Mausteista tofua ja maapähkinä-kookosdippiä

Mä usein tuun kirjoitelleeksi tänne sellaisista herkummista eväistä, vähempi ihan arkiruokia. Nyt kuiteskin vähän arkisempaa evästä. Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä vähän itäisempiä makuja, mutta en oikein osaa kaivaa reseptejä esiin ja tehdä niiden mukaan. Sushinhimoni on loputon, mutta nyt ei sellaista jaksanut alkaa väkertää. Kasvisruokaakin olis hyvä syödä useammin ja kaikki blogit pursuilee herkullisen näköisiä kuvia runsaista kasvisherkuista, joten tofua, nuudeleita ja kasviksia. Jos nyt oikein ynnäilin, niin tämä annoshan taitaa olla täysin vegaaninen?

Tällaiseen annokseenhan voi tietty laittaa ihan just haluamiaan kasviksia. Mulla oli tässä nopsaan puolikypsäksi keitettyä parsakaalia, paprikaa, salottisipulia ja paistettuja herkkusieniä. Mut noihan voi olla mitä kenelläkin. Asian ydin oli nuudelit, tofu ja tuo erittäin epäesteettisen näköinen dippi tuolla kuvan yläreunassa...

Ensin nuudelit. Käytin riisinuudeleita enkä keittänyt niitä lainkaan. Liotin vaan muun ruoan valmistuksen ajan (vartin verran) vedessä ja lopuksi paistoin ne pannulla öljyn ja soija-inkivääri-sitruunakastikkeen sekoituksessa. Tuo soija-inkivääri-sitruunakastike on mun kroonisen mieliteon kohde. Sopivassa suhteessa soijakastiketta, hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä, sitruunamehua ja raastettua sitruunan kuorta ja halutessa pikku ripaus ruskeaa sokeria. Maustaa naudanlihan, sushin, kalan, riisin, nuudelit, kasvikset, kaiken. Erittäin addiktoiva liemi kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Tofu sitten. Inhoan mautonta, lölleröistä tofua. Mä paistan sen aina tosi tummaksi, mutta kukin toki makunsa mukaan. Mutta tofun lölleröisyyden välttäminen ei olekaan paistaminen vaan käsittely ennen paistamista. Eli mä ensin viipaloin tofun ja painelin talouspaperilla viipaleet kuiviksi. Sitten viipaleet suikaleiksi ja taas kuivatus. Vielä suikaleet kuutioiksi, nyt en alkanut joka kuutiota kuivaamaan, mutta painelin vielä paperilla kuutioista nesteet sen minkä lähti. Tää on yksi juttu. Toinen on tofun maustaminen. Laitoin pakastepussiin soijaa, reilusti chiliä, valkosipulia, ja ruskeaa sokeria. Tämän tein jo pari tuntia ennen ruoanlaittoa, mutta varmasti lyhyempikin marinointi riittää. Jotkut ovat sitä mieltä, että marinadi pitäisi laittaa tofun sekaan vasta pannulla. No, mä tein kuitenkin näin. Sitten tofukuutiot paistetaan öljyssä rapean rapsakoiksi. Parhaan tuloksen saa kun oikeasti hämmentelee niitä koko ajan, mulla nyt alkoi olla nälkä sitä luokkaa, että paistotulos ei ollut ihan tasainen kun samalla touhusin muuta ruokaa valmiiksi. 

Vielä kastike. Loogisesti kirjoitan sen tänne viimeiseksi, vaikka tein sen ensimmäisenä. Elikkäs kastikkeessa oli pieni purkki (n. 1,5 dl) kookosmaitoa, pari iiisoa ruokalusikallista maapähkinävoita, soijaa ja cayennea maun mukaan ja vielä ripaus ruskeaa sokeria. Ihanaa. Ihan loistavan makuista. Tein tästä melkoisen tulista, mutta kookoksen pehmeys teki tästä kuitenkin tulisuudesta huolimatta oikein miellyttävää. Ihan taatusti teen toistekin! Ja aloin miettiä, voisko tätä jotenkin jatkojalostaa vaikka marinadiksi tai jotain... No, se jää nähtäväksi. Mutta tosi herkullinen kastike ainakin. 

Koko annos huuteli vielä tuoretta korianteria, joten sitä päälle ja kas, jättikokoinen annos hävisi tuosta vaan. 

Mitä kaapista löytyy: alkuruoka ja pääruoka

Ystävän kanssa vietetään aika ajoin illanistujaisia, joissa hyvin olennaisena osana on hyvä ruoka. Tällä kertaa päätin, että ruoka saa olla sitä, mitä kaapeista sattuu löytymään. No, myönnän, että jälkkäriä varten jouduin ostamaan lisää kermaa, jotta jälkkäriä saatiin paljon. Mutta muuten kaikki aterian ainekset piti löytyä valmiina kotoa. Kaupassa en ollut käynyt muutamaan päivään ennen kokkailua, kokkailupäivänä sitten noudin vaan aamiaistarpeita ja sitä kermaa. Noh, mitä sieltä kaapeista löytyi?

Alkuruokiin idea lähti siitä, että halusin käyttää noita söpöjä pikku tarjoiluastioita. Mietin, että ylikypsä possu ja herneethän toimii mainiosti. Ja koska rakastan siirappeja ja kaapista löytyi pullo tummaa olutta, päätin tehdä kaveriksi olutsiirapin. Herneiden oli tarkoitus päätyä pyreeksi, mutta hölmönä jätin keitinvedet sekaan kun aloin soseuttaa sitä, joten pyreestä tulikin tavallaan kastike. Siinä kohtaa totesin, että se nyt saa luvan toimia myös pääruoalle kastikkeena. Hyvin toimikin. Olutsiirappi toimi oikein hyvin ylikypsän kasslerin kaverina. Itse tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä ja olut ja possu nyt vaan on niin ilmiselvän toimiva yhdistelmä. Ja loput hernejututhan sai kaavittua juureen leivotulla kauraleivällä. 

Toinen alkuruoka kehittyi piakkoin viimeisen käyttöpäivänsä saavuttavasta tofusta. Kuivattelin tofun ensin ja viipaloin ja kuivattelin vielä viipaleetkin. Tofu sai marinoitua useamman tunnin öljyn, soijan, valkosipulin, kalakastikkeen, ruskean sokerin ja chilin seassa. Paistoin tofun reilussa öljyssä rapeaksi. En välitä tofusta muuten, kuin kunnolla maustettuna ja rapeaksi paistettuna. Näin toimi hyvin. Kaverina tofulla oli chilinen hillottu inkivääri. Eli inkivääri pieniksi suikaleiksi, vähän vettä, pari kuivattua chiliä, ruskeaa sokeria ja soijaa. Keittelin niin kauan, että liemi oli muuttunut siirappimaiseksi. Tämäkin kannattaa tehdä niin, että saa sitten rauhassa tekeytyä muutaman tunnin. 

Pääruoka sitten. No, sitä samaista kassleria mitä oli alkuruoassakin. Kasslerhan oli valmistettu niin, että valurautapataan laitoin lihan, suolaa, mustapippuria, siirapinteosta jääneen oluen, sipulia ja valkosipulia. Sitten uunissa ensin hieman kovemmalla lämmöllä ilman kantta puolisen tuntia, sitten sellaisessa satasen lämmössä.. olisikohan tuo viihtynyt uunissa yhteensä kai yhdeksän-kymmenen tuntia. Välillä kääntelin ja valelin liemellä. Ihan täydellistä. No, kastikkeenahan toimi tuo herneasia ja kasviksena sai olla nopeasti paistettu kurkku. Eli kurkku kuutioiksi, sitten hyvin nopea lämmitys pannulla, maustaminen suolalla ja pippurilla, yleensä laitan vähän hunajaakin, mutta nyt annoksessa oli makeutta herneistä ja siirapista. Siirappia, siirappia. Pääruokaan tein granaattiomenasiirapin. Keitin ensin granaattiomenan siemeniä, siivilöin ja samalla puristelin siemenistä kaiken mitä irti lähti. Sitten siirapiksi. Maustan aina siirapit myös ripauksella suolaa ja käytän aina ruskeaa sokeria. Ei mulla taida valkoista ollakaan. No mutta, tää oli huomattavasti vähemmän ilmiselvä makuyhdistelmä kuin olut ja possu, mutta mun makuun oikein hyvä. Sekä minä että kaverini hölvättiin kumpaakin siirappia vielä lisää annoksiin. Lopultahan pääruoka oli melkein suurempi annos tuota toista alkuruokaa, mutta se nyt oli niin hyvää, että sitä voi syödä lisääkin. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin tehdä joku toisenlainen kastike tuohon. Mutta kun tuo vaan oli niin hyvää. 

Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen annoksiin. Olisihan tuohon sopinut kasvikseksi porkkanat tai punajuurikin, mutta niitä oli sen verran vähän jääkaapissa, että olisi jäänyt vähän naftiksi annokset. Maut toimi kivasti yhteen ja erityisesti ihastuin possuun ja siirappeihin. Kumpaankin.