Vegaaniset nugetit

Mun lapseni esitti taannoin toiveen, että meillä olisi kotona vähintään kerran viikossa kasvisruokaa. Ensiksi mietin, että mikäs siinä. Joskus muinoin meni monta vuotta, etten laittanut liharuokia ollenkaan. Mutta kun aloin miettiä, mitä mä silloin kokkasin niin tulin siihen tulokseen, että mun lapselle ne ruoat on pääsääntöisesti ei, ei ja ei. Tietty voisi sanoa, että lapsi syö jos sen on nälkä ja näin, mutta kun toive tuli ihan eettisistä syistä niin kyllä mä ajattelin, että mä haluan löytää ruokia, joista lapsikin tykkää. Nyt ollaan kokeiltu eineksiä, mutta nyt kun olin yksin kotona, halusin kokeilla tehdä ruokaa itse.

Aloin miettiä kaikenmoisia raaka-aineita ja ajatus jalostui niin, että teen nugetteja, jotka ei oo vaan lihattomia vaan ihan kokonaan vegaanisia. Aloin pähkäillä, että millä mä saan nugetit pysymään kasassa. Polenta. Sehän on kiinteää. Sitten mulla oli muutaman kerran osunut silmiin hernerouhe, joten siinäpä raaka-aineet.

Ja kappas, tajusin jopa vähän mittailla asioita. Tosin mittana mulla oli juomalasi, mutta sovitaan, että se juomalasi oli 2 dl. Tarvitset:

2 dl hernerouhetta (ja vajaa litra vettä liottamiseen)

2 dl polentajauhoa

2 dl vettä

1 pieni sipuli silputtuna tai mieluummin n. 1 rkl paahdettua sipulirouhetta

suolaa

mustapippuria

meiramia

n. 2 rkl öljyä

sekä 

korppujauhoja leivittämiseen 

(öljyä paistamiseen)

Ensiksi kiehauta vajaa litra vettä ja kaada se kulhoon hernerouheen päälle. Anna rouheen turvota reilu puoli tuntia. Sen jälkeen kiehauta 2 dl vettä ja sekoita joukkoon polentajauho. Ota kattila pois levyltä. Kaada hernerouhe siivilään ja anna enimpien vesien valua pois. Ei tarvitse kuitenkaan valuttamalla valuttaa, rouheeseen saa jäädä hieman nestettä. Sekoita polenta, hernerouhe, mausteet ja öljy ja anna taikinan tekeytyä n. vartti. Taikinan pitäisi olla sellaista tönkön puuron paksuista. Hieman liian löysää käsin muotoiltavaksi. Sellainen huomio vielä, että tässä ohjeessa on huomattavan vähän vettä polentalle. Veden määrää säätelemällä saat kiinteämpää tai löysempää taikinaa. Polenta jämähtää aika lailla heti kiinteäksi möykyksi, joten sekoittaminen hernerouheeseen kannattaa tehdä heti. 

Sen verran vielä tuosta paahdetusta sipulirouheesta. En siis suinkaan tarkoita sitä ihanaa leivitettyä ja friteerattua kökköistä sipulia, joka on taivaallista vaikka burgerin sisällä. Tarkoitan nyt sellaisia maustehyllyssä olevia paahdettuja sipulihiutaleita. En oikeasti ole niin laiska, ettenkö jaksaisi silputa sipulia, mutta tuo paahdettu sipuli maistuu omanlaiseltaan ja joihinkin ruokiin tykkään käyttää juuri sitä hieman makean ja paahteisen makuista sipulia. Kannattaa ottaa osaksi omaa maustehyllyä!

Tein osan nugeteista uunissa ja ihan ok oli nekin. Mutta ei liene mikään salaisuus, että öljyssä paistaminen on aika oiva tapa tehdä herkullista ruokaa... Leivitys onnistui parhaiten siten, että ensin syvälle lautaselle reilusti korppujauhoja. Sitten vaan nokare taikinaa jauhojen päälle, lusikalla voi hieman laittaa jauhoja taikinaklöntin päälle. Toki tämän voi tehdä siististi lusikoilla taikinaa kääntelemällä, mutta parhaiten onnistui kun vaan iski kätensä jauhoihin ja muotoili käsin taikinasta pienen nugetin. Taikinasta tulee n. 25-30 nugettia. 

Nyt tarjolle ei-niin-kaunis vaihekuva kertomaan jotain sopivasta taikinan kiinteydestä. 

Nugetit voi paistaa joko uunissa (n. 225 astetta, n. 20 min välillä kääntäen) tai pannulla öljyssä (5-7 min/ puoli keskilämmöllä). 

Tällä kertaa tarjoilin nää lohkopottujen ja dippien kanssa, mutta miksei näistä voisi tehdä burgeripihvejäkin. Mun täytyy myöntää, että mä yllätyin tosi, tosi positiivisesti. Ei ollut yhtään sellanen "lihan korvike"-fiilis vaan nää oli tosi herkkuja ihan sellaisenaan! Uunissa paistetut nugetit laitoin pakkaseen, sieltä on helppo sulattaa juuri tarvittava määrä. Aion kyllä vielä käyttää ne pannun kautta...

Mausteista tofua ja maapähkinä-kookosdippiä

Mä usein tuun kirjoitelleeksi tänne sellaisista herkummista eväistä, vähempi ihan arkiruokia. Nyt kuiteskin vähän arkisempaa evästä. Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä vähän itäisempiä makuja, mutta en oikein osaa kaivaa reseptejä esiin ja tehdä niiden mukaan. Sushinhimoni on loputon, mutta nyt ei sellaista jaksanut alkaa väkertää. Kasvisruokaakin olis hyvä syödä useammin ja kaikki blogit pursuilee herkullisen näköisiä kuvia runsaista kasvisherkuista, joten tofua, nuudeleita ja kasviksia. Jos nyt oikein ynnäilin, niin tämä annoshan taitaa olla täysin vegaaninen?

Tällaiseen annokseenhan voi tietty laittaa ihan just haluamiaan kasviksia. Mulla oli tässä nopsaan puolikypsäksi keitettyä parsakaalia, paprikaa, salottisipulia ja paistettuja herkkusieniä. Mut noihan voi olla mitä kenelläkin. Asian ydin oli nuudelit, tofu ja tuo erittäin epäesteettisen näköinen dippi tuolla kuvan yläreunassa...

Ensin nuudelit. Käytin riisinuudeleita enkä keittänyt niitä lainkaan. Liotin vaan muun ruoan valmistuksen ajan (vartin verran) vedessä ja lopuksi paistoin ne pannulla öljyn ja soija-inkivääri-sitruunakastikkeen sekoituksessa. Tuo soija-inkivääri-sitruunakastike on mun kroonisen mieliteon kohde. Sopivassa suhteessa soijakastiketta, hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä, sitruunamehua ja raastettua sitruunan kuorta ja halutessa pikku ripaus ruskeaa sokeria. Maustaa naudanlihan, sushin, kalan, riisin, nuudelit, kasvikset, kaiken. Erittäin addiktoiva liemi kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Tofu sitten. Inhoan mautonta, lölleröistä tofua. Mä paistan sen aina tosi tummaksi, mutta kukin toki makunsa mukaan. Mutta tofun lölleröisyyden välttäminen ei olekaan paistaminen vaan käsittely ennen paistamista. Eli mä ensin viipaloin tofun ja painelin talouspaperilla viipaleet kuiviksi. Sitten viipaleet suikaleiksi ja taas kuivatus. Vielä suikaleet kuutioiksi, nyt en alkanut joka kuutiota kuivaamaan, mutta painelin vielä paperilla kuutioista nesteet sen minkä lähti. Tää on yksi juttu. Toinen on tofun maustaminen. Laitoin pakastepussiin soijaa, reilusti chiliä, valkosipulia, ja ruskeaa sokeria. Tämän tein jo pari tuntia ennen ruoanlaittoa, mutta varmasti lyhyempikin marinointi riittää. Jotkut ovat sitä mieltä, että marinadi pitäisi laittaa tofun sekaan vasta pannulla. No, mä tein kuitenkin näin. Sitten tofukuutiot paistetaan öljyssä rapean rapsakoiksi. Parhaan tuloksen saa kun oikeasti hämmentelee niitä koko ajan, mulla nyt alkoi olla nälkä sitä luokkaa, että paistotulos ei ollut ihan tasainen kun samalla touhusin muuta ruokaa valmiiksi. 

Vielä kastike. Loogisesti kirjoitan sen tänne viimeiseksi, vaikka tein sen ensimmäisenä. Elikkäs kastikkeessa oli pieni purkki (n. 1,5 dl) kookosmaitoa, pari iiisoa ruokalusikallista maapähkinävoita, soijaa ja cayennea maun mukaan ja vielä ripaus ruskeaa sokeria. Ihanaa. Ihan loistavan makuista. Tein tästä melkoisen tulista, mutta kookoksen pehmeys teki tästä kuitenkin tulisuudesta huolimatta oikein miellyttävää. Ihan taatusti teen toistekin! Ja aloin miettiä, voisko tätä jotenkin jatkojalostaa vaikka marinadiksi tai jotain... No, se jää nähtäväksi. Mutta tosi herkullinen kastike ainakin. 

Koko annos huuteli vielä tuoretta korianteria, joten sitä päälle ja kas, jättikokoinen annos hävisi tuosta vaan.