Kaikkihan lähti Ben&Jerry's One Sweet World-jäätelöstä. Ja siitä, että kyseiset jäätelöherkut oli K-supermarketeissa muhevassa tarjouksessa. Lähikaupassa ei juuri tuota kyseistä makua ollut joten jouduin suuntaamaan seuraavaan kauppaan. Ja kas, sielläpä oli myös polentaa, jonka parin viikon takaisen Tallinnan-reissun perusteella päätin ottaa kokeiltavien asioiden listalle.
Noh, jäätelöä löytyi (ja on ihanaa), mutta pakkasessa alkoi tehdä tiukkaa tilan kanssa. Siispä sieltä piti poistaa paketti, jossa oli kaksi hepan ulkofilepihviä. Illallinen mulle ja jälkikasvulle, siis. Ja kun kerran sitä polentaa oli, niin piti sitäkin kokeilla.
Heppa on helppo. Maukkaampaa kuin nauta (ja edullisempaa ja eettisempääkin, eli ei paha) ja yleensä myös mureampaa. Herkullista kertakaikkiaan. Heppa ei tarvii marinointia tai mitään, sen kun paistaa vaan, mausteeksi suolaa ja pippuria. Myös rosepippuri käy hepalle loistavasti.
Polentan tein jo päivällä, maustoin salottisipulilla, mustapippurilla, suolalla ja parmesanilla. Heti kyllä aavistelin, että se jäi vähän löysäksi ja niin tosiaan kävi. Mutta eka kokeilu, kyllä se siitä. Polenta jääkaappiin odottamaan iltaa, nyt sitten otin siitä levyjä ja paistoin voissa. Herkullista, mutta tosiaan levyt meinasivat hajota kun puuro oli hieman liian löysää. Paremmin seuraavalla kerralla.
Lisukkeeksi lapsi teki valkosipulilla, hunajalla ja timjamilla maustetun maustevoin ja lisäksi valutin annoksen päälle eilistä punaviini-timjamisiirappia. Vihreän virkaa annoksessa teki herneenversot. Yksinkertainen, mutta herkullinen kokonaisuus.
