sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Herkulliset illanistujaiset

Ystävien kanssa treffaaminen ihan ajan kanssa tuppaa venymään ja vanumaan. Nyt sitten jokunen viikko sitten lyötiin lukkoon päivämäärä, jolloin minä ja jälkikasvu siirretään itsemme ystävien luo yökyläilemään. Välimatka ei ole pitkä, mutta yökyläretket takaavat hyvät maailmanparannusmahdollisuudet sen jälkeen kun alamittaiset on tainnutettu unten maille.


Sovittiin, että mä hoidan ruokapuolen ja emännät hoitavat juomapuolen. Sopii. Alkuruoka toimi samalla lapsille iltapalana ja kun kysyin omalta lapseltani, että mitä hän toivoo, vastaus oli selkeä: piparjuurituorejuusto-kylmäsavuhepparullia. Hyvä, hyvä. Sopii vallan mainiosti. Takaladolta kylmäsavuheppaa ja Lidlistä Crefee-piparjuurituorejuustoa.




Viime viikolla tein prässättyä nautaa ja olin tätä iltaa varten kuutioinut lihaa hieman pakkaseen. Nyt tarjosin ankanrasvassa paistetut lihat ankanrasvassa kuullotetun, karamellisoidun salottisipulin, dijonsinapilla ja ruskealla sokerilla maustetun ranskankerman ja karpalohyytelön kanssa. Karpalohyytelöstä yritti tulla siirappia, mutta kuten puolukasta, myös tästä tuli hyytelöä. Liittynee marjojen happamuuteen. Ehkä. Mut hyytelön tein keittämällä ensin marjoja, siivilöin marjat ja survoin vielä marjoista siivilän läpi sen mitä irti lähti, lisäsin ruskeaa sokeria ja ripauksen suolaa ja keittelin siirapiksi, joka jäähtyessään muuttui hyytelöksi. Enemmän siirapeista löytyy täältä. Alkuruoalla oli vielä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja. Helppoja ja hyviä. Tomaatit halkaistaan, asetellaan pellille leikkauspinta ylöspäin, maustetaan suolalla ja annetaan olla n. 80-asteisessa uunissa 3-4 tuntia. Otetaan uuni pois päältä ja jätetään vielä uuniin kuivahtamaan, kunnes uuni on jäähtynyt. Itse annoin olla yön yli. Lisäksi alkuruokien kanssa oli tarjolla patonkia ja tuorejuustoa. 







Välisorbetti sai hieman uuden muodon. Olin tehnyt lime-minttusorbettia, mutta unohtanut laittaa sen pakkaseen. Olin siis tehnyt limelientä. Sorbettiin tulee limen raastettua kuorta, limemehua (laitoin kolmen limen kuoret ja mehut, lisäksi vielä pullosta limemehua), vettä, ruskeaa sokeria ja tuoretta minttua. Mintun saa helposti pienittyä, kun jäähtynyttä lientä ottaa tilkan, laittaa sekaan mintunlehdet ja suristelee sen smoothiekoneella. Tämä sitten sekoitetaan muun liemen sekaan. Noh, sorbettimme melkein ehti jäätyä. Oltiin vähän suunniteltu proseccoa sen kaveriksi, mutta proseccoa ei ollutkaan ja ei se mitään kun eihän tämä ole vielä jäätynytkään. Sitten tulikin älynväläys, hitot proseccosta, onhan meillä vaaleaa rommia! Namnamnam! Petollinen herkku kyllä, mutta tiedän, miten nautin mojitoni ensi kesänä...



Pääruokana oli ankanrintaa ja punajuuririsottoa kahvikastikkeella. Olin ankanrinnasta poistanut nahat jo ennen alkuruokaa ja silpunnut nahan pieneksi ja paistanut rapeaksi muruksi. Aloitin paistamisen miedolla lämmöllä niin, että rasva irtosi hyvin. Paistelin aika pitkän aikaa, myöhemmin hieman kovemmalla lämmöllä niin, että nahka oli kullanruskeaa, rapeaa murua. Otin rasvat talteen ja myös jo alkuruokaa tehdessä kuullotin ankanrasvassa salottisipulia. Otin osan sipulista sivuun risottoa varten ja lopun maustoin suolalla ja ripauksella ruskeaa sokeria ja paistelin vielä hetken. Tästä sipulista osa meni alkuruokiin, osa pääruoan lisukkeeksi ihan sellaisenaan.


Ankanrinnat paistoin pannulla, ensin kuumemmalla pannulla pinta kiinni ja sen jälkeen miedompi lämpö, kunnes kypsyys oli medium miinus. Annoin lihan levätä hetken ennen viipalointia. Punajuuririsoton tein hieman uudella tapaa, vinkit poimin täältä. Olin raastanut punajuuren karkeaksi raasteeksi. Riisit laitoin kuumaan kasariin ilman öljyä ja paahdoin hetken. Valkkaria tilkka perään ja reilusti voita. Vatkasin mössöä vispilällä ja lisäilin viiniä ja voita. Mutta hupsoho. Missä kohtaa ankanrasvassa kuullotetut sipulit ja punajuuret pitikään lisätä? Noo, vaikka tässä kohtaa, ennen kuin siirryttiin kasvisliemen lisäilyyn. Vielä valkopippuria ja kun riisissä oli vielä suutuntumaa, reilusti parmesanraastetta. Hieman meni mun makuun ehkä ylikypsäksi, mutta olipahan kermaista. Huh.


Kahvikastike oli yksinkertaisuudessaan vettä, pikakahvijauhetta, paljon kuohukermaa, suolaa, mustapippuria, ripaus ruskeaa sokeria ja loraus brandyä. Tätä keittelin ehkä 10-15 minuuttia. Suurustin nyt maissijauhoilla kun yksi syöjistä on viljaton, mutta vehnäjauhoilla tai maizenalla toki onnistuu myös.


Annokseen koottiin herneenversoa vihreäksi, ankanrintaa, risottoa, kahvikastiketta, karamellisoitua sipulia, ruskistettua ankannahkaa, karpalohyytelöä ja pinjansiemeniä. Olin melkein vastaavan kokonaisuuden tehnyt aiemminkin, joten tässä mentiin vähän varman päälle. Ja sehän toimi.




Jälkkärikin oli aiemmin kokeiltu, ainakin pääosin. Eli vuohenjuustojäätelö. Tässä oli nyt kaksi purkkia kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna, kaksi pikkupurkkia (vastaa varmaan puolikasta normikokoista purkkia) makeutettua kondensoitua maitoa ja 200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa. Eli kerma vaahdoksi, sekaan kondensoitu maito ja vuohenjuusto ja vatkataan sileäksi. Massa rasiaan ja pakkaseen. Valmista on n. kuuden tunnin kuluttua.



Jäätelön lisukkeeksi jälkikasvu teki mantelikeksejä. Eli mantelijauhoja, sulaa voita ja ruskeaa sokeria mössöksi, joka muotoillaan kekseiksi ja paistetaan n. 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia. Kotona olin tehnyt mansikka-balsamicosiirappia ja kyläpaikassa vielä tein chili-rommisiirapin. Lopulta juolahti mieleen ripotella päälle vielä suolankukkaa ja voi että! Se kyllä kruunasi herkullisen jälkkärin ja menee ehdottomasti hankintalistalle omaan kotiin! Aivan ihana mieto suola! 





Saattaa olla, että tämän jälkeen vielä nautittiin sorbetit...

Aamu oli ihana aloittaa brunssilla. Emäntä teki herkkuleivät, joissa oli uunissa paahdetulla leivällä juustoa, vuonankaalia, rapeaa pekonia, löysäksi keitettyä kananmunaa ja hollandaisekastiketta. Ihan kertakaikkisen herkullista! Tämä ei kylläkään enää ollut viljatonta, kuten edellisen illan herkut. 


26 kommenttia:

  1. Apua, miten paljon vaivaa oot nähnyt! Varmasti ollut herkullinen ilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoanlaitto on mulle niin erinomaista vastapainoa työlle. Ihan mahtava tapa rentoutua, en edes ajattele sitä vaivannäkönä. Aina koitan kutsua tänne kavereita syömään tai tuppaan itseni kavereille kokkaamaan. :-D

      Poista
  2. Hengästyttävän mahtava kokoelma herkkuja. Onnelliset ystävät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen minä kun on tuollaisia ystäviä. :-)

      Poista
  3. Vitsi mä rakastan tuota sun kokkaustyyliä! Kuulostaa just siltä, että nautit joka hetkestä! Mä haluaisin olla yhtä rento, mutta kontrollifriikkeys vähän puskee läpi. :P Lapsen tulon myötä oon kyllä rentoutunut tämänkin asian suhteen. En enää panikoi, että onnistuuko ruoat ja maistuuko ne vieraille. Ei sillä ole loppujen lopuksi väliä, vaan sillä että on kiva nähdä kavereita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi sai mut ajattelemaan, että ruoanlaitto taitaa olla ainoita asioita, joissa suorittaja-minä pysyy sivussa. :-) Ehkä siksi siitä niin tykkäänkin. Ja kuten sanoit, tärkeintä kuitenkin on ystävien kanssa vietetty aika!

      Poista
  4. Hieno setti. Säveltäminen kuuluu asiaan, ei mennyt sulta sormi suuhun :)

    VastaaPoista
  5. Illanistujaiset ovat ihan parasta! Ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa, mitä muuta sitä kaipaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan. Nautinnollisen elämän perustarpeita.

      Poista
  6. Olet kyllä nähnyt upeasti vaivaa. Toivottavasti ystäväsi osaavat arvostaa sitä! Punajuuririsotto on kyllä aina niin upean väristä.

    VastaaPoista
  7. Ihanat illanistujaiset, herkullisen kuuloisia ruokia. Hyvä ruoka ja ystävät on kyllä yksi maailman parhaista yhdistelmistä.

    VastaaPoista
  8. Oi hurja, mikä menu. Ei taitaisi onnistua tällä hetkellä minun energiatasollani. Ei sen puoleen, eipä ole pahemmin viime aikoina kavereiden kanssa illasteltukaan, kun kaikilla on muka koko ajan kiire. Asia pitänee korjata lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirekiirekiire. Sehän se on, ruuhkavuosien kirous. Joskus on kiva mennä siitä, mistä aika on matalin, joskus sitten panostetaan enemmän. Yhdessäolo on kuitenkin se juttu.

      Poista
  9. Vuohenjuustojäätelö - yhtä aikaa pelottava ja kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti antaa sille mahdollisuus!

      Poista
  10. Mä ihmettelin pitkään tuota risottoa kun katsoin ensin kuvat ja aattelin, että sulla on joku halloweenmäinen tulkinta nyt jostakin. Punajuurisotto on kuitenkin ihanaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Halloweenruoat oli vuorossa vasta viikkoa myöhemmin.

      Poista
  11. Voi kun näitä ruokatreffejä ehtisi itsekin harrastamaan useammin. On siinä ollut pöytä koreana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, näitäkin treffejä jokunen kuukausi suunniteltiin...

      Poista
  12. Ei tarvitse lähteä ravinteliin ei! Upea menu!

    VastaaPoista
  13. Ystävien kanssa vietetyt illanistujaiset hyvän ruoan ympärillä ovat kyllä niin parhaita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä. Hyvä ruoka on ihanaa, ystävät on ihania. Yhdessä ihan parasta.

      Poista