Helppo mökkipiirakka hieman paremmilla lisukkeilla

Mökkipiirakka. Miksi ihmeessä se on mökkipiirakka? Siksi, että meillä ei ole mökillä juoksevaa vettä ja siksi kokkaaminen tapahtuu tiskiä säästellen. Tämän piirakan valmistamiseen tarvitaan astioina vain yksi kulho, vuoka ja jos haluaa niin lusikka. Ja lisäksi tämän tarveaineista suuri osa löytyy tiettynä vuodenaikana omalta mökkitontilta. Yleisimmin siis teen tämän mustikasta.

Nyt kuitenkin puolukkaa. Syystä että mulle on ensi viikonloppuna tulossa Hienoja Ruokavieraita ja haluan heille tarjota jotain puolukkaista, koska ruokailu tapahtuu sadonkorjuuteemalla ja mun mielestä puolukka sopii sadonkorjuuteemaan erinomaisesti. No mutta mennään asiaan.

Homma menee näin:


n. 0,5 litraa marjoja (puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, viinimarjoja, mitä nyt sattuu olemaan)
n. 2 rkl vehnäjauhoja
1-2 rkl ruokokidesokeria

Voitele vuoka, sekoita nämä ainekset kulhossa ja kippaa vuokaan.

Laita samaiseen kulhoon
n. 50 g voita
n. 0,5 dl ruokokidesokeria
n. desin verran vehnäjauhoja
ripaus suolaa
(kardemummaa, kanelia, vanilijasokeria...)

Nypi taikina muruiseksi. Sopiva rakenne on sellainen, että taikinasta saa puristettua pallon, mutta jos sitä ei purista, se on muruisaa. Rakennetta on helppo säätää vehnäjauhojen ja voin määrällä, ei oo niin justiinsa. Oikeasti mä en ole koskaan mitannut tähän yhtään mitään. Maistan onko sopivan makeaa ja rakenne menee ihan näppituntumalla. Muista mausteista, eli kardemummat, kanelit ja muut. Mustikka ja kardemumma on mainio makupari, kanelihan toimii puolukalle ja punaisille viinimarjoille ihanasti, mielikuvitusta voi käyttää.

Noh, kun taikina on murua, se kipataan vuokaan marjojen päälle ja levitetään silleen suunnilleen. Koko komeus paistetaan uunissa, n. 200 astetta ja 25-30 minuuttia. Helpoimmillaan eli mökillä tämä tarjoillaan valmiin vanilijakastikkeen kanssa, nyt tein tälle hieman toisenlaiset lisukkeet.

Eli sinappikinuskia. Homma toimii niin, että keitellään kinuski (kvg tai keitä ruokofariinisokerin ja kerman seosta ripauksella suolaa maustettuna kunnes rakenne on sopiva) ja otetaan se pois levyltä. Siihen lisätään maun mukaan 1-2 tl sinappijauhetta ja kiehautetaan pian uudelleen.

Sitten valkosuklaavaahtoa. No, sulatetaan valkosuklaata levy, vaahdotetaan purkki ranskankermaa ja sekoitetaan yllämainitut keskenään. Sitten laitetaan tarjolle piirakkaa, kinuskia ja valkosuklaavaahtoa. Laitoin vielä pintaan hippusen paahdettua hamppurouhetta ja nautin. Nautin suuresti. Ei kannata säikähtää kinuskin sinappisuutta, itse tein nyt melko voimakkaan sinappista. Jotenkin vaan se sinappisuus katoaa ja pehmenee makean piirakan ja valkosuklaavaahdon sekaan ja jättää vain ihan mielettömän ihanan ja jotenkin sanoinkuvaamattoman (no hei, sinappikinuskia...) maun. Love this. Mutta jos ei uskalla, niin tuo piirakka kyllä sulaa suussa jäden tai vanilijakastikkeenkin kanssa!

Suklainen creme brulee, valkosuklaa-ranskankermakastike, puolukkaa jatilliä

Jälkkärikokeilua näin vaihteeksi. Tai mitään kokeilua. Huomenna pitäis tarjota eikä tässä enää muutakaan ehdi tehdä. Tää on jatkoa mun aiemmille suklaa ja puolukka-kokeilulle ja tää nyt saa luvan olla se juttu. Eli kuten otsikko sanoo, oikein suklainen creme brulee, valkosuklaata, puolukkaa ja tilliä.

Brulee kehkeytyi näin:

100-200 g 86 % suklaata 

6 dl kuohukermaa

ruskeaa sokeria maun mukaan (ja vanilijasokeria)

neljä keltuaista

ripaus suolaa

Kuumenna kattilassa kerma ja sokeri ja sulata siihen suklaa. Kuumenna uuni n. 120-asteiseksi. Anna seoksen hieman jäähtyä. Vatkaa kevyesti neljä keltuaista ja vatkaa suklaaseos keltuaisten sekaan. Kaada annosvuokiin ja laita vuoat syvälle uunipellille. Laita pelti uuniin ja kaada pellille vettä niin, että vesiraja on suunnilleen vuokien puolivälissä. Kypsennä n. tunti niin, että bruleet ovat kevyen tytiseviä. Jäähdytä. Itse laitoin nyt 200 g suklaata ja maku oli täyteläisen suklainen, mutta rakenne meni tönköksi. Vähemmällä suklaalla rakenne pysyisi pehmeämpänä. Eli tasapainoilua rakenteen ja suklaan välillä. 

Kastike on kaikessa yksinkertaisuudessaan sulatettua valkosuklaata ja ranskankermaa. Päälle sitten jäisiä puolukoita, tilliä ja pikkuisen puffattua ohraa. Ei kuulkaas hullumpaa, ei ollenkaan. Nyt kun vielä huomenissa saa tän kanssa kunnon jälkkäriviinin niin taitaa tulla aika herkku päätös meidän aterialle. Valkosuklaa ja puolukka, tumma suklaa ja tilli. Kaikki yhdessä sulassa sovussa. Mä vaan olen niin loputtoman ihastunut näihin yhdistelmiin. 

Kardemummalla maustettua valkosuklaavaahtoa, puolukkaa, tilliä ja puffattua ohraa

Mä olen nyt jotenkin ihastunut suklaaseen, puolukkaan ja tilliin. Tarkemmin sanottuna kaikkiin näihin yhdessä. Edellinen kokeilu oli sekin hyvä, joskin hyvin erilainen kuin tällä kertaa. Tutustuin viime viikonloppuna puffattuun emmervehnään ja puffattuun ohraan ja ihastuin heti. Pari päivää sitten kokeilin kotona tehdä ohraa ja siitähän tuli hyvää. Eli tilkka öljyä, nokare voita ja rikottuja, esikypsennettyjä ohrasuurimoita. Öljy ja voi kuumennetaan kattilassa ja ohrasuurimoita paahdetaan ja hämmennellään lusikalla, kunnes ovat saaneet kauniin väri ja paahteisen maun. Ei ne popcornmaisen raflaavasti poksahtele, mutta sellasia pikku tyynysiä niistä tulee. Suolaa vielä päälle.

Rapean rouskuvat ohrat haluaa kaverikseen höttöistä vaahtoa. Valkosuklaa ja puolukkahan on ihana yhdistelmä, joten valkosuklaavaahtoa. Purkki kuohukermaa (pikku tilkan jätin maitosuklaan notkistamiseen) vaahdoksi, sekaan n. 100 g sulatettua valkosuklaata ja kardemummaa maun mukaan. Tämä jääkaappiin hieman hyytymään.

Puolukat (n. 100 g)  sulatin ja survoin siivilän läpi ja maustoin pikkuisen ruskealla sokerilla. Sulatin vielä vähän (pari riviä) maitosuklaata ja sekoitin siihen lopun kerman. Sitten vaan kulhoon kerroksittain suklaata, valkosuklaavaahtoa ja puolukkaa. Pintaan vielä puolukkaa, suklaata ja koristeeksi ohraa ja makuja täydentämään tilliä. Kyllä, tilli on tässä aivan ihanaa. Maitosuklaan ehkä vielä vaihtaisin oikein tummaan suklaaseen, uskon, että se toimisi puolukan kaverina erinomaisesti.

Kahvisavustettua lammasta ja puolukkarisottoa

Että sellainen kokeilu. Vähän aikaa sitten testasin teesavustettua naudan filettä ja tykkäsin. Kahvi, tee, mitä noita nyt onkaan. Että nyt piti kokeilla kahvisavustusta ja mikäs siihen paremmin sopisi kuin lammas. Siitä se sitten lähti.

Ostin lampaan ulkofilettä. Tää nyt oli pakastimessa käynyt yksilö, mutta varmasti kunhan alkaa tuoretta karitsaa saamaan kaupasta, tää saa vielä ihan uusia ulottuvuuksia. En oikein osannut päättää savustusaikaa joten laitoin fileen puoliksi ja kokeilin eri aikoja. Toista palaa savustin 4 minuuttia, toista 8. Mä oikeastaan tykkäsin siitä vähemmän aikaa savustuneesta, siinä oli vain kevyt paahtuneen kahvin ja savun aromi, toinen meinasi jo melkein mennä kitkeräksi. Eli eli, miten tää nyt sitten menikään. 

Paistinpannulle ensin foliota. Levy kuumenemaan ja kahvinpurut pannulle. Reilusti ruskeaa sokeria myös. Sitten laitoin viikatun folion pannulle ja sen päälle lampaan fileet. Kannattaa käyttää ulkofilettä, sisäfile on niin ohutta, että varmasti kypsyy liikaakin. Kun fileet on pannulla, kansi päälle ja lämpö hieman miedommalle. Käänsin fileitä pari kertaa savustumisen aikana. Fileenpalat pois pannulta, folio pois pannulta ja pannu takaisin liedelle. Vähän voita, fileenpalat takaisin pannulle, suolaus ja pippuri ja hetken ruskistus. Nämä fileet oli sen verran ohuita ja tykkään hyvin raa'asta lihasta, niin pannulla ruskistaminen riitti kypsentämiseen. Jos tykkää kypsemmästä, voi vielä hetken kypsentää uunissa. Liha jätettiin lepäilemään. 

Risotto sitten. Olin kuullottanut etukäteen silputun salottisipulin ja samoin rutistellut puolukkaa siivilän läpi niin, että kun käytin riisiä n. 1 desin, puolukkaa tuli reilu pari ruokalusikallista. Noh, riisit kuumennettuun kattilaan, perään voita ja vatkaamista. Riisiä ei ruskisteta, vaan perään kaadetaan valkoviiniä vähän kerrallaan samalla vatkaten seosta. Lisätään puolukka, sipulit, ripaus ruskeaa sokeria ja mustapippuria. Sitten liha- tai kasvislientä vähän kerrallaan ja muistetaan vatkata sitä risottoa. Risoton kypsymisaika on n. 17-19 minuuttia, itse tykkään, että riisissä on purutuntumaa. Kun risotto alkaa olla kypsää, se saa olla hyvin löysää. Lisätään vielä parmesanraastetta, joka sakeuttaa risottoa aika paljonkin. Hyvä risotto saa jäädä puuromaisen löysäksi, ei niin, että siitä tulee lautaselle keko! 

Tarjoiluun erilaisia salaatteja, risottoa, viipaloitua lammasta ja päälle vielä vähän puolukoita ja pari rouhaisua mustapippuria. Tykkäsin kovasti. Lammas itsessään oli ihan hyvää, mutta kun se sai seurakseen täyteläistä, mutta silti puolukan ansiosta raikasta risottoa, siitä tuli todella hyvää. Ihana paahteinen kahvin maku sopii loistavasti lampaalle!