Syödään yhdessä goes Espanja. Tapaksia, paellaa ja churroja.

Tuossa keväämmällä syötiin yhdessä ihanien naisten kanssa. Nykyisiä ja entisiä työkavereita keskittymässä puhtaasti herkutteluun. Jostain, en muista mistä, tuli idea, että seuraavan kerran syödään espanjan henkeen. Ihan churrohimosta se taisi lähteä... Syömäpaikka valikoitui siksi, että illan emännällä tiedettiin olevan ihan mielettömän ihana saunaosasto ja poreamme, johon mahtuu kerralla useampikin ihminen poreilemaan. Sinne siis. Ennen kuin päästään ruokajuttuihin, mun on pakko tässä jaaritella ihan omia ajatuksiani. Nyt syötiin yhdessä toista kertaa. Mä suunnittelen menun ja hankin ruoat ja ruokajuomat. Selvitän etukäteen mitä emännän keittiöstä löytyy. Jollain tapaa hassua kokata vieraassa keittiössä, mutta melkoisen äkkiä oppii muistamaan, missä kaapissa ja laatikossa on mitäkin. Ja mun luonteenlaadulla oppii myös melko pian tonkimaan oma-aloitteisesti kaappeja. No, nyt tietty täytyy muistaa, että nämä ihmiset on sellaisia, joiden kanssa on useampi vuosi yhdessä tehty töitä, reissattu, itketty ja naurettu. Että tuttuja ovat. Eri ikäisiä, erilaisia, mutta kaikki aivan mahtavia.

No mutta ruokaan. Illan emäntä oli eläköitynyt ravintola-alan rautainen ammattilainen. Monta ihanaa pientä vinkkiä tarttui korvan taakse. Kävin jo torstaina valmistelemassa osan ruoista ja perjantaina työpäivän jälkeen alkoikin hulina. Yhdessä tehtiin, valmisteltiin, tuumailtiin ja kokattiin. Ja nautin joka ainoasta hetkestä. Alkuun syötiin tapaspöytä. Hieman runsaampi sellainen, koska suunnitelmissa oli alkuruokien jälkeen saunoa ja lojua siellä ihanassa poreammeessa. 

Jos joku haluaa vinkkiä tapaspöytään, listaan alle ruokalajit. Osassa on linkki ohjeeseen ja ne, joista ei ohjetta ole, kerron myöhemmin lisää. Tarjolla siis oli:

-Ilmakuivattua kinkkua, manchego-juustoa ja galia-melonia

-lohta sous vide ja paahdettua paprikakastiketta. Lohi tällä kertaa ilman sitruunaa ja tilliä ja kuten kuvista näkyy, ilman linkin lisukkeita. 

-täytettyjä avocadoja

-kampasimpukkaa, chorizoa ja marinoitua paprikaa, tällä kertaa tarjoiltuna ilman leipää

-kuha-verigreippicevicheä

-uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja

Chorizoa, marinoitua paprikaa ja kampasimpukoita

Lohi sous vide ja paahdettu paprikakastike 

Kaikki annokset oli helppoja ja nopeita valmistaa. Toki niitä oli useampia, joten kyllä tähän puuhaan muutama tunti uppoaa. 

Täytetyt avocadot 

Täytetyt avocadot on kyllä helppoudessaan ihan omaa luokkaansa. Halkaistaan avocadot ja poistetaan kivi. Kaivetaan sisälmykset kulhoon. Lisätään ranskankermaa (käytin nyt kolmeen avocadoon 200 g ranskankermaa, mutta ei se ole niin justiinsa), texas pete-kastiketta, ruokosokeria, suolaa ja reilu töräys limemehua. Tämä jurnutetaan vaikka sauvasekoittimella sileäksi ja lusikoidaan takaisin avocadonkuoriin. Päälle voi laittaa vaikka pari katkaravunpyrstöä, leipäkuutioita, mitä nyt sattuu olemaan. Helppoa ja ihanaa. 

Kuha-verigreippiceviche

Kuha-verigreippiceviche on mun suosikki. Sen maut on niin kertakaikkisen herkät ja kauniit. Tämä ruoka ei kaipaa tulisuutta, ei voimakasta maustamista. Tämä on ihanaa sellaisenaan. Me tehtiin nyt reilumpi satsi. Mutta tarveaineet on yksinkertaisuudessaan n. 200-300 g kuhafilettä, 1 verigreippi, suolaa, ripaus sokeria ja tuoreita mintunlehtiä. Kuhasta poistetaan ruodot, itse vaan leikkaan kalasta sen ruotoisen osan pois. Ei ole iso hävikki. Kalaan ripotellaan suolaa ja annetaan suolaantua sen aikaa, että valmistellaan verigreippi. Verigreipistä leikataan kuori irti ja fileoidaan se. Tätä ei kannata pelästyä, hedelmän fileoiminen sujuu oikeasti muutamassa minuutissa ja juutuubi on ohjeita pullollaan. Hedelmäliha ja mehut laitetaan kulhoon. Kuha leikataan suupaloiksi ja laitetaan greipin sekaan. Maustetaan ripauksella sokeria ja tarvittaessa vielä suolalla, sekaan laitetaan tuoretta minttua (tai korianteria jos tykkää) ja annetaan maustua 1-2 tuntia, välillä pari kertaa varovasti käännellen. Ihana kesänmakuinen ja keveä herkku.

Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit on helppo herkku. Kirsikkatomaatit vain halkaistaan ja laitetaan uunipellille leikkauspinta ylöspäin. n. 100-asteisessa uunissa 3-4 tuntia ja hieman sormisuolaa päälle. Tomaatit jäävät ihanan sitkeiksi ja makeiksi ja kertakaikkisen ihaniksi pikku suupaloiksi. 

Lisäksi meillä oli limemajoneesia ja texaspetemajoneesia. Eli Hellmans-majoneesiin sekoitettiin Texas Pete-kastiketta ja ripaus ruokosokeria. Limemajoneesi taas syntyy lisäämällä samaisen majoneesin sekaan raastettua limenkuorta ja limemehua sekä ripaus ruokosokeria. 

Tapaksille meillä oli juomana Mas de la Sabatera, joka toimi näiden herkkujen kanssa tosi hienosti. 

Tämän setin jälkeen oli ihmisen hyvä mennä vähäksi aikaa poreammeeseen nauttimaan vielä vähän cavaa. 

Pääruoaksi meillä oli paellaa. En ole koskaan ennen tehnyt paellaa. En nyt mene sanomaan autenttisuudesta yhtään mitään, mutta meidän paellassammepa olikin ginillä liekitettyjä simpukoita. Simpukat ja giniliemi antoivat koko paellalle ihanan meren maun. Ajoitukset mulla oli vähän niin ja näin, mutta ensimmäiseksi yritykseksi sanoisin, että varsin onnistunut. Ainakin se tuntui katoavan reippaasti. Pääruoan kanssa oli True Colors-cavaa. 

Paella kanalla, jättiravunpyrstöillä ja ginillä liekitetyillä simpukoilla

Kahden suklaan mousse ja churroja 

Jälkkäri olikin arvoitus. Churroja, niitähän meidän piti tehdä. Tietty olisi voinut pelata varman päälle ja tehdä churrot ohjeen mukaan, mutta sehän on kovin tylsää. Sen verran luntattiin netistä, että vettä ja jauhoja tulee saman verran ja taikina tehdään vähän tuulihattutaikinan tapaan. Siispä mittasin kattilaan ehkä n. pari desiä vettä, iiiison klöntin voita ja vähän suolaa. Ja raastoinpa sekaan yhden limen kuorenkin. Se osoittautuikin nappivalinnaksi. Kuumensin tämän niin, että voi suli sekaan. Kattila pois liedeltä, sekaan vehnäjauhoja ja vähän sokeria. Sekoitin tätä puuhaarukalla niin, että siitä tuli sellainen klöntti. Kun klöntti oli jäähtynyt, sekoitin siihen vielä pari kananmunaa. Juuri ennen paistamista iski epäilys, että noinkohan niin kiinteä taikina tulee ulos pursotinpussista ja lorautimme sekaan vähän skumppaa. Churrot paistettiin öljyssä, sokeroitiin ja tarjoiltiin kahden suklaan moussen kanssa. Kaunis ajatus oli, että moussea olisi voinut lusikoida churroilla. No valkosuklaamoussen pystyikin, mutta "joku" hieman liioitteli tumman suklaan määrän kanssa ja tummasuklaamousse oli kyllä niin jämäkkää, että se vaati ihan oikean lusikan. Tähän käytin 86 %:n suklaata. Churroissa se limenkuori olikin ihan mainio lisä, tosiaankin. Jälkkärin juomana oli Aviva Rose, joka oli paitsi kaunista, myös hyvää. Itse en makeista viineistä välitä, mutta tämä oli makeudestaan huolimatta raikas ja todellakin makeiden herkkujen hyvä ystävä. 

Kiitos taas upeille naisille ihanasta illasta. 

Okashi-melonia ja manchegoa

Viime maanantaina se alkoi. Työt siis. Lyhykäisen loman jälkeen alkoi arkinen aherrus. Haahuillessani kauppassa lounastarvikkeita etsimässä päätin, että loppukoot loma, mutta mä ainakin syön herkkulounaat! En ole ikinä oikein lämmennyt meloneille vesimelonia lukuunottamatta, mutta nyt iskin silmäni pieneen sievään meloniin, jossa oli tarra "Okashi". No, kokeillaanpa. Ostelin kaikenlaisia asioita okashi-melonin lisäksi, muun muassa mukaan tuli manchego-juustoa. Työlounaani koostuikin sitten tapas-henkisestä lautasesta. Monta päivää. Oli pepperoni-viipaleita, kirsikkatomaatteja, paprikaa, ilmakuivattua kinkkua ja sitä okashi-melonia ja manchegoa. Ja siinäpä olikin lyömätön yhdistelmä.

Jo sellaisenaan juusto ja meloni on riittävä herkku. Melonin ihanan kiinteä, pehmeä rakenne ja makea maku toimii täydellisesti kovan, suolaisen juuston parina. Tämä yhdistelmä osui mun makuhermooni ihan kertapuraisulla. Iso palanen mehukasta melonia ja pala juustoa. Ihanaa. Tänään kävin vielä mökillä katsastamassa mustikkatilanteen ja kaupasta tuli mukaan ihanan tuoksuista sitruunamelissaa. On helppo ja ihanan yksinkertainen herkku. Simppeliä, mutta äärettömän herkullista. Sellaisenaan tai osana tapas-lajitelmaa. Mustikoilla tai ilman. Mä vaan hymyilen ja syön. 

Herkullinen paprikakastike tapaksille

Reilu viikon kuluttua syödään yhdessä. Eli nykyisiä ja entisiä työkavereita herkuttelee perusteellisesti. Tällä kertaa teemana on Espanja ja sain päähäni, että haluan tehdä lohta ja sille kastikkeen paahdetusta paprikasta ja paahdetusta valkosipulista. Luulisin, että hieman mojo-tyyppinen kastike. En vaan voi ajatella mojoa ajattelematta Austin Powersia... Pois, mielikuva, pois!

No mutta ruokaan. En ole aiemmin moista kastiketta tehnyt, mutta mulla on pitkään ollut päähänpinttymä, että paahdettu paprika ja paahdettu valkosipuli on yhdistelmä, jonka on pakko olla hyvää. Mä suosittelen moneenkin kohtaan valkosipulin paahtamista, se pehmentää ja miedontaa ja syventää ja tekee vaikka mitä taikoja valkosipulin maulle. Mä rakastan makeita kastikkeita, joten sokeriahan tähänkin lurahti. Tarkoitus on tarjoilla tätä lohen kanssa, mutta tällä kertaa kokeilueväs oli kampasimpukka. Kampasimpukat vain paistoin pannulla pari minuuttia/puoli ja tarjoilin tuoreen patongin päällä, annokseen vielä ripaus mustaa suolaa. 

No mutta se kastike. Tarvitset tällaisia aineita:

2 punaista paprikaa

2 isoa tai kolme keskikokoista yksikyntistä valkosipulia

n. 0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

savupaprikajauhetta

chilijauhetta

ruokosokeria (laitoin ehkä n. 2 rkl)

loraus valkoviinietikkaa

Laitoin uunin 220 asteeseen, grillille. Lohkoin paprikat ja laitoin uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Leikkasin valkosipulien kuoreen viillon (suosittelen lämpimästi, tuollainen valkosipuli aiheuttaa melko sotkun räjähtäessään uuniin) ja laitoin samalle pellille. Valkosipuleita paahdoin n. 20 min, kunnes olivat pehmeitä. Paprikat saivat muhia uunissa hieman pidempään niin kauan, että kuoret on lähes kauttaaltaan mustia. Kyllä, ne todellakin saavat mustua ihan pikimustiksi. Valkosipulista lähtee kuori helposti, paprikat laitoin pakastepussiin ja pussin suu kiinni. Kun paprikat ovat jäähtyneet, niistä irtoaa kuori ihan vaan käsin nyppäämällä. Laitoin kaikki aineet samaan astiaan ja suristelin sauvasekoittimella niin, että kastike oli melkein sileää. Se nyt on makuasia, haluaako jättää sattumia vai haluaako täysin sileää kastiketta. Mausteita voi lisäillä maun mukaan, voi tehdä miedompaa tai maun mukaan tulisempaa. 

Tämän kastikkeen voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, se vaan maustuu odotellessaan jääkaapissa. Riskinä toki on, että se häviää. Tästä annoksesta ei paljoa jäänyt seuraavaa päivää odottamaan... Lienee viisainta tehdä ensi perjantaina tuplasatsi. Vähintään. 

Kampasimpukkaa, chorizoa ja paahdettua paprikaa

Taannoin kuulin kampasimpukoiden ja chorizon liitosta. Ensireaktio oli aika "Mitääääh?", mutta siis ilmeisesti tää on ollut muotia jo useampi vuosi sitten, kun nyt googlettelin. Mä oon niin trendien aallonpohjassa. No mutta ensireaktion jälkeen ajatus jäi kiinnostamaan. Ja kun tuossa joku päivä sitten kävin Hakaniemen kauppahallissa ja silmiini osui raakachorizoa ja pakkasessa tiesin olevan kampasimpukoita, niin siitä se sitten lähti. Jotain tää vielä kaipaili mun mielestäni. 

Aiolia. Eli suomeksi ihan vaan valkosipulilla ja (ruoko)sokeriripauksella maustettua majoneesia. Ja paprikaa. Paahdettua, marinoitua paprikaa. Mulla on ihana tapaskirja ja joskus muinoin kun vielä kykenin moisia käyttämään, tuli opeteltua sellainen sovellettu tonnikala-paprikahässäkkä. No ei sekään ihan reseptin mukaan mennyt, mutta sinne päin. Nykyään alkuperäisestä reseptistä ei ole jäljellä kuin ajatus, mutta ajatus onkin sitäkin hienompi! Eli paprika leikataan halutun levyisiksi suikaleiksi (mä lohkon yleensä kuuteen-kahdeksaan osaan) ja asetellaan uunipellille kuori ylöspäin. Uuni kuumaksi, grillivastus päälle ja paprikat uuniin niin, että kuori mustuu. Kyllä, se saa mustua kunnolla. Paprikoita saattaa joutua kääntelemään hieman kun meinaavat kääntyä kyljelleen. Kun paprikat ovat kunnolla mustuneet, ne laitetaan pakastepussiin ja pussi kiinni. Annetaan paprikoiden jäähtyä pussukassa, jonka jälkeen niistä lähtee kuori ihan vaan käsin nyppäämällä. Helppoa. Marinadiin sitten tulee öljyä, balsamicoa, sitruunamehua, soijakastiketta, cayennea, savupaprikaa (tai paprikajauhetta) ja ruokosokeria. Sinne paprikat maustumaan, parhaita on kun saavat vaikka yön ylikin tekeytyä. Mut tunteroinenkin riittää. 

Ensimmäinen kokeilu meni niin, että pilkoin chorizot ja paistoin ne pannulle. Mutta mutta... halusin siitä muhjumpaa. Siispä tämä toinen yritys meni niin, että puristelin chorizot kuoristaan pannulle ja aloin paistella sitä vähän kuten jauhelihaa. Kun makkara oli kypsää, kuumensin vielä pannun oikein kuumaksi ja paistoin kampasimpukat nopeasti pannulla. Sitten paahdettua leipää, paprikaa, chorizoa, aiolia ja päälle vähän herneenversoa. Ihan loistava yhdistelmä. Paprikan kirpeä makeus sopii erinomaisesti mausteisen chorizon ja pehmeän kampasimpukan kanssa. Valkosipuli, se nyt toimii tässä hienosti. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan annokseeni oli ruokajuomaksi punaviini. 

Voi papu! ja muutamia muita juttuja... Kuten simpukkaa.

Siinähän se. Voipapuja ja uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja valkosipuli-yrttimarinadissa. Ja 

muutamia muita juttuja. Jaa että mitä. Perjantaina tulee telkkarista Vain elämää. Perinne jälkikasvun kanssa on, että perjantaina katsotaan Vain elämää ja syödään herkkuja. Joskus herkut vaatii enemmän panostusta, joskus vähän vähemmän. Fiiliksen mukaan. Tänään fiilis oli niin tylsimys mälsimys, että se vaati ruoanlaittoa. Tarkoitus oli tehdä voipapuja. Noh, muuten sitten ei mennytkään ihan suunnitelman mukaan. 

Mutta palataan papuihin. Sain päähäni, että ne olisi hyvää uunissa kuivattujen kirsikkatomaattien ja valkosipulin kanssa. Siispä ostin tylsästi tölkillisen papuja. Ja paaaljon kirsikkatomaatteja. Vai oliko noi miniluumutomaatteja. Joka tapauksessa halkaisin tomaatit, laitoin ne uunipellille ja rouhin päälle suolaa. Kuivattelin niitä 80-asteisessa uunissa kolme-neljä tuntia niin, että jäivät vielä nahkeiksi. Osan otin hyötykäyttöön heti, loput jätin vielä kuivahtamaan, vaikka otin uunin pois päältä. 

Tarkoitus oli tehdä myös bulgursalaattia ja sehän vaatii valkosipuliöljyä. Siispä tein oliiviöljystä, suolasta, valkosipulista (tätä reilusti) ja ripauksesta intiaanisokeria smoothiekoneella mausteöljyä. Taisin laittaa tuoretta minttuakin sekaan. Osa öljystä meni papujen marinadiksi. Sekaan tilkka sitruunamehua ja valkoviinietikkaa. Sitten vielä tomaatit sekaan ja minttua ja persiljaa. Parin tunnin maustuminen ja olipas hyvää! 

Nyt päivää myöhemmin täytyy tulla täydentämään tätä tekstiä. Pavut oli nyt muhineet yön yli marinadissaan kun kaivoin jääkaapista jämälounasta. Jestas. Ei vaan voi lopettaa syömistä. Samoin ne pikku kuivatut tomaatit ihan sellaisenaan. Napsin ja napsin lisää vaan, vähän dippailin alla mainittuun valkosipulimajoneesiin (joka btw oli tuota valkosipuliöljyä ja majoneesia, ihanan kevyttä...) ja välillä ihan sellaisenaan. Jestas! Valkosipuliöljy on tosi voimakkaan valkosipulinen, mutta tähän just niin hyvä etenkin nyt kun maut oli tasoittuneet. Tomaatteja!! Papuja!! Tätä lisää!!

Lapselle heppaa. Ostin palasen hepan sisäfilettä, sitä kapeaa häntäpäätä. Paistoin lihasta pinnan kiinni, samalla maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin lihan levätä hetken, käärin folioon ja laitoin pakkaseen kohmettumaan. Leikkasin vähän kohmeisen lihan ohuiksi viipaleiksi ja täytin (okei, mies täytti) piparjuurituorejuustolla (parasta piparjuurijuustoa, ihanan kuohkeaa on Lidlin Crefee-merkkinen) ja rullaili. Rehellisyyden nimessä, mä en saanut maistaa tuota lainkaan. Mies sai pari palaa ja lapsi loppasi loput. Mutta uskotaan ruokakriitikoita, katosi sen verran nopeasti että varmaan oli hyvää. 

No sitten se bulgurasia. Valmistin bulgurin ohjeen mukaan. Maustoin valkosipuliöljyllä, johon sekoitin vielä reilusti sitruunamehua. Sekaan kirsikkatomaatteja, minttua ja persiljaa. Vähän mustapippuriakin. Päälle vielä muutama kuivattu tomaatti. Hyvää. 

Ja nyt... Mä en ole koskaan tehnyt simpukoita. Mistä ihmeestä mä sain päähäni tehdä simpukoita... No kun teki mieli. Prisman täti rohkaisi mut simpukan valmistamiseen. Suositteli, että jos ei muuten rohkene noihin kajota niin ottaa vähän sitä valkkaria ensin... Tein työtä käskettyä. Ei puhuta siitä, miten sujui simpukoitten peseminen. Mutta sen jälkeen. Mulla oli vielä sitä valkosipuliöljyä. Siinä kuullottelin pari silputtua salottisipulia. Sitten skumppaa päälle. Simpukat kattilaan sekaan. Heeei, tähän pitää saada vähän potkua! Cayennea päälle ja pyörittelin varovasti simpukoita reikäkauhalla. Keittelin kuusi minuuttia, välillä maustoin persiljalla (lunttasin googlesta keittoajan). Lapoin simpukat kulhoon ja lisäsin kattilaan purkillisen kuohukermaa. Keittelin vielä viitisen minuuttia ja kaadoin liemen simpukoiden päälle. Jestas! Ihan hiton hyvää! Juomana skumppaa ja sitten näitä. Lisänä oli limellä ja inkkarisokerilla maustettu majoneesia ja miedosti valkosipulilla maustettua majoneesia. Liemen lappamiseen paahdoin leipää. Ihan törkeän hyvää! Ei tasan tarkkaan jäänyt tähän mun simpukkakokkailut.