kumpanakin iltana muuten tehtiin myös lohkopottuja, jotka itse tehtyinä on helppoja, nopeita ja hyviä. Jopa ihmiselle, joka ei juuri perunasta välitä. Eli kiinteitä, pestyjä perunoita jotka leikataan pieniksi lohkoiksi kuorineen päivineen. Perunat kulhoon ja halutut mausteet ja tilkka öljyä perään. Nää oli ihan vaan chilisuolalla maustettuja, mutta vaikka possun kanssa sopii hyvin timjamilohkot. Uuniin lämpöä n. 175-200 astetta ja potut uuniin 15-20 minuutiksi lohkojen koosta riippuen. Mä teen melko pieniä, joten vartti riittää hyvin. Eli oikeasti lisävaivaa kaupan kumiranskalaisiin verrattuna on pottujen lohkominen. Ei paha? Paistoaikakin on suht sama. 

No mitä me sitten oikein syötiin? Ilta numero yksi: haluttiin tehdä ruokaa takassa. Siispä leikattiin fileestä pihvejä, pyöriteltiin kevyesti öljyssä, suolassa ja pippurissa ja laitettiin pihvit halsteriin ja kypsennettiin takassa. Miksei tätä ole aiemmin keksitty? Häh? Kampasimpukat paistoin pannussa, lisukkeena tuota paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. 




Lopun sisäfileen olin leikannut hieman kohmeisena ohuiksi viipaleiksi. Seuraavana päivänä sitten burgeria. Paistoin läjän näitä viipaleita nopeasti kuumalla pannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sämpylät oli nolosti valmissämpylöitä, jotka paahdoin uunissa ja päälle lätkäisin vielä iiison viipaleen emmentalia. Ja eihän burgeri ole burgeri ilman sipulia ja salaattia. Muuten aika samaa settiä. Lohkoja, kampasimpukoita, paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. Päälle vielä vähän uunissa kuivattuja tomaatteja.



Oli kuulkaas hyvää. Oli, hieman parempaa mättöä. 




sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Teesavustettua naudan filettä ja omenaa

Bongasin joskus teesavustuksen täältä ja ajatus jäi hautumaan. Ja nyt sitten iski se mieliteko kokeilla. Mulla oli naudan sisäfileen häntä, josta ei pihvejä enää saa tehtyä. Erinomaista materiaalia kokeilulle, siis. Kaupasta löytyi metsämarjateetä, eikös vaan se ole sopivaa lihalle? Lisukkeeksi halusin jotain rapeanrapsakkaa, eli retiisiä ja puffattua ohraa. Vähän vielä makeaa se olkoon omppu.


Ohran valmistamiseen löytyy ohje täältä. Liha sitten. No, otin valurautapaistinpannun ja laitoin folion pohjalle. Ei mitään käsitystä, onko se välttämätön vai savustuisiko tehokkaamin jos ei foliota olisi. Mulla kuitenkin oli. Levy täysille ja pari teepussillista teetä ja vähän ruskeaa sokeria pannulle. Laitoin teet toiseen reunaan. Toiseen reunaan vielä päälle foliota ja kun tee alkoi savuta, liha sinne toisen folion päälle. En tässä kohtaa ollut maustanut lihaa vielä lainkaan. Kansi päälle ja savustumaan, levy laitetaan tässä kohtaa pienemmälle. . Liha tietty alkoi kypsymään ja käänsinkin sen pari kertaa savustuksen aikana. Foliota oli kuitenkin sellainen keko eikä se ollut mitenkään tiiviisti viikattu, että vaikka pannu oli kuuma, ei liha palanut. Kaikkiaan savustelin reilut kymmenen minuuttia. Yhdellä kääntökerralla lisäsin vielä pussillisen teetä. 

Kun liha oli saanut savustua, paistoin sen vielä nopeasti voissa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Tuollainen kapea häntä oli mun makuun juuri  sopivan kypsää, paksumpaa filettä pitäisi ehkä vielä kypsentää uunissa hetki. Jos sopiva kypsyys epäilyttää, paistolämpömittari auttaa asiaa. Liha pois pannulta vetäytymään ja omenaviipaleet tilalle. Annokseen kasasin omenaa, lihaa, retiisiä, puffattua ohraa ja vähän herneenversoa. Kastiketta tämä ei mun mielestäni kaivannut, mutta jos sellaista haluaa niin esimerkiksi paahdetulla valkosipulilla maustettu smetana varmasti toimisi hyvin. 

Ihan loistava kokeilu! Savun maku oli juuri sopiva, yllätyin sen voimakkuudesta kun jotenkin mökillä savustaessa tuntuu, että koko maailma on täynnä savua ja tää olikin hyvin siistiä hommaa. Ei ollut palovaroittimella valitettavaa. Teen marjaisa maku sopi hyvin lihalle antaen kevyen makean maun. Tää menee aivan ehdottomasti jatkoon! Tää on niin jatkossa ja jatkokehittelyn aiheena! Ihana!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vähän parempi lihakastike

Onko naudan sisäfileen käyttäminen kastikkeeseen tuhlaamista? Ei välttämättä. Tietysti toimii mihin tahansa kastikkeeseen, mutta nyt teki mieli sellaista stroganoff-tyyppistä herkkua. Mielestäni naudanfile vähän menee pilalle, jos se kypsennetään täysin. Siispä tässä versiossa kastike tehdään muuten valmiiksi ensin ja lopuksi nopeasti ruskistetaan lihat ja lisätään aivan lopuksi kastikkeen sekaan niin, että jäävät vielä ihanan mediumiksi. Lisukkeena perunamuussia, johon vinkit löytyy täältä.


Tähän herkkuun saa hyvin käytettyä fileestä päät ja ne kohdat, joista ei saa kunnolla leikattua vaikkapa kauniita pihvejä. Kun kuutioi lihan reilun kokoisiksi palasiksi, se jää vielä hyvin mediumiksi. Tässä summittainen resepti:

1 sipuli 
1 yksikyntinen valkosipuli
pari laakerinlehteä
300-400 g naudan sisäfilettä kuutioituna
muutama rkl tomaattipyrettä
1 suolakurkku silputtuna
purkki smetanaa
puolikas lihaliemikuutio tai fondia (itsellä oli pari pakastettua itsetehtyä lihaliemipalaa)
ripaus ruskeaa sokeria
mustapippuria
suolaa
n. 2+1 dl vettä
(n. 1 rkl sinappia)
ruskeaa Maizenaa tai vähän vehnäjauhoja suurustamiseen


Eli silppusin  sipulin ja yksikyntisen valkosipulin ja kuullotin ne öljyssä. Lisäsin mustapippurin ja tomaattipyreen ja kuullotin vielä hetken. Sitten vettä, lihalientä ja yksi myrttisen suolakurkku kuutioituna, pari laakerinlehteä ja keittelyä vartin verran. Lopuksi purkillinen smetanaa, ripaus sokeria ja halutessaan vähän sinappia. Sitten voikin ruskistaa lihat nopeasti kuumalla pannulla ja maustaa samalla vielä suolalla ja pippurilla. Lihat kattilaan, pannulle hieman vettä jotta saadaan maut talteen, nopea kiehautus ja kastikkeen sekaan. Sen jälkeen nopea suurustaminen Maizenalla. Jos suurustaa vehnäjauholla, kannattaa suurustaminen tehdä jo ennen lihojen lisäämistä, jotta kastike ehtii kiehua suuruksen lisäämisen jälkeen eikä lihat mene täysin kypsiksi. Annoksen olisi toki voinut koittaa saada hieman kauniimpaan muotoon, mutta nälkä yllätti syöjän. 

Tää on herkullista. Niin kovin herkullista!