Ahvenanmaan kahviloita

Olen nyt tässä kirjoitellut ruoanlaiton ihanuudesta, nyt kun mulla taas on keittiö. Kunhan joskus tavarat löytävät paikkansa, näytän teille keittiönkin. Laitetaanpa kuitenkin vielä pikku kahvilafiilistelyt Ahvenanmaan-reissulta.

Muutaman päivän Ahvenanmaanreissun aikana koluttiin muutama kahvilakin. Ahvenanmaahan on matkakohteena ihan mahtava. Välimatkat pääsaarella on lyhyitä, maisemat on kauniita ja kyllä, hyvää ruokaa riittää. Meillä kun lähdetään matkaan, mä vietän hyvän tovin googlettamassa ravintoloita, selailemassa Trip Advisorin opastusta, lukemassa blogeja ja fiilistelemässä menuja. Me oltiin reissussa autolla, joten liikkuminen oli helppoakin helpompaa.

Yksi retkikohde oli Geta. Ahvenanmaan korkein "vuori", n puolen tunnin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Tätä oli etukäteen fiilistellyt, siellä kun on luontopolkuja ja luolastoja, joihin voi cityeräjormakin mennä tutustumaan. No, tällä kertaa mä ja mun paketoitu jalkani jäätiin parkkiin kalliolle lueskelemaan, mutta puoliso ja lapsi kävivät kävelemässä peikkoluontopolun. Eivät kuulemma nähneet kylläkään peikkoja. Lieneekö sitten huijausta, jolla koitetaan hyväuskoisia turisteja houkutella poluille. Mäellä oli myös minigolfia, mutta me tyydyttiin kahvilan anteihin. Ihan oikeasti oltiin niin possuja, ettei tätä saanut edes kuvattua lautasilla. 

Otettiin kaikille limsat, jaettavaksi ihan tolkuttoman iso brie-metvurstisämpylä, kaksi palaa ahvenanmaan pannukakkua (love it) ja yksi pala porkkanakakkua, jossa oli ihana, varmaan liki 2 cm paksu kerros kuorrutetta! Nam. Hintaa tälle satsille tuli jonkun verran alle 30 €. Sämpylä oli hyvä ja tosiaan holtittoman iso. Kolme henkeä sai siitä varsin hyvin suolaisentarpeen täytettyä. Pannari oli harmillisesti kuorrutettu luumuhillolla. Eih, en pidä luumuhillosta. Porkkanakakku oli ihana, aivan ihana. Ahvenanmaan pannarin suosittelen syömään muualla, mutta noin muuten ihan kelpo kahvipaikka, näköalat ainakin oli huikeat. 

Maarianhaminassa on myös oivallinen jäätelöbaari, Gelateria Anna & Aldo. Jädebaari on hieman sivussa keskustasta, osoitteessa Godbyntie 21. Tullessamme Maarianhaminaan Godbyn suunnalta ajoimme teollisuusalueen läpi, pikkuisen ihmeteltiin, että missä ihmeessä täällä on jäätelöbaari. Melko jemmassa se onkin. Paikka on hieman nuhjuinen, mutta voi jestas, mitkä jädet! Pöydissä on ruokalistat. Lapsi alkoi katsella listaa ja puoliso siihen, että älä nyt niitä katsele, siinä on spagettiannoksia. Paitsi että ne spagettiannokset olikin jäätelöä, jossa spagetti oli eräänlaisen lävikön läpi puserrettua jäätelöä! Hieman jäi kaivelemaan, että jädespagetti jäi maistamatta. Puoliso ja lapsi otti ihan tolkuttoman isot jäätelöannokset, mä nautin tylsästi muutaman pallon eri makuja. Jäätelöt oli herkullisia, todellakin aitoa italialaista jäätelöä. 

Sitten vielä Maarianhaminan keskustasta, kauppagalleria Sittkoffista löytyy ravintola Sittkoffska Gården. Ravintola on viehättävä. Erikoinen ja hauska. Me nautimme vain kahvilan puolesta, mutta tarjolla on myös ruokaa. Söimme pari sämpylää, jotka oli yksinkertaisuudessaan hyviä.

 Mua houkutteli syntisen näköinen raakakakku. Ihan hävyttömän näköinen. No eihän se niin hävytön ollut kuin ulkonäkö uhkasi, mutta hyvä kuitenkin. Maku toi mieleen jonkun lapsuuden maun, en vaan millään keksi, mikä se oli. Patukkamuodossa sitä kuitenkin syötiin.

Mutta sitten. Se lapsen valitsema munkki. Se oli sellainen rapea, ihanan rasvainen olematta tunkkainen ja niin kertakaikkisen sokerikuorrutettu. The Munkki. Täydellinen. 

Kaikkinensa pari sämpylää, raakakakku, munkki, kahvi ja limu kustansivat jonkun verran yli parikymppiä. 

Galleria Sittkoffissa on myös ihan tolkuttoman ihana keittiötarvikeliike Fyndet Kök & Trivsel. Ihanien viinilasien ja muiden astioiden alkulähde. 

Tällaiset kahvilavisiitit tällä kertaa. Ei hullumpaa, ei ollenkaan hullumpaa. 

Ravintola Indigo, Maarianhamina

Iltana eräänä Maarianhaminassa halusimme illalla syömään. Jotain rentoa, jotain mukavaa. Olin aiemmin käynyt syömässä ravintola Indigossa ja pidin heidän burgeristaan. Sinne siis. Hieman kylmäsi, kun netin perusteella näytti, että burgeria on vain kesämenussa, joka tarjoillaan terassilla. Jaa että terassilla? No täällä sataa vettä ja on ihan helkkarin kylmä, että tuota... No, rohkeasti kuitenkin päätettiin mennä paikalle.

Menimme ensin ravintolan puolella ja kun kysyin kesämenusta, meidät passitettiin sinne terdelle. Luulen, että ilmeeni kertoi ihan riittävästi, kun tarjoilija lohdutti, että se terassi on katettu ja siellä on lämpölamput, siellä on ihan mukavaa! No näin olikin. Listat tuotiin pöytään nopeasti, vaikka ei meidän porukalla tarvinnut oikeastaan edes listaa katsoa. Mulle ja miehelle burgerit ja lapsi nyt syö tartarpihvin, jos sellaista vaan on tarjolla. Tartarpihviä oli itse asiassa tarjolla kahdessa koossa, joista lapsi valitsi isomman, 120 g pihvin. 

Aloitetaan kuitenkin burgereista. Olin aiemmin syönyt ravintolassa saman annoksen ja odotukset oli korkealla. Listan mukaan pihvi tarjotaan mediumina, mutta nyt oli kyllä pihvi livahtanut miltei läpikypsäksi. Raa'an pihvin ystävälle tämä oli rehellisesti sanottuna pettymys. Jälleen kerran nälkä vei voiton enkä alkanut pihvin kypsyydestä valittamaan, kunhan perisuomalaisen tyhmään tapaan jurputan sitten asiasta netissä. Muutenkin annos oli koottu melkoisen erikoisen näköiseksi, vihreää ja punaista olisi saanut olla enemmän ja karamellisoitu sipulikin oli jotenkin lötsähtänyttä. Ihan ok burgeri, mutta aiemman kokemuksen perusteella odotin parempaa. Melkomoinen tötterö. 

Tartarpihvi sen sijaan oli herkullinen. Tai no, mä en juurikaan saanut pihviä maistaa, mutta lisukkeita kyllä. Miinuksena pöydässä olevat suola- ja pippurisirottimet olivat hauskan näköiset, mutta pirun epäkäytännölliset kun pippuria sitten helposti holahti melko reippaasti. Tartar tarjoiltiin piparjuuri- ja tryffelimoussen ja vihreän salaatin kanssa. Mousse oli herkullista, ehkä piparjuuri olisi saanut olla voimakkaampi. Liha... noh, siitä en päässyt käsitykseen, lapseni on hyvin tarkka raaoista lihanpalasistaan, hän syö ne mieluusti itse. Mutta ei se varmasti pahaa ollut, kun se hävisi. Pientä kritiikkiä minikulinaristi antoi siitä, että liha oli myllyn läpi jauhettu, kun "äiti silppuaa lihan itse". Annos oli nätti. 

Kesäterassi oli rennon illanvieton ja ruokailun paikka. Kaksi burgeria, iso tartar ja miehen limsa köyhdyttivät lompakkoa n. 55 euron verran. Annoksista tartar oli selvästi parempi, mutta ei burgerkaan huono ollut. 

Ravintola Cikada, Maarianhamina

Kun laiva tulee Maarianhaminaan kahden aikaan ja syötynä on vain aamiainen, alkaa nälkä olla jo melkoinen. Maarianhaminan reissuun lapsi valitsi hotellin tasan yhden asian perusteella; siinä on uima-allas. No, mikäs siinä. Hotellin edullinen hinta houkutteli minuakin, joten hotellimme matkalla on Cikada. No, laivalta paineltiin suoraan hotelliin, joka sijaitsee aivan Viikkarin terminaalin lähellä, vastapäätä merimuseota. Kuten sanoin, nälkä alkoi olla huutava, joten päädyttiin helppoon ratkaisuun ja hotellin ravintolaan. 

Tarjolla oli lounasta kello 17 asti, mikä hieman hämmensi. Ravintolan sisustus ja yleisilme oli samanlainen kuin hotellin muutenkin eli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta kuitenkin siisti. Menimme ravintolaan hieman katselemaan ja ihmettelemään, että mitenkäs tämä nyt meneekään. Kysyimme tiskin takana olevalta tarjoilijalta menua ja siinä sitten hetken olikin säätöä, kun lounasmenua ei löytynyt, mutta keittiön puolelta huudeltiin, mitä on tarjolla. Minä valitsin burgerin juustolla ja pekonilla, puoliso otti  fish and chips ja lapselle otettiin lastenlistalta burgeri. Puoliso otti juomaksi Stallhagenin oluen ja minä ja jälkikasvu joimme vettä. Loppusumma oli 40 €. 

Ruoat tuli pöytään todella nopeasti, ei varmasti kymmentä minuuttia odotettu. Burgerisämpylä oli hyvä, pihvi oli hyvä vaikka ehkä aavistuksen verran liian suolainen, burgerissa oli hyvät salaatit. Ranskalaiset oli perussettiä, tarjolla olleessa majoneesissa oli joku jännä maku, joka ei ihan mun makunystyröihini osunut. Burgerissa ollut pekoni oli todella voimakkaasti savun makuinen. Puoliso, joka pekonista tykkää, piti tästä kovasti. Hassua oli se, että mun ja lapsen annokset oli pekonia lukuunottamatta täsmälleen samanlaiset ja silmämääräisesti samankokoisetkin. Aikuisten annoksen pekoni teki burgerista kolme euroa kalliimman. 

Fish and chips oli ilmeisesti turskaa. Puolison lausunnon mukaan hyvää sellaista. Maistoin kalaa ja kastiketta, kastike kyllä olikin oikein mainiota. Kala oli mielestäni ihan ok, ei maatamullistavaa, mutta ihan syötävää. 

Kahvi ei lounaaseen kuulunut. Kokonaisuutena lounas oli ihan hyvä. Hieman kasari, kuten koko hotelli. Yhtenä annoksena olisi muuten ollut metsästäjänleipä, jota olisi ihan nostalgiamielessä tehnyt mieli maistaa. Ei mitään ruokailoittelua, mutta ihan kelpo vatsantäytettä kuitenkin. Ihan kuten hotellikin, ei mikään ihmeellinen, mutta ajaa asiansa edulliseen hintaan. Ja uima-allas nyt tietty miellyttää jälkikasvua.