Paistettua vuohenjuustoa, marenkia ja appelsiini-inkiväärikastiketta

En mä ihan ole kokkailua unohtanut. En ollenkaan. Viime viikkoina vaan jatkuva kiire töissä ja kotona ikuisesti jatkuva remontti on tehneet olemisesta lähinnä päivästä toiseen suoriutumista, jossa ei ole tilaa suunnittelulle, ajattelemiselle saati sitten tekemiselle. Viime viikonloppuna kuitenkin käytin hetken selaillen netistä ihania ruokajuttuja ja siitä se ajatus sitten lähti. Olin menossa siskolle yökylään ja soitin, että saanko saanko tehdä teillä iltapalaa?

Paistettua vuohenjuustoa, marenkia ja inkivääri-appelsiinikastiketta

Ostin kuorellista vuohenjuustoa, pari appelsiinia, inkivääriä, marenkeja ja koska minttua ei ollut, ostin sitruunamelissaa. Ensin keittelin kastikkeen appelsiininkuoriraasteesta, appelsiinimehusta ja siitä hedelmämuhjusta, jota appelsiinin puristamisesta nyt tulee, mausteena muutama viipale tuoretta inkivääriä ja sopivasti ruokosokeria ja ripaus suolaa. Makumaailma oli sellainen, että mielelläni lisäisin siihen vielä vähän chiliä tuomaan potkua. 

Sitten paistoin vuohenjuustoviipaleet, kuvan yksilöt jäivät turhan vaaleiksi, mutta kun. Mulla aina tuppaa jäämään ne pannuun kiinni. Sitten vaan lautaselle juusto, kastike, vähän murennettua marenkia ja pari kokonaistakin. Koristeeksi sitruunamelissaa. 

Mun makuun oikein kiva pieni herkkupala, minttu olisi vielä täydentänyt makumaailmaa hienosti. Plussaa helppoudesta. Appelsiinikastike vaan paranee jos se saa rauhassa viilentyä vaikka jääkaapissa, eli sen voi varsin hyvin tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Marengitkin saa kaupan hyllyltä, eli itse annoksen tekemiseen ei viittä minuuttia kauempaa mennyt. 

Herkulliset illanistujaiset

Ystävien kanssa treffaaminen ihan ajan kanssa tuppaa venymään ja vanumaan. Nyt sitten jokunen viikko sitten lyötiin lukkoon päivämäärä, jolloin minä ja jälkikasvu siirretään itsemme ystävien luo yökyläilemään. Välimatka ei ole pitkä, mutta yökyläretket takaavat hyvät maailmanparannusmahdollisuudet sen jälkeen kun alamittaiset on tainnutettu unten maille.


Sovittiin, että mä hoidan ruokapuolen ja emännät hoitavat juomapuolen. Sopii. Alkuruoka toimi samalla lapsille iltapalana ja kun kysyin omalta lapseltani, että mitä hän toivoo, vastaus oli selkeä: piparjuurituorejuusto-kylmäsavuhepparullia. Hyvä, hyvä. Sopii vallan mainiosti. Takaladolta kylmäsavuheppaa ja Lidlistä Crefee-piparjuurituorejuustoa.

Viime viikolla tein prässättyä nautaa ja olin tätä iltaa varten kuutioinut lihaa hieman pakkaseen. Nyt tarjosin ankanrasvassa paistetut lihat ankanrasvassa kuullotetun, karamellisoidun salottisipulin, dijonsinapilla ja ruskealla sokerilla maustetun ranskankerman ja karpalohyytelön kanssa. Karpalohyytelöstä yritti tulla siirappia, mutta kuten puolukasta, myös tästä tuli hyytelöä. Liittynee marjojen happamuuteen. Ehkä. Mut hyytelön tein keittämällä ensin marjoja, siivilöin marjat ja survoin vielä marjoista siivilän läpi sen mitä irti lähti, lisäsin ruskeaa sokeria ja ripauksen suolaa ja keittelin siirapiksi, joka jäähtyessään muuttui hyytelöksi. Enemmän siirapeista löytyy täältä. Alkuruoalla oli vielä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja. Helppoja ja hyviä. Tomaatit halkaistaan, asetellaan pellille leikkauspinta ylöspäin, maustetaan suolalla ja annetaan olla n. 80-asteisessa uunissa 3-4 tuntia. Otetaan uuni pois päältä ja jätetään vielä uuniin kuivahtamaan, kunnes uuni on jäähtynyt. Itse annoin olla yön yli. Lisäksi alkuruokien kanssa oli tarjolla patonkia ja tuorejuustoa. 

Välisorbetti sai hieman uuden muodon. Olin tehnyt lime-minttusorbettia, mutta unohtanut laittaa sen pakkaseen. Olin siis tehnyt limelientä. Sorbettiin tulee limen raastettua kuorta, limemehua (laitoin kolmen limen kuoret ja mehut, lisäksi vielä pullosta limemehua), vettä, ruskeaa sokeria ja tuoretta minttua. Mintun saa helposti pienittyä, kun jäähtynyttä lientä ottaa tilkan, laittaa sekaan mintunlehdet ja suristelee sen smoothiekoneella. Tämä sitten sekoitetaan muun liemen sekaan. Noh, sorbettimme melkein ehti jäätyä. Oltiin vähän suunniteltu proseccoa sen kaveriksi, mutta proseccoa ei ollutkaan ja ei se mitään kun eihän tämä ole vielä jäätynytkään. Sitten tulikin älynväläys, hitot proseccosta, onhan meillä vaaleaa rommia! Namnamnam! Petollinen herkku kyllä, mutta tiedän, miten nautin mojitoni ensi kesänä...

Pääruokana oli ankanrintaa ja punajuuririsottoa kahvikastikkeella. Olin ankanrinnasta poistanut nahat jo ennen alkuruokaa ja silpunnut nahan pieneksi ja paistanut rapeaksi muruksi. Aloitin paistamisen miedolla lämmöllä niin, että rasva irtosi hyvin. Paistelin aika pitkän aikaa, myöhemmin hieman kovemmalla lämmöllä niin, että nahka oli kullanruskeaa, rapeaa murua. Otin rasvat talteen ja myös jo alkuruokaa tehdessä kuullotin ankanrasvassa salottisipulia. Otin osan sipulista sivuun risottoa varten ja lopun maustoin suolalla ja ripauksella ruskeaa sokeria ja paistelin vielä hetken. Tästä sipulista osa meni alkuruokiin, osa pääruoan lisukkeeksi ihan sellaisenaan.


Ankanrinnat paistoin pannulla, ensin kuumemmalla pannulla pinta kiinni ja sen jälkeen miedompi lämpö, kunnes kypsyys oli medium miinus. Annoin lihan levätä hetken ennen viipalointia. Punajuuririsoton tein hieman uudella tapaa, vinkit poimin täältä. Olin raastanut punajuuren karkeaksi raasteeksi. Riisit laitoin kuumaan kasariin ilman öljyä ja paahdoin hetken. Valkkaria tilkka perään ja reilusti voita. Vatkasin mössöä vispilällä ja lisäilin viiniä ja voita. Mutta hupsoho. Missä kohtaa ankanrasvassa kuullotetut sipulit ja punajuuret pitikään lisätä? Noo, vaikka tässä kohtaa, ennen kuin siirryttiin kasvisliemen lisäilyyn. Vielä valkopippuria ja kun riisissä oli vielä suutuntumaa, reilusti parmesanraastetta. Hieman meni mun makuun ehkä ylikypsäksi, mutta olipahan kermaista. Huh.


Kahvikastike oli yksinkertaisuudessaan vettä, pikakahvijauhetta, paljon kuohukermaa, suolaa, mustapippuria, ripaus ruskeaa sokeria ja loraus brandyä. Tätä keittelin ehkä 10-15 minuuttia. Suurustin nyt maissijauhoilla kun yksi syöjistä on viljaton, mutta vehnäjauhoilla tai maizenalla toki onnistuu myös.


Annokseen koottiin herneenversoa vihreäksi, ankanrintaa, risottoa, kahvikastiketta, karamellisoitua sipulia, ruskistettua ankannahkaa, karpalohyytelöä ja pinjansiemeniä. Olin melkein vastaavan kokonaisuuden tehnyt aiemminkin, joten tässä mentiin vähän varman päälle. Ja sehän toimi.

Jälkkärikin oli aiemmin kokeiltu, ainakin pääosin. Eli vuohenjuustojäätelö. Tässä oli nyt kaksi purkkia kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna, kaksi pikkupurkkia (vastaa varmaan puolikasta normikokoista purkkia) makeutettua kondensoitua maitoa ja 200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa. Eli kerma vaahdoksi, sekaan kondensoitu maito ja vuohenjuusto ja vatkataan sileäksi. Massa rasiaan ja pakkaseen. Valmista on n. kuuden tunnin kuluttua.

Jäätelön lisukkeeksi jälkikasvu teki mantelikeksejä. Eli mantelijauhoja, sulaa voita ja ruskeaa sokeria mössöksi, joka muotoillaan kekseiksi ja paistetaan n. 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia. Kotona olin tehnyt mansikka-balsamicosiirappia ja kyläpaikassa vielä tein chili-rommisiirapin. Lopulta juolahti mieleen ripotella päälle vielä suolankukkaa ja voi että! Se kyllä kruunasi herkullisen jälkkärin ja menee ehdottomasti hankintalistalle omaan kotiin! Aivan ihana mieto suola! 

Saattaa olla, että tämän jälkeen vielä nautittiin sorbetit...

Aamu oli ihana aloittaa brunssilla. Emäntä teki herkkuleivät, joissa oli uunissa paahdetulla leivällä juustoa, vuonankaalia, rapeaa pekonia, löysäksi keitettyä kananmunaa ja hollandaisekastiketta. Ihan kertakaikkisen herkullista! Tämä ei kylläkään enää ollut viljatonta, kuten edellisen illan herkut. 

Bulgursalaattia, paahdettua luumua ja vuohenjuustoa

Idea tähän salaattiin tuli ystävän lasten synttäreiltä ja tästä blogista. Maistoin bulguria ensimmäistä kertaa eräillä synttärikutsuilla ja ihastuin suuresti. Halusin salaatista hieman ruokaisampaa ja mieleeni oli jäänyt ajatus paahdetuista luumuista salaatissa. Siispä kokeilemaan.

Bulgurin valmistin kiltisti pakkauksen ohjeen mukaan. Kun bulgur oli jäähtynyt, sekoitin siihen reilusti kastiketta, jossa oli sauvasekoittimella muhjattu reilusti valkosipulia, suolaa, mustapippuria, limemehua, tuoretta minttua, ripaus ruskeaa sokeria ja oliiviöljyä. Luumut leikkasin kahtia ja laitoin pellille kuori ylöspäin. Paahdoin niitä n. 200-asteisessa uunissa n. 10 min. Annoin luumujen jäähtyä ja irroitin niistä kuoret ja kivet. Pilkoin kirsikkatomaatteja, nyhdin herneenversoja ja tuoretta minttua ja sekoitin ne bulgurseokseen. Bulgur lautaselle, päälle luumut, vuohenjuustoa, pinjansiemeniä ja vielä vähän minttua. 

Ihan älyttömän herkullista! 

Valkosipulista ankanrintaa, risottoa ja kahvikastiketta

Yksin kotona, mikäs siis sen sopivampi hetki kokeilla ruokajuttuja? Jos menee aivan pieleen, ainoa, joka asiasta kärsii, olen minä. Kovin tarkkaa mielikuvaa mulla ei ollut mitä haluan tehdä, siispä ajatuksia selkeyttämään Prismaan. Kotona oli vuohenjuustoa ja punajuurta, siinä ajatus. 

Mietin, että punajuuri-vuohenjuustorisotto ja lammas voisi olla hyvää, mutta lammasta ei löytynytkään. No, ei se mitään, ankanrintahan on hyvää. Haeskelin sille hieman erilaista toteutustapaa ja päätin, että täytän sen paahdetulla valkosipulilla ja timjamilla. Ateria alkoi muotoutua. 

Aluksi yllättäen siirappia. Keitin punaviinistä ja tuoreesta timjamista siirapin, timjamit poistin siirapin seasta. Eli punaviiniä, ruskeaa sokeria, ripaus suolaa ja reilusti timjamia. Keittelin kasaan siirapiksi. 

Ensiksi paahtamaan yksikyntinen valkosipuli. Note to myself, muista aina, aina, aina, tehdä valkosipulin kuoreen pieni viilto kun laitat sen uuniin paahtumaan. No, tulipahan pestyä uuni kun valkosipuloiseni sinne räjähti. Yllättävän iso sotku tulikin kun ottaa huomioon, että siitä jäi vielä syötävääkin. Ei tarvinnut kuoria, ei... Valkosipuli, tuore timjami ja suolaa huhmareessa muhjuksi. Halusin jotain uutta nahkasta. Mä jätän aina ankan nahkan syömättä, ei vaan putoa. Nyt otinkin sen jo valmiiksi irti, irtosi melkein kokonaan vaan vetämällä, hieman joutui teräväkärkisellä veitsellä avittamaan. Pilkoin nahkan pieniksi kuutioiksi ja laitoin valurautapannulle paistumaan miedolle lämmölle. Maustoin suolalla ja paistelin rapeaksi. Ankanrintaan leikkasin syvän viillon ja ujutin valkosipulimössön sisään. Kansi kiinni ja pannulle, paistamiseen käytin nahkasta sulanutta rasvaa. Mausteeksi vain suolaa ja mustapippuria. Tällä kertaa en käyttänyt uunissa lainkaan vaan paistelin pannulla niin, että kypsyys oli oikein hyvä medium. 

Risotto ei ihan ollut risottoa, koska riisiä oli niin vähän. Mössöä kuitenkin. Salottisipuli pieniksi, keitetty punajuuri raasteeksi. Kuullotin sipulin, punajuuren ja riisinjämät, maustoin valkopippurilla, mustapippurilla ja suolalla ja keittelin risotoksi valkoviinin ja kasvisliemen kanssa. Lopuksi sekaan reilusti kuoretonta vuohenjuustoa. 

Lopuksi vielä kahvikastike. Pikku tilkka hyyyvin vahvaa kahvia, kuohukermaa, suolaa, mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Lopuksi suurustus vehnäjauhoilla. Myöhemmin vasta tajusin, että loraus konjakkiahan olisi sopinut tähän kuin nenä päähän. Annokseen päälle vielä pinjansiemeniä ja herneenversoja ja toki paistettua ankannahkaa. 

Kokonaisuutena oikein hyvä. Yllättävän hyvä. Kahvin toimivuudesta ankan kanssa olin skeptinen, mutta hyvin toimi. Ja tuo ankannahka! Aivan loistavaa, rapeaa rakennetta. 

Pysähdy, hyvä ihminen!

Jestas. Mulla on monta viikkoa ollut aikataulua aikataulun perään. Kiirekiirekiire, pitkät työpäivät, koko ajan jonnekin menossa. Viime viikonloppu tosin oli rentoilua parhaimmillaan, mutta toisenlaista. Mä tarviin kotiaikaa. Mielellään ihan yksin, puhumatta kenellekään. Rentoa puuhailua. No mikäs sen sopivampaa kuin kokkailu. Mä en ole kai muutamaan viikkoon juuri laittanut ruokaa, paitsi alkuviikosta tein yhtenä päivänä rapuburgeria. Oon ollut reissussa, syönyt ravintolassa (tai hakenut kaupasta sushia ja syönyt hotellilla) tai sit on puoliso hoitanut ruoanlaiton. Nyt mä halusin kokata. Ja rentoutua sen puuhan parissa.

Sushihimo on vaivannut jo monta päivää. Oikeasti en osaa tehdä nättejä ollenkaan. Enkä oo niinkään merilevän ystävä. Mut nyt halusin tehdä sellaisia, joissa ei oo levää, on surimia ja majoneesia ja seesaminsiemeniä. Huomaatteko, mulla on termitkin hallussa. Lapsonen halusi omat sushinsa kylmäsavulohella. Siispä sushiriisin keittoon, maustaminen mirinillä. Täytteiksi lapselle silputtua kylmäsavulohta ja kurkkua, mulle surimimössöä ja kurkkua. Surimimössöön ensin raastoin jäiset surimit (kuinka kätevää ja nopeaa), sitten sekaan majoneesia, vähän soijaa ja chiliä. Tehtiin palleroisia, mä kuorrutin omani seesaminsiemenillä. Lisukkeina soijaa, wasabia (ei oikeeta, tuota lähikaupan...) ja hillottua inkivääriä. Hillotun inkiväärin teen helposti suikaloimalla inkiväärin, sitten kattilaan seuraksi vähän vettä, soijaa, muutama kuivattu chili ja paaaljon sokeria. Keittelen niin kauan, kunnes liemi on siirappimaista. Tää on hyvää paitsi sushin, myös naudanlihan kaverina. Ja monen muun. Plussana yhteinen puuhastelu lapsen kanssa, kun palleroisia yhdessä pyöriteltiin. 

Huomenna onkin taas kiireisempi päivä, joten tänään oli hyvä tehdä huomiselle ruoka valmiiksi. Koska tänään on aikaa tehdä, päädyin ylikypsään kassleriin. Liha sai seurakseen valkosipulia, sipulia, inkiväärin jämät, chilisuolaa, mustapippuria ja puolison varastoista lainatun oluen. Uunissa sellaiset seitsemän tuntia miedolla lämmöllä. Itse herkuttelin tällä jo tänään päivällisellä. Lapselle ostin silakkafileitä. Kyllä, hän rakastaa paistettuja silakoita. Mielellään pyrstöllisiä, herkuin osuus on juurikin se rapsakka pyrstö. Tästä mä olen vähän eri mieltä... Noh, lapselle silakoita, mulle lihaa. Mitä lisukkeeksi? Kaupassa osui silmiin perunasuurimot. Jaa että mitkä? No enpäs yhtään tiiä. Mutta päätin tehdä niistä puuroa, kuten purkin kyljessä lukee. Maustaa puuron juustoraasteella ja paistaa joksikin.. noh. Mitä siitä nyt sitten sattuu tulemaan. Puurovaiheessa meinasi kyllä iskeä epäusko. Rakenne oli kuin mätiä ja... öh, siis mitä ihmettä tuo on? Noh, ei se mitään, annoin sen jäähtyä, mätin sekaan todella paljon juustoraastetta, mustapippuria, persiljaa ja ripauksen muskottipähkinää. Nohevampi olisi lisännyt yhden kananmunankin, niin tekele olisi ehkä pysynyt kasassa paistaessa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia se oli ihan hyvän makuista (no hei, voissa paistettua juustoraastetta... ), mutta rakenne oli jotenkin vähän outo. Mätimäinen. Ihan kuin olisin syönyt kirkkaita mätipalleroita. Hyvin hämmentävä raaka-aine.  Mitäpä sitä muuta...

No jälkkäriä tietty. Mieliteko iski taas vuohenjuusto-kauralastujäätelöön. Sitä siis. Lapsoselle omansa ilman vuohenjuustoa. Lisukkeeksi keittelin chili-rommisiirappia ja myös puolijäistä mansikkasosetta. Kaveriksi lasillinen punaviiniä. Tää on ihanaa. Hyvin harvoin itse tehdessä onnistuu tällaisissa hykerryttävän hyvissä makuyhdistelmissä, mutta tämä on sellainen. 

Niin ja tuota, pitihän nelijalkaisellekin ruokaa laittaa... Ei ehkä varsinaista gurmeeta kuitenkaan. :-D Eikä järin ruokhalua herättävän näköistä, joten jääköön se otos pois tästä. 

Ihan pelkästään ruokaa laittaessa ja herkutellessa ei ole tää päivä mennyt. Lapsonen halus muuttaa huoneensa järjestystä, joten pientä rymsteerausta oli myös ohjelmassa. Onpas ollut kiva vaan olla ja pysähtyä tekemään asioita. Sellaisia arkisia pikku juttuja, jotka aina joskus meinaa unohtua. 

Tonnikalapihvi, porkkana-palsternakkapyre ja chilinen voi-skumppakastike

Tässä taas hieman vanhempia kokkailuja, tämä viikonloppu kun ei ole ollut ruoanlaittopainotteinen. Tämän annoksen valitsin, koska tämä vaan on herkullista. Eli paistettua tonnikalaa, vuohenjuusto-verigreippisalaattia, porkkana-palsternakkapyrettä ja chilistä voi-skumppakastiketta. 

Tonnikala, tuo superherkku. Tonnikalapihvi on erinomainen ja kohtuuhintainen raaka-aine. Ei, tällä ei ole mitään tekemistä purkkitonnikalan kanssa. Rakenne ja makukin on melko lihamainen. Tonnikalapihvin kanssa ainoa juttu on siinä, että sitä ei pidä paistaa kypsäksi. Jos pihvi on kypsä, se on kuiva ja siinä kohtaa mukaan tulee purkkitonnikalamainen maku. Eli pihvi kannattaa jättää ainakin mediumiksi, itse tykkään vieläkin raaemmasta. En marinoi pihvejä yleensä mitenkään, meille tonnikalapihvit tulee pakasteina ja itse sulatuksen jälkeen hieman painelen pihvejä talouspaperilla, eivät jää vetisiksi. Paistaminen kuumalla pannulla, mausteeksi vain suolaa ja pippuria. 

Toinen superherkku tässä annoksessa on porkkana-palsternakkapyre. Ihana samettinen koostumus tulee siitä, että keitettyjä juureksia jurrutellaan sauvasekoittimella pitkään. Mukana ranskankermaa, mausteena suolaa, ripaus sokeria ja ihan pikkuisen valkopippuria. Herkullista, kovin herkullista. 

Kastikkeena tässä on chilillä maustettu voi-skumppakastike. Tässä vaiheessa voikastikkeen teko oli vielä aivan opettelussa ja kastike jäi liian liruksi liian vähäisen keltuaismäärän takia. Chili ujutettiin kastikkeeseen keittämällä skumpan kanssa kuivattua chilipalkoa. Ostin etnisestä kaupasta pussillisen ja ovat sen verran ytyä tavaraa, että yksi palko riittää antamaan potkua kastikkeelle. Voikastike on mulla ollut pidemmän aikaa opettelussa erilaisilla variaatioilla ja tämä sopi oikein hyvin kalan kanssa. Kastikkeet on muutenkin sellainen ruoanlaiton osa-alue, joka kiinnostaa kovasti ja jota haluaisin opetella lisää. Aina joskus suunnittelen, että koittaisin joskus opetella jotkut hyvät peruskastikkeet ihan keittokirjan kanssa, mutta jotenkin reseptien käyttäminen vaan tuntuu niin vaikealta. Tylsältä. Siispä kastikkeetkin opetellaan kantapään kautta. Salaattina tässä annoksessa on verigreippi-vuohenjuustosalaattia ja kastikkeena punaviinisiirappi.  

Mitä kaapista löytyy: jälkkäri.

 Mitä kaapista löytyy- aterian jälkkäri-idea tuli ystävältäni. Hän oli bongannut jossain tosi helpon jäätelöohjeen, johon tuli kermavaahtoa, kondensoitua maitoa ja makuainetta. Ei tarvii sekoitella, ei mitään. Hän tarjosi sitä meille taannoin, toinen oli mustikalla maustettua ja toisessa kinuskia ja susu-paloja. Makeaa oli niin, että paikat meinasi tippua hampaista, mutta syömistä vaan ei voinut lopettaa. Ihanaa. Periaatteessa ainekset kaikkeen oli kotona valmiina, mutta koska halusin paaaljon jäätelöä, ostin kuitenkin vielä purkillisen kermaa.

Mulle tuli jo silloin mieleen, että tää olis herkullista lakujugurtilla ja limellä maustettuna. Juu, lakujugurtti saattaa olla uusi tuttavuus. Kohtalaisen uusi itsellekin. Ålandsmejeriet tekee lakritsajugurttia. Ei ei ei, älkää olko noin ennakkoluuloisia. Itse en välitä siitä sellaisenaan, mutta sitä on aina jääkaapissa, koska siitä tulee jäisten mansikoiden, limen ja verigreippimehun kanssa maailman paras smoothie. Eli lakujugua ja limemehua.

Noh, jääkaappia kun inventoin, löytyi purkillinen levitettävän pehmeää vuohenjuustoa. Siitä tuli jatkoidea. Tallinnassa on sellainen ihana ravintola kuin Dominic. Ensimmäistä kertaa siellä käydessäni otin jälkkäriksi vuohenjuustovaahtoa, mantelikeksiä ja oliskohan siinä ollut jotain marjaakin. Tämä on jatkojalostunut kotioloissa vuohenjuustovaahdoksi, kauralastuiksi ja hunajaksi. Hmm.... Joo. Jäätelöön tulee kermaa. Ja kondensoidusta maidosta tulee makeutta. Siispä sen on pakko olla hyvää, jos teen vielä kauralastuja ja kippaan sekaan sen vuohenjuuston. Eikös vaan?

No mutta, lapseni toivoin suolapähkinä-kinuskijäätelöä. Tuo massa itsessään jo on tosi makeaa, joten kinuski jätettiin väliin. Kondensoidussa maidossa on kuitenkin vähän kinuskinen maku. Tykkään jäätelössä sattumista (well, hello, Ben&Jerry...), joten sopi mullekin hyvin. Laitoin vielä hetken mielijohteesta tähänkin sitä kauralastumurua.

Nyt sitten syötiin kolmea jäätelöä. Lakujugurtti-lime, vuohenjuusto-kauralastu ja suolapähkinä-kauralastu. Lakujugu-limeen tuli ehkä hieman sorbettimainen koostumus. Ehkä sekoittelu olis auttanut asiaa, mutta mä en näitä sekoitellut kertaakaan jäädyttämisen aikana. Muiden koostumus oli ihanan pehmeä. Suolapähkinä-kauralastu oli aivan lasten makuun. Ja kyllä aikuistenkin.  Mutta mutta... Niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin, tuo vuohenjuustojäde on ihan tolkuttoman hyvää! Ihan mun suun makuinen juttu. Punaviinin kanssa nautittuna se sai aikaan pienen mielihyvän kikatuksen.