Ahvenanmaan kahviloita

Olen nyt tässä kirjoitellut ruoanlaiton ihanuudesta, nyt kun mulla taas on keittiö. Kunhan joskus tavarat löytävät paikkansa, näytän teille keittiönkin. Laitetaanpa kuitenkin vielä pikku kahvilafiilistelyt Ahvenanmaan-reissulta.

Muutaman päivän Ahvenanmaanreissun aikana koluttiin muutama kahvilakin. Ahvenanmaahan on matkakohteena ihan mahtava. Välimatkat pääsaarella on lyhyitä, maisemat on kauniita ja kyllä, hyvää ruokaa riittää. Meillä kun lähdetään matkaan, mä vietän hyvän tovin googlettamassa ravintoloita, selailemassa Trip Advisorin opastusta, lukemassa blogeja ja fiilistelemässä menuja. Me oltiin reissussa autolla, joten liikkuminen oli helppoakin helpompaa.

Yksi retkikohde oli Geta. Ahvenanmaan korkein "vuori", n puolen tunnin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Tätä oli etukäteen fiilistellyt, siellä kun on luontopolkuja ja luolastoja, joihin voi cityeräjormakin mennä tutustumaan. No, tällä kertaa mä ja mun paketoitu jalkani jäätiin parkkiin kalliolle lueskelemaan, mutta puoliso ja lapsi kävivät kävelemässä peikkoluontopolun. Eivät kuulemma nähneet kylläkään peikkoja. Lieneekö sitten huijausta, jolla koitetaan hyväuskoisia turisteja houkutella poluille. Mäellä oli myös minigolfia, mutta me tyydyttiin kahvilan anteihin. Ihan oikeasti oltiin niin possuja, ettei tätä saanut edes kuvattua lautasilla. 

Otettiin kaikille limsat, jaettavaksi ihan tolkuttoman iso brie-metvurstisämpylä, kaksi palaa ahvenanmaan pannukakkua (love it) ja yksi pala porkkanakakkua, jossa oli ihana, varmaan liki 2 cm paksu kerros kuorrutetta! Nam. Hintaa tälle satsille tuli jonkun verran alle 30 €. Sämpylä oli hyvä ja tosiaan holtittoman iso. Kolme henkeä sai siitä varsin hyvin suolaisentarpeen täytettyä. Pannari oli harmillisesti kuorrutettu luumuhillolla. Eih, en pidä luumuhillosta. Porkkanakakku oli ihana, aivan ihana. Ahvenanmaan pannarin suosittelen syömään muualla, mutta noin muuten ihan kelpo kahvipaikka, näköalat ainakin oli huikeat. 

Maarianhaminassa on myös oivallinen jäätelöbaari, Gelateria Anna & Aldo. Jädebaari on hieman sivussa keskustasta, osoitteessa Godbyntie 21. Tullessamme Maarianhaminaan Godbyn suunnalta ajoimme teollisuusalueen läpi, pikkuisen ihmeteltiin, että missä ihmeessä täällä on jäätelöbaari. Melko jemmassa se onkin. Paikka on hieman nuhjuinen, mutta voi jestas, mitkä jädet! Pöydissä on ruokalistat. Lapsi alkoi katsella listaa ja puoliso siihen, että älä nyt niitä katsele, siinä on spagettiannoksia. Paitsi että ne spagettiannokset olikin jäätelöä, jossa spagetti oli eräänlaisen lävikön läpi puserrettua jäätelöä! Hieman jäi kaivelemaan, että jädespagetti jäi maistamatta. Puoliso ja lapsi otti ihan tolkuttoman isot jäätelöannokset, mä nautin tylsästi muutaman pallon eri makuja. Jäätelöt oli herkullisia, todellakin aitoa italialaista jäätelöä. 

Sitten vielä Maarianhaminan keskustasta, kauppagalleria Sittkoffista löytyy ravintola Sittkoffska Gården. Ravintola on viehättävä. Erikoinen ja hauska. Me nautimme vain kahvilan puolesta, mutta tarjolla on myös ruokaa. Söimme pari sämpylää, jotka oli yksinkertaisuudessaan hyviä.

 Mua houkutteli syntisen näköinen raakakakku. Ihan hävyttömän näköinen. No eihän se niin hävytön ollut kuin ulkonäkö uhkasi, mutta hyvä kuitenkin. Maku toi mieleen jonkun lapsuuden maun, en vaan millään keksi, mikä se oli. Patukkamuodossa sitä kuitenkin syötiin.

Mutta sitten. Se lapsen valitsema munkki. Se oli sellainen rapea, ihanan rasvainen olematta tunkkainen ja niin kertakaikkisen sokerikuorrutettu. The Munkki. Täydellinen. 

Kaikkinensa pari sämpylää, raakakakku, munkki, kahvi ja limu kustansivat jonkun verran yli parikymppiä. 

Galleria Sittkoffissa on myös ihan tolkuttoman ihana keittiötarvikeliike Fyndet Kök & Trivsel. Ihanien viinilasien ja muiden astioiden alkulähde. 

Tällaiset kahvilavisiitit tällä kertaa. Ei hullumpaa, ei ollenkaan hullumpaa. 

Ravintola Indigo, Maarianhamina

Iltana eräänä Maarianhaminassa halusimme illalla syömään. Jotain rentoa, jotain mukavaa. Olin aiemmin käynyt syömässä ravintola Indigossa ja pidin heidän burgeristaan. Sinne siis. Hieman kylmäsi, kun netin perusteella näytti, että burgeria on vain kesämenussa, joka tarjoillaan terassilla. Jaa että terassilla? No täällä sataa vettä ja on ihan helkkarin kylmä, että tuota... No, rohkeasti kuitenkin päätettiin mennä paikalle.

Menimme ensin ravintolan puolella ja kun kysyin kesämenusta, meidät passitettiin sinne terdelle. Luulen, että ilmeeni kertoi ihan riittävästi, kun tarjoilija lohdutti, että se terassi on katettu ja siellä on lämpölamput, siellä on ihan mukavaa! No näin olikin. Listat tuotiin pöytään nopeasti, vaikka ei meidän porukalla tarvinnut oikeastaan edes listaa katsoa. Mulle ja miehelle burgerit ja lapsi nyt syö tartarpihvin, jos sellaista vaan on tarjolla. Tartarpihviä oli itse asiassa tarjolla kahdessa koossa, joista lapsi valitsi isomman, 120 g pihvin. 

Aloitetaan kuitenkin burgereista. Olin aiemmin syönyt ravintolassa saman annoksen ja odotukset oli korkealla. Listan mukaan pihvi tarjotaan mediumina, mutta nyt oli kyllä pihvi livahtanut miltei läpikypsäksi. Raa'an pihvin ystävälle tämä oli rehellisesti sanottuna pettymys. Jälleen kerran nälkä vei voiton enkä alkanut pihvin kypsyydestä valittamaan, kunhan perisuomalaisen tyhmään tapaan jurputan sitten asiasta netissä. Muutenkin annos oli koottu melkoisen erikoisen näköiseksi, vihreää ja punaista olisi saanut olla enemmän ja karamellisoitu sipulikin oli jotenkin lötsähtänyttä. Ihan ok burgeri, mutta aiemman kokemuksen perusteella odotin parempaa. Melkomoinen tötterö. 

Tartarpihvi sen sijaan oli herkullinen. Tai no, mä en juurikaan saanut pihviä maistaa, mutta lisukkeita kyllä. Miinuksena pöydässä olevat suola- ja pippurisirottimet olivat hauskan näköiset, mutta pirun epäkäytännölliset kun pippuria sitten helposti holahti melko reippaasti. Tartar tarjoiltiin piparjuuri- ja tryffelimoussen ja vihreän salaatin kanssa. Mousse oli herkullista, ehkä piparjuuri olisi saanut olla voimakkaampi. Liha... noh, siitä en päässyt käsitykseen, lapseni on hyvin tarkka raaoista lihanpalasistaan, hän syö ne mieluusti itse. Mutta ei se varmasti pahaa ollut, kun se hävisi. Pientä kritiikkiä minikulinaristi antoi siitä, että liha oli myllyn läpi jauhettu, kun "äiti silppuaa lihan itse". Annos oli nätti. 

Kesäterassi oli rennon illanvieton ja ruokailun paikka. Kaksi burgeria, iso tartar ja miehen limsa köyhdyttivät lompakkoa n. 55 euron verran. Annoksista tartar oli selvästi parempi, mutta ei burgerkaan huono ollut. 

Ravintola Smakbyn, Kastelholm

Päivän retki suuntautui Kastelholman linnaan ja vankilamuseoon. Enpä osaa tällä kertaa tarkemmin sanoa linnasta retkikohteena, koska itse en sitä juurikaan kierrellyt. Roikuin muiden matkassa, välillä jäin jonnekin parkkiin istuskelemaan ja odottelemaan. Könkkäjalka retkeilee.

No, yksi syy miksi halusin juuri Kastelholmaan oli tietysti vieressä oleva Smakbyn.. Michael Björklundin ravintola, puoti ja tislaamo. Kun astuimme vesisateesta sisään ravintolaan, ensimmäinen ajatus oli kääntyä ympäri. Jono oli piiiitkä. Koko aulan halki. Mutta hei paskat, mä halusin tähän ravintolaan, mä syön tässä ravintolassa. Reilut parikymmentä minuuttia jonotettiin, kunnes meidät ohjattiin pöytään. Erikoista oli se, että missään vaiheessa meiltä ei kysytty juomatilauksia. Ei sillä, vettä oltaisiin juotu kuitenkin, mutta olihan tuo vähän erikoista. Ravintola oli tupaten täynnä. Täynnä, täynnä ja täynnä. Tarjoilijat juoksivat pää kolmantena jalkana, mutta yhden yhtä kertaa ei hymy kadonnut huulilta ja moneen kertaan pahoiteltiin palvelun hitautta. 

Päivän lounas olisi ollut pyttipannua, mutta me valitsimme annoksemme Bakfickan-bistromenuusta. Puolisolle lihapullia ja perunamuusia, lapselle puolikas annos fish and chipsiä, jossa fish oli simppua. Ahvenanmaalla tuntuu joka ravintolassa olevan tarjolla metsästäjänleipä, joten päätin ottaa harppauksen 80-luvulle ja syödä sellaisen. 

Alkuun tuotiin näkkileipää ja erittäin herkullista, hedelmäistä mallasleipää. Hedelmäleipä oli täydellisen mehevää ja herkullista, joskin hieman hajoavaista sorttia. Pöytiin tarjoiltiin myös pienet alkusalaatit. Ne syötyämme tarjoilija tuli pahoittelemaan pääruoan valmistuksen kestämistä ja kysyi, haluammeko ehkä lisää salaattia tai leipää odotellessamme. Ei kiitos, mutta pisteet kysymisestä. 

No pääruokaan sitten. Aloitetaanpa minun leivästäni. Annos ei ollut järin kaunis, sienikastikkeen väri nyt vaan ei hurmaa. Entä maku sitten? Sienikastike oli aivan tolkuttoman hyvää. Ihanan voimakas, umaminen sienen maku ja erinomaisesti paistettu liha. Salaatti toi raikkautta annokseen ja senkin raaka-aineet oli tuoreita ja raikkaita. Aivan jotain muuta kuin se mielikuva 80-luvun metsästäjänleivästä. Retroa, mutta hyvällä tavalla. 

Entäs sitten puolison lihapulla-annos? Annos näytti niin kotiruoalta kuin voi näyttää. Kotiruokaa rakastava puolisoni tykkäsi kovasti, mutta isona miinuksena annos oli haalea. Maku kohdillaan, mutta lämpötila väärä. 

Ipanan simppua ja sipsiä oli hyvä. Kastike ei ollut hänen makuunsa ja ranskalaiset vaikuttivat epäilyttävästi pakasteranskalaisilta, mutta voi jestas sitä kalaa. Se oli herkullista. Rapeaa, maukasta, melko voimakkaasti, mutta pehmeästi kalan makuista. Sanon tämän siksi, että usein nuo fish and chips-annosten kalat tuppaavat olemaan melko mauttomia. Mutta tämä oli kyllä kaikkiaan herkullista. Niin, ja tämä oli olevinaan puolikas annos...

Ulkonäöllä annokset eivät koreilleet, mutta tämä oli juuri sitä ruokaa, mitä lähdettiin hakemaankin. Kotiruoka +. Simppeliä, mutta pikkuisen paremmin tehtyä. Ihanaa. Pikkuisen järkytyin, kun lähtiessämme huomasin, että yhteen pöytään kannettiin annosta nakkeja ja ranskalaisia. Whhyyyyyy? Miksi oi miksi tällainen ravintola tarjoaa nakkeja ja ranskalaisia? Miksi? Eieieieiei!! 

Huolimatta haaleasta annoksesta ja pitkästä odottelusta kokemus jäi selkeästi plussan puolelle. Simppeliä, vähän parempaa kotiruokaa. Lounaaseen kuului myös kahvi tai tee, hintaa kolmen hengen lounaalle tuli 42,50 (yksi annoksista puolikas). Samoissa tiloissa toimii myös tislaamo, puoti ja keramiikkapaja, joten kun vatsat oli täynnä, jäimme vielä hetkeksi ihmettelemään niitä. 

Päivällistä havittelevalle lista näytti myös herkulliselta. Siinä oltiin jo kaukana kotiruokafiiliksestä, mutta lähiruokaa ja hyviä raaka-aineita haluavalle varmasti erinomainen valinta. Tykästyin tähän ruoka-ajatteluun suuresti.