44 tuntia haudutettua kassleria

Juu, olen sous vide-hurahtanut. Nyt halusin kokeilla, mitä tapahtuu kasslerille, jos sitä kypsentää päivän tai pari. Hieroin lihan pintaan suolaa, pippuria ja jerk-mausteseosta ja laitoin sen vakuumiin. Kypsensin lihaa 87-asteisessa vedessä (lämpötila aivan random, päättelin, että hieman joulukinkkua kypsempi on pakko olla hyvä) 44 tuntia (aika aivan random, sattui tulemaan nälkä juuri 44 tunnin kohdalla.

Lihaa oli reilut pari kiloa, joten siitä riitti useampaan tapaan herkutella. Osasta tuli pulled porkia. Keitin kastikkeen, jossa oli kuullotettua sipulia ja valkosipulia, järkyttävä määrä ruokofariinisokeria, vettä, soijakastiketta, tilkka valkoviinietikkaa, vettä, mustapippuria, tilkka Texas Pete-kastiketta ja hieman tomaattipyrettä. Keitin kastiketta hetken ja lisäsin sekaan lihan. 

Niin, se liha. Liha pysyi koossa vielä leikkuulaudalle siirtämisen ajan. Kun aloin leikata sitä, se vaan hajosi. Se hajosi aivan täysin. Siitä laappasin osan ja laitoin kattilaan kastikkeen sekaan maustumaan. Ei tarvinnut yhtään pull tätä porkia, se muhjaantui pelkästään sekoittamalla kastikkeeseen. Wau. Annoin mössön kiehua miedolla lämmöllä n. 15 min eli sen aikaa kun valmistin kaalisalaatin, laitoin osan lihaa prässääntymään ja raivasin keittiön. 

Jaa että se kaalisalaatti. No siinä oli varhaiskaalia, kirsikkatomaattia, kastikkeessa puolet majoneesia, puolet turkkilaista jugurttia, pippuria, suolaa  ja ripaus ruokosokeria. Tähän salaattiin lainasin ajatuksen kaveriltani, joka syötti mulle samantapaista salaattia. Hieman muuta kuin perinteinen coleslaw. 

Sitten vaan pitaleivän sisään lihaa, salaattia ja lihaa. 

Liha oli ihan uskomattoman pehmeää. Ihanan makeansuolainen kastike ja kirjaimellisesti suussasulavan pehmeä liha yhdistettynä rapeaan kaalisalaattiin. Voi itku. Mä en ehkä enää tee pulled porkia millään muulla tapaa.

Lihaa oli lievästi sanottuna reilusti. Ihan tosiaan "mitä hittoa mä tällä teen"-reilusti. Eli osa lihasta päätyi prässääntymään. Olen aiemmin prässännyt naudanlihaa ja se on herkkua se. Liha kulhoon, perään suolaa ja mustapippuria ja koska kassler ei ole tarpeeksi rasvaista (ehheheee) niin vielä klöntti voita sulamaan lämpimän lihan sekaan. Tätä lihaa ei tosiaan tarvinnut riipiä säikeiksi, käsi sekaan ja vaivaamaan vaan. Ja... mitä hittoa. Täähän muussaantui kuin jauhelihataikina ikään. No möyh möyh möyhensin lihan ja laitoin tuorekelmulla vuorattuun astiaan. Vielä kelmu päälle ja painon alle jääkaappiin prässääntymään. 

Lihaa oli vielä kulhossa vähän ja siitä jauhelihamaisuudesta sitten se ajatus lähti. Perään vielä kananmuna ja paahdettua sipulia, tästähän paistoi pari pihviä. 

Noh, tämä pihvi nyt oli tällainen sivujuonne, enkä tiedä teenkö toiste, mutta kiva kokeilla kaikkea. 

Takaisin prässipossuun. Liha sai lepäillä yön yli jääkaapissa painon alla. Seuraavana päivänä ensin lisukkeen tekoon. Olen päättänyt alkaa käyttämään selleriä. Haluan tykätä siitä ja taannoin teinkin herkullista sellerillistä kasvisasiaa. Ei kovin kevyttä, mutta menkööt. Päätin tarjota sitä myös possun kanssa. Perunaa pieniksi kuutioituna, sipulia ja valkosipulia silputtuna. Tämä pannulle kypsymään melko miedolle lämmölle. Pian perään pilkottu varsiselleri. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Kun perunat on lähes kypsät, sekoitetaan tähän ranskankermaa (tai miksei jotain hyvää tuorejuustoa tai ruokakermaa). Hieman lisuke kaipasi happoa, joten lurautin perään tilkan valkoviinietikkaa ja lopuksi pilkottua varhaiskaalia, jonka jälkeen enää muutaman minuutin kypsyttely, jotta kaali ihan pikkuisen pehmenee. Suussa sulavan herkullinen lisuke, kerta kaikkiaan. 

Lihan taas leikkasin paksuiksi viipaleiksi. Halusin annokseen pikkuisen makeutta, joten tein glaseerauskastikkeen soijakastikkeesta ja ruokofariinisokerista, maustoin tilkalla viinietikkaa ja ripauksella mustapippuria. Paistoin lihaviipaleet kuumalla pannulla ja valelin makeansuolaisella kastikkeella. Annokseen vielä vähän kirsikkatomaattia ja herkku oli valmis. 

Tämä soija-sokerikastike vei makumaailmaa siihen suuntaan, että tämä toimisi ihanasti myös nuudeleitten lisänä. Koska lihaa on vielä, saatanpa tälle päivää tehdä lisukkeeksi wokin varhaiskaalista, porkkanasta, sipulista, nuudeleista, seesaminsiemenistä ja sen sellaisesta. 

Ekan kokeilun jälkeen sanoisin, että aivan loistava tapa hauduttaa lihaa pitkään. Lihan mehevyys oli ihan omaa luokkaansa vaikkapa uunilihaan tai keitettyyn lihaan verrattuna. Liha oli niin mureaa, että se kertakaikkiaan hajosi suussa. Mietin vielä, miten herkku olisi tuollainen iso lihanpala ensin kypsennettynä sous vide ja sen jälkeen kun sen vielä saisi taiteiltua ehjänä grilliin... Voi nam. 

Lohi sous vide ja pikkusen paremmat kotiruokalisukkeet

Olen pitkään havitellut sous vide-kypsennintä. Jokunen viikko sitten raaskin. Olen tähän asti kokannut sillä lihaa ja olen ihan totaalisen in löööööv siihen kapineeseen. Nyt päätin ekan kerran kokeilla kalaa. Oltiin juuri reissussa ja ihastuin ravintola Smakbyn hieman parempaan kotiruokaan. Ajatus yksinkertaisesta ruoasta pikkuisen paremmin tehtynä. Viikon reissun jälkeen myöskin sormia syyhytti päästä itse tekemään ruokaa.

Ideoita poimin sieltä sun täältä, yhtenä oli ravintola Juuren kalan lisukkeena ollut kurkku. Mä sijoitin tuorekurkun ja maustekurkun jugurttidippiin. Jokin aika sitten ravintola Crussa oli annoksen päällä hyvin tuhkaksi poltettua... jotain ja mä poltin uunissa grillivastuksen alla hamppurouhetta. Ajatuksia tulee joka suunnalta. Mitä sitten oikein tein? No tällaisen:

Ihanat Indiskasta ostetut lautaset pääsi kokeiluun. Aloitetaanpa lohesta. Sous vide-kypsennin tarvitsee kaverikseen myös vakuumikoneen. Yksinkertaisuudessaan haluttu raaka-aine maustetaan ja vakumoidaan (tässä tapauksessa laitoin vähän öljyä, suolaa, tuoretta tilliä, sitruunaviipale ja mustapippuria). Kypsentimeen säädetään veden lämpötilaksi valmiin raaka-aineen haluttu lämpötila eli kypsyys. Lohelle googletin sen olevan 45 astetta ja kypsennysaika n. tunnin. No, lohta piti sen verran esivalmistella, että se kypsennetään nahattomana. Näppärämpi varmaan hoitaisi tämän osuuden veitsellä, mä hoidin sen paistinpannulla. Eli oikein kuumalle pannulle tilkka öljyä, kala pannulle nahka alaspäin ihan hetkeksi ja nahka irtoaa ihan vaan ottamalla se pois, mutta kala ei juurikaan ehdi kypsyä. Lilluttelin lohenlötkäleitä sen tunteroisen ja sillä aikaa valmistuikin muu ateria. Valmiit lohet voisi käyttää nopeasti kuumalla pannulla kauniin värin aikaansaamiseksi, mutta mä pelkäsin hajoittavani ihanat lohipalaseni ja hoidin värin pintaan pikku töhöttimelläni. Kuvassa ei ees näy, että pinnassa on väriä. Eli vähän niinku kai turhaa työtä... 

Lohi vakuumissa ennen kypsennystä

Kastikkeena toimi turkkilainen jugurtti, jossa oli silputtua tuorekurkkua ja maustekurkkua, mausteena yksinkertaisesti suola, pippuri ja ruokosokeri. 

Lisäksi olin uunipellille levittänyt hamppurouhetta, grillasin sitä uunissa sen aikaa, että se oli oikeasti mustaa. Tein reilumman satsin ja sitä on nyt maustepurkissa odottamassa muutakin käyttöä. Annoksen päälle ripoteltuna antaa ihan miedon, kivan paahtuneen maun. Paahtuneen toki, ei palaneen...

Keitin vähän uusia perunoita ja samassa kattilassa höyrytin porkkanapalasia. Porkkanankuoret keitin öljyssä "sipseiksi" ja maustoin suolalla, näitä ripottelin pikkuisen annoksen päälle. Sitten vielä vähän retiisiä ja pikkusipulia renkaina, pintaan tuoretta tilliä ja mustapippuria ja valmiina oli äärettömän herkullinen, mutta lopulta tosi helppo ateria. 

Sous vide-kypsennys nosti kalan ihan uudelle tasolle. Hyvästi ylikypsä, kuivakka kala. Tervetuloa samettisen pehmeä, juuri sopivan kypsä ja pehmeä kala. Toi on ehkä paras keittiöhankintani ikinä. Ihana, ihana kapine! Sanoinko jo, että ihana!