Hui, Halloween!

Taas on se aika vuodesta. Monissa perheissä aloitetaan jouluvalmistelut jo lokakuussa, meillä aloitetaan halloweenvalmistelut jo syyskuussa. Meillä halloween on yhtä olennainen osa vuoden juhlakalenteria kuin on joulu, vappu ja juhannuskin. Eipä tähän juhlintaan sen syvällisempää syytä ole kuin se, että synkän syksyn keskellä on kiva juhlia! Meillä tämä on perinteisesti ollut myös tyttöjen ilta eli puolisot jätetään pois, saadaan samalla laitettua maailmaa vähän ojennukseen. Tosin nykyään lapset alkaa olla jo niin isoja, että aikuiset tuppaa hyytymään jo ennen lapsia..

Mistä aloitetaan? Vaikka askarteluista. Mä en ole ollenkaan askarteluihminen. Jälkikasvu etsiskeli juutuubista videoita, jotka olisi niiiin helppoja, että jopa mä pystyn niihin. No, ostettiin valkoisia pöytäkynttilöitä ja niihin valuteltiin punaisista, pitkistä kynttilöistä steariinia, jotta saatiin verisiä kynttilöitä.

Lisäksi tehtiin vähän haamuja. Valkoista kangasta, kelmutettu nukke tai ilmapallo. Kangas uitetaan vesi-askarteluliima-seoksessa ja puristellaan hyvin kuivaksi. Kangas asetellaan nuken tai ilmapallon päälle ja jätetään kuivumaan. Seuraavana päivänä otetaan nukke pois kankaan alta ja  piirretään silmät ja suu ja kas, haamu on valmis.

Me tehtiin Miranda ja Aamu Haamu. Kuvassa toki muutakin rekvisiittaa, mutta Haamun sisarukset pianon päällä ja kynttilät pöydässä.

Verhot oli tehty mustasta jätesäkistä ja ystävän puolisolle huikea määrä hyvä puoliso-pisteitä ropisi superhienosta arkun kansi-tarjottimesta!

Muutakin rekvisiittaa on vuosien varrella kertynyt ja lapset järjesti meille hienon mörköradan ja pääkallosuunnistusta. Takapihalla oli pieni hautuumaakin risteineen.

Suolaisina oli tarjolla dippikasviksia, verisiä sormia, pääkallopitsoja ja Liisan kylkiluita ja suolia. Lisäksi vähän klementiinikurpitsoja ja banaanihaamuja, jotka oli niin helppoja, että jopa minun rähmäräpylätaidoillani ne sai onnistumaan.

Jälkkäripöydässä olikin sitten porkkanakakkua, veristä kakkua ja puhkottuja silmiä.

 Verisen kakun tekoon minä en osallistunut, sen verran tiedän, että siinä oli suklaakakkupohja, mascarponetäyte ja valkosuklaakuorrute. Ihan kertakaikkisen herkullista. Muffinit oli kookos-valkosuklaamuffineja. Päällä sokerimassakuorrute, karkkeja ja silmän puhkaiseva lasi oli sokeri-vesiseosta. Joka by the way ei ollut ollenkaan helppo homma eikä mennyt kuin strömsössä. En tiedä, millä helkkarilla siitä muka olisi saanut kirkasta, mun kirkas jäi tahmeaksi ja kun sen keitti tarpeeksi kauan, siitä tuli valkoista. En ymmärrä enkä haluakaan, tässä idea, googlettakaa parempi toteutustapa...

Juhlat juhlittiin taas ja kivaa oli, kuten joka vuosi. Nyt voikin pikkuhiljaa alkaa fiilistellä joulua.

Halloweenin ihmeitä

Yksi vuoden odotetuimmista juhlista, ainakin jos lapselta kysyy. Meillä on jo useamman vuoden ollut halloweenperinne muutaman ystävän kanssa. Jonain suunnilleen ajankohtaan sopivana viikonloppuna kokoonnutaan yhden ystävän luo herkuttelemaan ja hulluttelemaan. Jotain juhlasta kertoo se, että oma lapsi odottaa halloweeneja suunnilleen yhtä paljon kuin joulua... 

Tänä vuonna juhlapäiväksi valikoitui perjantai, joka asetti omat haasteensa suunnitteluun ja valmisteluun. Jokainen tuo ja valmistelee oman osuutensa, kuvagooglettelu alkaa jo hyvissä ajoin, menu lyödään lukkoon ja siitä se lähtee. Välillä tuntuu, että homma meinaa hieman karata käsistä. Tänä vuonna mun piti tehdä hirviömacaroneja, perinteiset muffinit ja kun ystävän puoliso tekee maailman parasta kylmäsavulohta ja sitä haluttiin hyödyntää, halusin tehdä myös sushihenkisen kakun. Lisäksi ex tempore tein vielä vihreän savuheppa-pastasalaatin. Muina tarjottavina oli kissan luuranko, mutaa, popparia ja karkkia, sormihodareita ja hieman verta. 

Macaronit oli oma tarinansa. Ei mennyt ihan putkeen ne. Ei. Siispä söimme sellaisia... mantelikikkareita, joille lapset askartelivat silmät. Juuh. No entäs perinteiset muffinit. Leipoja vaihtelee, reseptin perusta on aina sama. Tänä vuonna nakitin homman lapselle, joka halusi tehdä valkosuklaamuffineja. Mä höselsin macaronien parissa ja kun lapsi kysäisi, että mitäs öljyä tänne laitetaan niin... oikeasti mä vaan sanoin, että laita mitä siellä on. No siellä oli oliiviöljyä. Oliiviöljyä muffareihin. Voi elämän kevät. Siispä perjantaina töiden jälkeen leivottiin uusi satsi muffareita. Tänä vuonna lapset saivat koristella muffarit, kuorrutteena oli värjätty voi-sulatejuusto-tomusokerikuorrutus. Hienoja örkkejä. Yhdeltä jäi silmätkin uupumaan, mutta mitäpä pienistä...

Sushintapainen kakku on ollut mielessä pitkään. Nyt mä sen pääsin tekemään! Eli irtopohjavuokaan taputtelin ensin pohjalle sushiriisiä, päälle kerros viipaloitua kurkkua. Sitten vielä kerros ohueksi viipaloitua avocadoa ja ripaus sitruunamehua tummumista estämään. Koko komeus kuorrutettiin kylmäsavulohella ja koristeltiin kurkulla. Alkuperäinen idea oli tehdä halloween-kurpitsan näköinen naama, mutta kun unohtui mustien koristematskujen hankinta niin suunnitelma muuttui. Melkoisen creepy oli tämäkin yksilö. Lisukkeena oli hillottua inkivääriä ja vihreäksi värjättyä wasabimajoneesia. 

Hillottu inkivääri on silputtua inkivääriä, chiliä, soijakastiketta ja ruskeaa sokeria keiteltynä siirappimaiseksi. Herkkua vaikka minkä kanssa. 

Lapsille oli ohjelmassa vielä mörköpolku ja Hotel Transylvania. Kaikenlaisia hiippareita löytyi kylppärin nurkasta. Ja myöhemmin lapset vielä järjesti meille mörköpolun, kohtalaisen pelottavia lapsosia meillä. Ihana jokavuotinen perinne.