Naudan filettä ja kampasimpukkaa

Taannoin oleiltiin puolison kanssa ihan kaksin kotona pari päivää. Romanttisesti aloiteltiin remonttihommia. Tulossa on tänä keväänä uusi keittiö ja sitä ennen pitää saada tehtyä asiat x, y ja z. No, ihan raatamiseksi ei kuitenkaan mennyt vaan nautittiin myös hyvästä ruoasta. Ja vähän viinistäkin, koska valmistuslistalle kuului myös porsaan kieli ja siihenhän mä en selvinpäin uskaltautunut...

No, mutta pakkasesta kaivettiin sulamaan naudan file ja sitä syötiinkin monella tapaa. Yhdellä lounaalla sushimaiseen tyyliin, vähän kuten tässä. Mutta iltaisin sitten mättötyylin herkuttelua. Pitkästä aikaa ostin myös kampasimpukoita, jotka pääsi samaan annokseen naudan sisukan kanssa. 

Kaksi erilaista mättöä tässä tehtiin eri päivinä. Ihan ensiksi pyydän syvästi anteeksi valmissämpylöiden käyttöä burgerissa, mutta hei oikeesti, me tehtiin remppaa myös, ei ehtinyt hifistellä! Molemmissa annoksissa oli kastikkeensa sellainen paholaisen hillo-tyyppinen soossi, jonka valmistus tapahtuu suunnilleen näin:

1 punainen paprika

3 isoa tomaattia

1 sipuli

2 yksikyntistä valkosipulia

cayennepippuria

savupaprikajauhetta

mustapippuria

suolaa 

ruokokidesokeria 

tuoretta korianteria

öljyä

(tilkka vettä)

Eli ensiksi kalttasin tomaatit (tehdään ristiviilto tomaattiin ja upotetaan hetkeksi kiehuvaan veteen, kun kuori alkaa irrota viillon kohdalta, tomaatit nostetaan pois vedestä ja kuoritaan kun ovat jäähtyneet) ja poistin kannat. Silppusin sipulit, valkosipulit, paprikan ja tomaatit. Kuullotin ensin öljyssä sipulia, valkosipulia ja mausteita. Lisäsin paprikan, tomaatit, suolan ja sokerin. Nyt sitten, oikeastaan riippuu vähän siitä mitä haluaa, että miten jatko. Vähällä sokerimäärällä tulee sellainen salsa-tyyppinen dippi. Sitten taas jos lisää tilkan vettä ja enemmän sokeria, saadaan paholaisenhilloa. Mä en tällä kertaa lisännyt vettä lainkaan, mutta laitoin reilusti sokeria, jolloin saatiin tulisenmakea mössö. Keittelin tätä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia ja aivan lopuksi lisäsin tuoretta silputtua korianteria. Voittaa kaupan salsan mennen tullen!

Kumpanakin iltana muuten tehtiin myös lohkopottuja, jotka itse tehtyinä on helppoja, nopeita ja hyviä. Jopa ihmiselle, joka ei juuri perunasta välitä. Eli kiinteitä, pestyjä perunoita jotka leikataan pieniksi lohkoiksi kuorineen päivineen. Perunat kulhoon ja halutut mausteet ja tilkka öljyä perään. Nää oli ihan vaan chilisuolalla maustettuja, mutta vaikka possun kanssa sopii hyvin timjamilohkot. Uuniin lämpöä n. 175-200 astetta ja potut uuniin 15-20 minuutiksi lohkojen koosta riippuen. Mä teen melko pieniä, joten vartti riittää hyvin. Eli oikeasti lisävaivaa kaupan kumiranskalaisiin verrattuna on pottujen lohkominen. Ei paha? Paistoaikakin on suht sama. 

No mitä me sitten oikein syötiin? Ilta numero yksi: haluttiin tehdä ruokaa takassa. Siispä leikattiin fileestä pihvejä, pyöriteltiin kevyesti öljyssä, suolassa ja pippurissa ja laitettiin pihvit halsteriin ja kypsennettiin takassa. Miksei tätä ole aiemmin keksitty? Häh? Kampasimpukat paistoin pannussa, lisukkeena tuota paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. 

Lopun sisäfileen olin leikannut hieman kohmeisena ohuiksi viipaleiksi. Seuraavana päivänä sitten burgeria. Paistoin läjän näitä viipaleita nopeasti kuumalla pannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sämpylät oli nolosti valmissämpylöitä, jotka paahdoin uunissa ja päälle lätkäisin vielä iiison viipaleen emmentalia. Ja eihän burgeri ole burgeri ilman sipulia ja salaattia. Muuten aika samaa settiä. Lohkoja, kampasimpukoita, paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. Päälle vielä vähän uunissa kuivattuja tomaatteja.. 

Oli kuulkaas hyvää. Oli, hieman parempaa mättöä. 

Pizzalauantai

Pizzaa, pizzaa, pizzaa. Mieli teki pizzaa. Monenlaista pizzaa.

Pohjan tein juureen. Kesällä tein vehnäjuuren ja nykyään suunnilleen kerta viikkoon leivon siitä leipää. Tai joskus pizzaa. Eihän tuossa taikinassa kummempaa ollut kuin ensin juuresta tehty esitaikina ja siitä tehty taikina eli vettä, vehnajauhoja, suolaa ja oliiviöljyä. Tällä kertaa pyysin miehen kaulintahommiin, mulla ei riitä kärsivällisyys siihen. Esitin toiveen oikein ohuista pohjista ja niitä sain. 

Tomaattikastikkeen keittelin paseeratusta tomaatista, suolasta, valkosipulista, mustapippurista ja ripauksesta ruskeaa sokeria. 

Mukana oli nuorempaa ja aikuisempaa syöjää, lapset esittivät toiveen jauheliha-metvursti-aurajuustopitsasta. Sellaisen saivat. Jauhelihan paistoin ja maustoin mustapippurilla ja suolalla, muuten vaan täytteet päälle ja uuniin. 

Miehen toiveissa oli jauheliha-pekoni-aurajuusto, sen yhdistin sitten omaan tomaattipitsaani. Puoli pellillistä kumpaakin. Eli eilen kuivattelin uunissa kirsikkatomaatteja ja tein valkosipuliöljyä. Tänään lisäsin öljyyn vielä tuoretta basilikaa ja muhjasin sen sauvasekoittimella. Pizzaan tuli siis tomaattikastike, kuivattuja tomaatteja, mozzarellaa ja basilika-valkosipuliöljyä ja päälle vielä juustoraastetta. 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä vaalea pizza. Eli mä rakastan pizzaa ilman tomaattikastiketta, tilalle ihan vaan ranskankermaa. Tähän herkkuyksilöön tuli sitten päälle ilmakuivattua kinkkua, kanttarelleja, karamellisoitua salottisipulia, muutama kuivattu tomaatti ja vielä juustoraastetta. Päälle rouhin vielä vähän mustapippuria. Aivan loistavaa. Ihanaa. 

Joskus teen vielä suolakurkku-hunaja-smetanapizzan. Voiko se mennä pieleen?? Uhka vai mahdollisuus?

Herkullinen jämäiltapala

Eiliseltä oli jääkaappiin jäänyt vaikka mitä. Hieman surimi-majoneesimössöä, pikkuisen hillottua inkivääriä, paljon ylikypsää kassleria. Ja nälkä on kova eikä mitään jaksa alkaa tehdä. 

Siispä Oivallus paahtimeen, päälle edellämainittuja ainesosia. Possuleipään lisäksi vielä majoneesia ja jalapenoja, molempiin pikkuisen salaattia ja kurkkua. Ei muuta kuin ääntä kohti.

Alun perin surimi-majoneesimössö oli sushipalleroisten täytettä. Raastettua surimia, majoneesia, soijaa ja vähän chiliä. Hillottu inkivääri on inkivääriä, tilkka vettä, ruskeaa sokeria, soijaa ja chiliä, tämä keitetään niin, että liemi muuttuu siirappimaiseksi. Teoriassa säilyy jääkaapissa hyvinkin, mutta käytännössä katoaa parissa päivässä. 

Possu sen sijaan oli oluen, inkiväärin, sipulin ja valkosipulin sekä suolan ja mustapippurin kanssa uunissa. Ensin seitsemän tuntia, mutta sitten päätin laittaa sen vielä yöksi n. 70 asteen lämpöön, joten kaikkiaan sian palanen viipyi uunissa n. 15 tuntia. Ei kuulkaas lainkaan hullumpata. 

Rapuburgeri

No pakkohan se oli kokeilla. Ikinä en ole rapupihviä tehnyt, mutta kaikkea täytyy kokeilla. Pakkasessa oli pussillinen jättiravun pyrstöjä, joten ne päätyi sulatukseen. Pihvitaikinaan tuli ravunperiä, kermaa, valkosipulia, kananmunaa, ripaus suolaa ja cayennea. Kananmunaa olisi saanut olla hieman enemmän, hieman meinasivat hajoilla mun pihvit. Mutta pinta oli ihanan rapea ja maku oikein hyvä. 

Kastike oli kookoskermaa, vauvan mangososetta, chiliä ja suolaa. Keittelin tuosta paksun kastikkeen ja jäähdytin. Oli hyvää, oikein hyvää. Ja helppoa, tuota voisi joskus tehdä vaikka tacolastujen dipiksi. Leipä oli Jenni-juuresta tehty lättänä leipä, sitten päälle vaan salaattia, kastiketta, pihvi, kirsikkatomaattia ja sipulia. Itse ajattelin, että tuohon olisi sopinut vaikka tuore ananas lisäksi, mutta koska olin lähdössä seuraavana päivänä reissuun ja muu porukka ei ananasta syö, jätin ananaksen pois. Ei vielä täydellistä ja vaatii jatkojalostusta (esim. leipä olis parempaa jos olis vuokaleipää viipaleina ja öljyssä paahdettuna), mutta hyvä alku oli kuitenkin. 

Burgerisalaatti aurajuustolla

Eilen pizzaa, tänään... lisää mättöruokaa. Burgerihan on loistava herkku, joskin usein se sämpylä siinä on ihan turhake. Juu, itsetehtynä toki herkullinen, mutta aina ei vaan jaksa eikä viitsi. Eikä edes tee mieli. Siispä burgerisalaatti, siinä on kaikki olennainen. 

Heppa- ja lammasburgerit erikseen, mutta jos niitä yleisimpiä lihoja käyttää, niin paras burgeripihvi tulee naudan paistijauhelihasta. Mä ostin juuri pihviprässin, joten pihveistä tulee jopa pihvin näköisiäkin! Taikinaa ei tarvitse erikseen tehdä, sen kun ottaa möykyn jauhelihaa, vähän möyrii sitä käsissään, prässää pihvin ja laittaa kuumalle, öljytylle pannulle. Maustaminen tapahtuu vasta pannulla, yksinkertaisimmillaan suolaa ja mustapippuria myllystä. 

Tällä kertaa lisukkeena oli salaattia, rucolaa, tomaattia, karamellisoitua shalottisipulia, Hellman's majoneesia ja Myrttisen suolakurkkuja. Kyllä, ehdottomasti juuri Myrttisen kurkkuja. Ne vaan on parhaita. Pienenä sivuhuomautuksena, kävin joskus syömässä Helsingissä Weeruskassa ja voi sitä ihanuutta, kun burgerin (joka oli muutenkin ihan hyvä) kaverina oli Myrttisen kurkkuja. Ei makean etikkaisia vaan ihanan herkullisia vaikkapa vaan hunajan ja smetanan kanssa. No joo, takaisin burgeriin. Pihvin päälle vielä reilusti Aura-juustoa ja sitten vain ääntä kohti. Aikaa ruoan valmistamiseen meni kaikkinensa ehkä vartti, samalla paistui pihvit vielä huomisellekin. Eli helppoa ja herkullista. 

Pannupizzaa

Juu, pannupizza. Ihanan rapea ja rasvainen pohja, paljon juustoa. Aivan loistavaa. Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä pannupizzaa juureen tehdystä taikinasta. Ja herkullinenhan siitä tuli. Tein vaaleaan leipäjuureen tehdystä taikinasta löysähkön, rakenteeltaan focacciaa muistuttavan taikinan. Valurautapaistinpannulla tulee ihan paras pannupizza, lapsonen sai tyytyä lasivuoassa paistettuun. Paistoin ensin pohjan melkein kypsäksi miedolla lämmöllä (n. 175 astetta, n. 15 min kun pohja oli melko ohut) ja sen jälkeen täytteet päälle. pohjalle tomaattikastike, sitten ilmakuivattua kinkkua, salottisipulia, tomaattia ja paljon juustoa. Vielä vähän ranskankermaa päälle, niin herkkua on. Uuniin vielä viideksi-kymmeneksi minuutiksi ja rucolaa päälle. Palan painikkeeksi kylmää kokista ja leffailta.