Mausteista tofua ja maapähkinä-kookosdippiä

Mä usein tuun kirjoitelleeksi tänne sellaisista herkummista eväistä, vähempi ihan arkiruokia. Nyt kuiteskin vähän arkisempaa evästä. Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä vähän itäisempiä makuja, mutta en oikein osaa kaivaa reseptejä esiin ja tehdä niiden mukaan. Sushinhimoni on loputon, mutta nyt ei sellaista jaksanut alkaa väkertää. Kasvisruokaakin olis hyvä syödä useammin ja kaikki blogit pursuilee herkullisen näköisiä kuvia runsaista kasvisherkuista, joten tofua, nuudeleita ja kasviksia. Jos nyt oikein ynnäilin, niin tämä annoshan taitaa olla täysin vegaaninen?

Tällaiseen annokseenhan voi tietty laittaa ihan just haluamiaan kasviksia. Mulla oli tässä nopsaan puolikypsäksi keitettyä parsakaalia, paprikaa, salottisipulia ja paistettuja herkkusieniä. Mut noihan voi olla mitä kenelläkin. Asian ydin oli nuudelit, tofu ja tuo erittäin epäesteettisen näköinen dippi tuolla kuvan yläreunassa...

Ensin nuudelit. Käytin riisinuudeleita enkä keittänyt niitä lainkaan. Liotin vaan muun ruoan valmistuksen ajan (vartin verran) vedessä ja lopuksi paistoin ne pannulla öljyn ja soija-inkivääri-sitruunakastikkeen sekoituksessa. Tuo soija-inkivääri-sitruunakastike on mun kroonisen mieliteon kohde. Sopivassa suhteessa soijakastiketta, hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä, sitruunamehua ja raastettua sitruunan kuorta ja halutessa pikku ripaus ruskeaa sokeria. Maustaa naudanlihan, sushin, kalan, riisin, nuudelit, kasvikset, kaiken. Erittäin addiktoiva liemi kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Tofu sitten. Inhoan mautonta, lölleröistä tofua. Mä paistan sen aina tosi tummaksi, mutta kukin toki makunsa mukaan. Mutta tofun lölleröisyyden välttäminen ei olekaan paistaminen vaan käsittely ennen paistamista. Eli mä ensin viipaloin tofun ja painelin talouspaperilla viipaleet kuiviksi. Sitten viipaleet suikaleiksi ja taas kuivatus. Vielä suikaleet kuutioiksi, nyt en alkanut joka kuutiota kuivaamaan, mutta painelin vielä paperilla kuutioista nesteet sen minkä lähti. Tää on yksi juttu. Toinen on tofun maustaminen. Laitoin pakastepussiin soijaa, reilusti chiliä, valkosipulia, ja ruskeaa sokeria. Tämän tein jo pari tuntia ennen ruoanlaittoa, mutta varmasti lyhyempikin marinointi riittää. Jotkut ovat sitä mieltä, että marinadi pitäisi laittaa tofun sekaan vasta pannulla. No, mä tein kuitenkin näin. Sitten tofukuutiot paistetaan öljyssä rapean rapsakoiksi. Parhaan tuloksen saa kun oikeasti hämmentelee niitä koko ajan, mulla nyt alkoi olla nälkä sitä luokkaa, että paistotulos ei ollut ihan tasainen kun samalla touhusin muuta ruokaa valmiiksi. 

Vielä kastike. Loogisesti kirjoitan sen tänne viimeiseksi, vaikka tein sen ensimmäisenä. Elikkäs kastikkeessa oli pieni purkki (n. 1,5 dl) kookosmaitoa, pari iiisoa ruokalusikallista maapähkinävoita, soijaa ja cayennea maun mukaan ja vielä ripaus ruskeaa sokeria. Ihanaa. Ihan loistavan makuista. Tein tästä melkoisen tulista, mutta kookoksen pehmeys teki tästä kuitenkin tulisuudesta huolimatta oikein miellyttävää. Ihan taatusti teen toistekin! Ja aloin miettiä, voisko tätä jotenkin jatkojalostaa vaikka marinadiksi tai jotain... No, se jää nähtäväksi. Mutta tosi herkullinen kastike ainakin. 

Koko annos huuteli vielä tuoretta korianteria, joten sitä päälle ja kas, jättikokoinen annos hävisi tuosta vaan. 

Rommia, rommia, rommia. Ja hummeria.

Edellisessä postauksessani kerroin, että olen kehittänyt mieliteon valmistaa hummeria. Koska itse olen örkkirajoittunut, päätin hyödyntää hummerinvalmistuksessa ystävääni. Meille tarjoutui vähän yllättäen mahdollisuus pitää ihan aikuisten kesken illanistujaiset ja kun mainitaan sana illanistujaiset, mä alan välittömästi suunnitella ruokia. Hummeria siis. Tai no, saman tien sitten kolmen ruokalajin setti, mitä sitä kursailemaan... Työnjaoksi sovittiin kaverille hummerin suolistaminen ja samppanjan avaaminen, mulle muu. Tosin meille kävin niin hassusti, ettei Alkossa myyty samppanjaa. Tai olisi kai myyty, mutta kun ystäväni oli mennyt ostoksille ja sanonut ruoan olevan hummeria, oli myyjä sanonut, että me ei haluta samppanjaa vaan me halutaan tällaista valkkaria.

Terkut vaan Sutelan Alkoon, olit harvinaisen oikeassa! No mutta asiaan.

Tästä lähdetiin. Olin etsinyt valmiiksi youtubesta opastusta hummerin kuorimiseen ja siis vau, sehän meni ku Strömsössä! Hummerimme tosin oli yksikätinen yksilö, mutta niiiin hienosti siitä saatiin lihat irti. Tai saatiin ja saatiin, mä en pystynyt edes kunnolla katsomaan koko operaatiota. 

Mä olin päättänyt liekittää tuon ja tehdä sille rommi-chili-voikastikkeen. Olin ensin keitellyt tummaa rommia ja chiliä, osan siitä otin talteen voikastiketta varten, osan keittelin jälkiruoalle ruskean sokerin kanssa siirapiksi. Voikastike oli... voikastike. Lopputulos oli kyllä oikein hyvä, mutta valmistus oli mallia "Oho, tänne vähän lorahti valkoviinietikkaa, no laitetaan lisää rommia, onkohan täällä tarpeeksi keltuaisia, voi ruma sana, tää ei sakene, eikusakenee...", eli ei siitä sen enempää. Rommia, valkoviinietikkaa, suolaa, ruskeaa sokeria, chiliä. Siinä mausteet. Rommi ja chili maistui mietoina, mutta oli kyllä hyvä kastike. Osa hummerista silputtiin, osa liekitettiin. Nopea paistaminen ja liekitys tummalla rommilla. 

Mutta mutta... mähän olin saanut päähäni tehdä surf'n turf-alkuruokaa. Joten hummeri sai kaverikseen pienen tartarpihvin hepan ulkofileestä. Lisukkeeksi salottisipulia, Myrttisen suolakurkkua, punajuurta ja paahdetulla valkosipulilla maustettua smetanaa. Pari isoa kapristakin ja tietysti mustapippuri ja suolankukka. Punajuuria ei raakana kaupassa ollut, joten oikaisin ja ostin säilykepunajuuria, jotka viipaloin ohuiksi ja marinoin hetken balsamicossa, ruokosokerissa ja mustapippurissa. 

Surf'n turf, olkaa hyvä:

Koska luvassa oli samppanjaa, olin tehnyt mangosorbettia, jonka ajattelin toimivan hyvin samppanjalorauksen kanssa välisorbettina. Paitsi ettei meillä ollutkaan samppanjaa. No, ei se mitään. Vaalea rommi ajaa saman asian. Sorbetti oli yksinkertaisesti puolijäistä mangoa soseutettuna, yksi valkuainen vaahdotettuna ja ruskeaa sokeria. Ja takas pakkaseen jäätymään.  En tehnyt tästä erityisen makeaa ja sellaisena toimi hyvin. 

Pääruokana oli ankkaa ja paistettua polentaa. Tein polentan jopa pussin ohjeen mukaan, paitsi maustoin vielä muskottipähkinällä ja reilulla määrällä parmesania. Laitoin polentan tekeytymään jääkaappiin ja paistoin siitä palaset annokseen. Paistaminen ei mennyt Strömsösti, en tiedä mikä menee pieleen mutta en vaan osaa. Ei tule rapeaa pintaa ei. Paistoin tän ankanrasvassa, samoin kuin salottisipulit. Ankka sitten. No, miedolla lämmöllä aloin paistaa nahkapuoli alaspäin, sitten kun rasva oli sulanut, käänsin. Maustaminen suolalla ja pippurilla. Olen joskus tehnyt uunissa valmiiksi, mutta pannullakin saa kyllä ankan paistettua sopivan raa'aksi. Nyt kyllä täytyy sanoa, että kun joskus olen irroittanut nahkan ensin, silpunnut sen ja paistanut nahkan erikseen rapeaksi, niin se vaan toimii paremmin. Mutta hyvä kypsyys, hyvä ankka. 

Kastikkeina oli kermainen kahvikastike. Eli vettä, pikakahvijauhetta, ripaus suolaa, mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Reilusti kermaa ja koska rommi oli päivän teema, loraus tummaa rommia. Suurustus vaalealla maizenalla. Hyvää. Toisena kastikkeena puolukkakastike. Keitin puolukat ja survoin niistä siivilän läpi sen mitä irti lähti. Suolaa, pippuria, ruskeaa sokeria ja hieman rosmariinia. Tämän suurustin ruskealla maizenalla.  Ja muuten hei, kerrottakoon tässä vaiheessa, että maizenathan on sellaisia idioottivarmoja suurustajia, eikös? Ei voi mennä pieleen? Paitsi että voi. Juu, onnistuin saamaan kahvikastikkeen ensin paakkuiseksi. Superkokki asialla. No, mutta kyllä se siitä tokeni. 

Juomana oli tällainen herkku Tallinnasta. Olin tätä nautiskellut Dominicissa just ankan kanssa, joten tiesin sen toimivan. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä jälkkäri. Kaverini ehdotti kookospannacottaa, mutta mulle siitä juolahti mieleen creme brulee. Ihan koska rakastan sitä rapsakkaa sokerikuorta. Kookoscremebrulee it is, mutta hei... ei unohdeta rommia. Ajatuksena oli se mangosorbetti, chili-rommisiirappia ja kookoscreme brulee, mutta kun aloin miettiä kookosmaidon makua niin hei, sehän suorastaan huusi lorausta tummaa rommia. Ja saikin sen. Ja voi itku kun olikin hyvää. Noin suurin piirtein tässä oli pieni pahvitötsä kookoskermaa, n. 3 dl kuohukermaa, ruskeaa sokeria ja vaniljiasokeria. Ja sitä rommia. Nämä kuumensin kattilassa niin, että sokeri liukeni. Lisäksi viisi keltuaista, joiden rakenteen olin vatkannut rikki. Kermaseos vatkataan sekaan ja kaadetaan annosvuokiin. Vuoat syvälle uunipellille, pellille reilusti vettä ja koko komeus uuniin hieman reilu sataan asteeseen reilu tunniksi. Jäähdytys jääkaapissa, juuri ennen tarjoilua päälle ruskeaa sokeria ja pikku pikku liekinheittimellä sokerin sulattaminen. Tämän kai voi tehdä myös oikein kuumassa uunissa grillivastuksen alla hyvin nopeasti, ettei annos kuitenkaan kuumene. Lisukkeeksi mangosorbettia ja chilirommisiirappia. 

Ja mikähän tän aterian kruunasi? No se jälkkäriviini. Niin kertakaikkisen täydellistä. Että lisää terkkuja sinne Alkoon, ootte ihania! Tämänkin putelin toi kaverini tullessansa, kuulemma kun myyjälle kerrottiin jälkkärin sisältävän kookosta, hän ei ollut tarjonnut vaihtoehtoja. 

Ja siis oikeesti, tää oli niin hykerryttävän hyvä yhdistelmä. Sellainen hihityttävän hyvä. Niin loistava, että olisin jo suin päin rakastunut itseeni, ellen olisi minä. No, ehkä mä rakastuin vähän siihen Alkon myyjään. Ihanalle aterialle täydellinen päätös. 

Helppo kana-kookoskeitto

Olen tänne pääosin kirjoitellun viikonlopun herkkuja. Niitä, jotka tehdään ajan kanssa ja sydämellä. Nautiskellaan kokkailusta. Mutta hei, reality check. Elän ruuhkavuosia. Päivät töissä tuppaa venymään, lapsella on harrastuksensa, koira haluaa lenkille, mies tekee reissutöitä. Kokkikartanon kalakeitto on lapsen herkkua. Kuitenkin kaunis ajatus on, että tekisin pari kertaa viikossa ison sammiollisen jotain keittoa tai pataa, jota sitten voidaan syödä pari päivää. Arkena ei ehdi eikä jaksa silputa ja pilkkoa, ei ehdi haudutella. Arkena puolivalmisteet ja pakastekasvikset on pop. 

Marinoituja lihoja koitan kuitenkin yleensä vältellä. Tänään en onnistunut siinäkään. Yleensä käytän tähän kanan filesuikaleita, nyt niitä ei kaupassa ollut. Löysin kuitenkin lime-korianterimarinoituja kanapihvejä (filettä? ohut leike?) ja niitä nappasin rasiallisen. Sitten pieni pala inkivääriä, pussillinen pakastewokvihanneksia (maun mukaan, tämä oli joku kiinalainen wok-vihannespussi) ja tölkki kookosmaitoa. Nuudeleita olikin kotona valmiina. Lisäksi tarvitaan chiliä tai jotain chilitahnaa, soijaa, sitruunamehua ja valkosipulia. 

Eli aloitellaan pilkkomalla valkosipuli ja kuoritaan ja pilkotaan inkivääri. Jos kana ei ole suikaleina, pilkotaan sekin. Kattilaan tilkka öljyä ja kanat, valkosipuli ja inkivääri sekaan, lisäksi maun mukaan chiliä. Kypsennetään kanat, sekaan kookosmaito ja n. 4 dl vettä. Keitellään hetki ja lisätään kasvikset, maustetaan sopivan suolaiseksi soijalla. Keitetään ihan pari minuuttia, murennetaan nuudelit ja lisätään keittoon. Vielä muutama minuutti kiehumista, maustaminen reilulla töräyksellä sitruunamehua ja kas, keitto on valmis. Ja tekeydyttyään huomiseen jääkaapissa tämä onkin jo muuttunut padaksi... Itse pidän chilisemmästä versiosta joten lisään omalle lautaselle vielä chilitahnaa.