Avocadojäätelö ja muuta herkkua

Hiljaista pitelee edelleen. Mutta nyt iski taas sellainen ajatus, joka oli pakko toteuttaa ja jakaa teille. Eli avocado-minttu-limejäätelö. Pohjana toimi taas jälleen kerran kuohukerma ja kondensoitu maito, kuten muissakin mun jäätelöissä. Nyt oli suunnitteilla muita juttuja avocadosta ja kun kerran tuli säkillinen ostettua, niin...

Avocadojäätelöä ja marjoja

Eli vaahdotin pari purkkia kuohukermaa löysäksi vaahdoksi. Sekaan purkki kondensoitua maitoa. Sitten blenderiin tai johonkin vastaavaan härpäkkeeseen neljä avocadoa, pari kourallista tuoretta minttua ja paaaljon limemehua. Niin paljon, että valmis muhju hieman kiristää leukaperiä. Rohkeampi laittaisi vähän chiliäkin sekaan, mutta tein nyt tällaisen turvallisen version. Tämä blendataan sileäksi. Sekoitetaan tämä avocadomössö ja kerma-kondensoitu maitoseos ja pakastetaan. Sellaisen viisi-kuusi tuntia ottaa jäätyminen eikä jäätelöä tarvitse sekoittaa pakastamisen aikana. Parhaimmillaan tämä on hieman pehmeänä, joten jos jäätelö ehtii jäätyä ihan kovaksi, kannattaa se ottaa ajoissa sulamaan hieman. 

Lisänä tarjosin mansikoita, pensasmustikoita ja päälle tuoretta minttua. Ihanan kermainen ja pehmeä, samettisen upea jäätelö! Marjat tuo ihanan lisänsä tähän, mustikka ja minttu toimii yhdessä mun makuun melkeinpä paremmin kuin perinteinen mansikka ja minttu. 

Jaa mitä muuta tästä voi tehdä. No, mä tein hieman isomman satsin tuota avocado-lime-minttua. Osan sitten sekoitin ranskankermaan, maustoin suolalla, Texas Pete-kastikkeella ja ripauksella ruokosokeria. Valkosipulikin toimii tähän erinomaisesti. Tämä sitten tortillan kastikkeeksi. Loistavaa. Ihanaa. Pehmeää ja samalla vähän tulista. 

Avocadosta on niiiin moneksi!

Herkulliset illanistujaiset

Ystävien kanssa treffaaminen ihan ajan kanssa tuppaa venymään ja vanumaan. Nyt sitten jokunen viikko sitten lyötiin lukkoon päivämäärä, jolloin minä ja jälkikasvu siirretään itsemme ystävien luo yökyläilemään. Välimatka ei ole pitkä, mutta yökyläretket takaavat hyvät maailmanparannusmahdollisuudet sen jälkeen kun alamittaiset on tainnutettu unten maille.


Sovittiin, että mä hoidan ruokapuolen ja emännät hoitavat juomapuolen. Sopii. Alkuruoka toimi samalla lapsille iltapalana ja kun kysyin omalta lapseltani, että mitä hän toivoo, vastaus oli selkeä: piparjuurituorejuusto-kylmäsavuhepparullia. Hyvä, hyvä. Sopii vallan mainiosti. Takaladolta kylmäsavuheppaa ja Lidlistä Crefee-piparjuurituorejuustoa.

Viime viikolla tein prässättyä nautaa ja olin tätä iltaa varten kuutioinut lihaa hieman pakkaseen. Nyt tarjosin ankanrasvassa paistetut lihat ankanrasvassa kuullotetun, karamellisoidun salottisipulin, dijonsinapilla ja ruskealla sokerilla maustetun ranskankerman ja karpalohyytelön kanssa. Karpalohyytelöstä yritti tulla siirappia, mutta kuten puolukasta, myös tästä tuli hyytelöä. Liittynee marjojen happamuuteen. Ehkä. Mut hyytelön tein keittämällä ensin marjoja, siivilöin marjat ja survoin vielä marjoista siivilän läpi sen mitä irti lähti, lisäsin ruskeaa sokeria ja ripauksen suolaa ja keittelin siirapiksi, joka jäähtyessään muuttui hyytelöksi. Enemmän siirapeista löytyy täältä. Alkuruoalla oli vielä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja. Helppoja ja hyviä. Tomaatit halkaistaan, asetellaan pellille leikkauspinta ylöspäin, maustetaan suolalla ja annetaan olla n. 80-asteisessa uunissa 3-4 tuntia. Otetaan uuni pois päältä ja jätetään vielä uuniin kuivahtamaan, kunnes uuni on jäähtynyt. Itse annoin olla yön yli. Lisäksi alkuruokien kanssa oli tarjolla patonkia ja tuorejuustoa. 

Välisorbetti sai hieman uuden muodon. Olin tehnyt lime-minttusorbettia, mutta unohtanut laittaa sen pakkaseen. Olin siis tehnyt limelientä. Sorbettiin tulee limen raastettua kuorta, limemehua (laitoin kolmen limen kuoret ja mehut, lisäksi vielä pullosta limemehua), vettä, ruskeaa sokeria ja tuoretta minttua. Mintun saa helposti pienittyä, kun jäähtynyttä lientä ottaa tilkan, laittaa sekaan mintunlehdet ja suristelee sen smoothiekoneella. Tämä sitten sekoitetaan muun liemen sekaan. Noh, sorbettimme melkein ehti jäätyä. Oltiin vähän suunniteltu proseccoa sen kaveriksi, mutta proseccoa ei ollutkaan ja ei se mitään kun eihän tämä ole vielä jäätynytkään. Sitten tulikin älynväläys, hitot proseccosta, onhan meillä vaaleaa rommia! Namnamnam! Petollinen herkku kyllä, mutta tiedän, miten nautin mojitoni ensi kesänä...

Pääruokana oli ankanrintaa ja punajuuririsottoa kahvikastikkeella. Olin ankanrinnasta poistanut nahat jo ennen alkuruokaa ja silpunnut nahan pieneksi ja paistanut rapeaksi muruksi. Aloitin paistamisen miedolla lämmöllä niin, että rasva irtosi hyvin. Paistelin aika pitkän aikaa, myöhemmin hieman kovemmalla lämmöllä niin, että nahka oli kullanruskeaa, rapeaa murua. Otin rasvat talteen ja myös jo alkuruokaa tehdessä kuullotin ankanrasvassa salottisipulia. Otin osan sipulista sivuun risottoa varten ja lopun maustoin suolalla ja ripauksella ruskeaa sokeria ja paistelin vielä hetken. Tästä sipulista osa meni alkuruokiin, osa pääruoan lisukkeeksi ihan sellaisenaan.


Ankanrinnat paistoin pannulla, ensin kuumemmalla pannulla pinta kiinni ja sen jälkeen miedompi lämpö, kunnes kypsyys oli medium miinus. Annoin lihan levätä hetken ennen viipalointia. Punajuuririsoton tein hieman uudella tapaa, vinkit poimin täältä. Olin raastanut punajuuren karkeaksi raasteeksi. Riisit laitoin kuumaan kasariin ilman öljyä ja paahdoin hetken. Valkkaria tilkka perään ja reilusti voita. Vatkasin mössöä vispilällä ja lisäilin viiniä ja voita. Mutta hupsoho. Missä kohtaa ankanrasvassa kuullotetut sipulit ja punajuuret pitikään lisätä? Noo, vaikka tässä kohtaa, ennen kuin siirryttiin kasvisliemen lisäilyyn. Vielä valkopippuria ja kun riisissä oli vielä suutuntumaa, reilusti parmesanraastetta. Hieman meni mun makuun ehkä ylikypsäksi, mutta olipahan kermaista. Huh.


Kahvikastike oli yksinkertaisuudessaan vettä, pikakahvijauhetta, paljon kuohukermaa, suolaa, mustapippuria, ripaus ruskeaa sokeria ja loraus brandyä. Tätä keittelin ehkä 10-15 minuuttia. Suurustin nyt maissijauhoilla kun yksi syöjistä on viljaton, mutta vehnäjauhoilla tai maizenalla toki onnistuu myös.


Annokseen koottiin herneenversoa vihreäksi, ankanrintaa, risottoa, kahvikastiketta, karamellisoitua sipulia, ruskistettua ankannahkaa, karpalohyytelöä ja pinjansiemeniä. Olin melkein vastaavan kokonaisuuden tehnyt aiemminkin, joten tässä mentiin vähän varman päälle. Ja sehän toimi.

Jälkkärikin oli aiemmin kokeiltu, ainakin pääosin. Eli vuohenjuustojäätelö. Tässä oli nyt kaksi purkkia kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna, kaksi pikkupurkkia (vastaa varmaan puolikasta normikokoista purkkia) makeutettua kondensoitua maitoa ja 200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa. Eli kerma vaahdoksi, sekaan kondensoitu maito ja vuohenjuusto ja vatkataan sileäksi. Massa rasiaan ja pakkaseen. Valmista on n. kuuden tunnin kuluttua.

Jäätelön lisukkeeksi jälkikasvu teki mantelikeksejä. Eli mantelijauhoja, sulaa voita ja ruskeaa sokeria mössöksi, joka muotoillaan kekseiksi ja paistetaan n. 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia. Kotona olin tehnyt mansikka-balsamicosiirappia ja kyläpaikassa vielä tein chili-rommisiirapin. Lopulta juolahti mieleen ripotella päälle vielä suolankukkaa ja voi että! Se kyllä kruunasi herkullisen jälkkärin ja menee ehdottomasti hankintalistalle omaan kotiin! Aivan ihana mieto suola! 

Saattaa olla, että tämän jälkeen vielä nautittiin sorbetit...

Aamu oli ihana aloittaa brunssilla. Emäntä teki herkkuleivät, joissa oli uunissa paahdetulla leivällä juustoa, vuonankaalia, rapeaa pekonia, löysäksi keitettyä kananmunaa ja hollandaisekastiketta. Ihan kertakaikkisen herkullista! Tämä ei kylläkään enää ollut viljatonta, kuten edellisen illan herkut. 

Kaikenmoisia jäätelöitä sitä...

Taas palattiin jäätelöön. Pohjana vanha tuttu eli kuohukermaa ja kondensoitua maitoa. Tällä kertaa mittasuhteet sattuivat olemaan 6 dl kuohukermaa ja purkki kondensoitua maitoa. Kuohukerma vaahdotetaan löysähköksi vaahdoksi, sitten sekaan kondensoitu maito. Sitten maustamaan. 

Jaoin massan kahteen kulhoon. Toiseen kulhoon sekoitin n. 4 dl puolukoita soseutettuna ja muutaman piparkakun palasteltuna ja murusteltuna. Lapoin seoksen rasiaan, väliin aina kinuskikastikeraitoja. 

Toisen kulhollisen makuaineet oli paketti aura-juustoa murustettuna, muutama piparkakku murustettuna ja kaksi purkkia vauvan päärynäsosetta. Otin ensin muutaman lusikallisen massaa sivuun ja sekoitin päärynäsoseen siihen ihan siksi, ettei jäätelöön tulisi kokonaan jäisiä päärynäsoseraitoja. Murustin aura-juuston, piparkakut (jätin kyllä aika isoja möykkyjäkin) ja sekoitin massaan. Sitten rasiaan massaa, väliin raitoja päärynäsoseseoksesta. 

Ja tämä jäätelö ei tosiaan tarvitse jäätelökonetta tai sekoittelua. Jäädyttää vaan. Helppoa ja herkullista! Mä vaan en ihan yhdestä kulhollisesta osannut päättää, kumpi on parempaa...

Pysähdy, hyvä ihminen!

Jestas. Mulla on monta viikkoa ollut aikataulua aikataulun perään. Kiirekiirekiire, pitkät työpäivät, koko ajan jonnekin menossa. Viime viikonloppu tosin oli rentoilua parhaimmillaan, mutta toisenlaista. Mä tarviin kotiaikaa. Mielellään ihan yksin, puhumatta kenellekään. Rentoa puuhailua. No mikäs sen sopivampaa kuin kokkailu. Mä en ole kai muutamaan viikkoon juuri laittanut ruokaa, paitsi alkuviikosta tein yhtenä päivänä rapuburgeria. Oon ollut reissussa, syönyt ravintolassa (tai hakenut kaupasta sushia ja syönyt hotellilla) tai sit on puoliso hoitanut ruoanlaiton. Nyt mä halusin kokata. Ja rentoutua sen puuhan parissa.

Sushihimo on vaivannut jo monta päivää. Oikeasti en osaa tehdä nättejä ollenkaan. Enkä oo niinkään merilevän ystävä. Mut nyt halusin tehdä sellaisia, joissa ei oo levää, on surimia ja majoneesia ja seesaminsiemeniä. Huomaatteko, mulla on termitkin hallussa. Lapsonen halusi omat sushinsa kylmäsavulohella. Siispä sushiriisin keittoon, maustaminen mirinillä. Täytteiksi lapselle silputtua kylmäsavulohta ja kurkkua, mulle surimimössöä ja kurkkua. Surimimössöön ensin raastoin jäiset surimit (kuinka kätevää ja nopeaa), sitten sekaan majoneesia, vähän soijaa ja chiliä. Tehtiin palleroisia, mä kuorrutin omani seesaminsiemenillä. Lisukkeina soijaa, wasabia (ei oikeeta, tuota lähikaupan...) ja hillottua inkivääriä. Hillotun inkiväärin teen helposti suikaloimalla inkiväärin, sitten kattilaan seuraksi vähän vettä, soijaa, muutama kuivattu chili ja paaaljon sokeria. Keittelen niin kauan, kunnes liemi on siirappimaista. Tää on hyvää paitsi sushin, myös naudanlihan kaverina. Ja monen muun. Plussana yhteinen puuhastelu lapsen kanssa, kun palleroisia yhdessä pyöriteltiin. 

Huomenna onkin taas kiireisempi päivä, joten tänään oli hyvä tehdä huomiselle ruoka valmiiksi. Koska tänään on aikaa tehdä, päädyin ylikypsään kassleriin. Liha sai seurakseen valkosipulia, sipulia, inkiväärin jämät, chilisuolaa, mustapippuria ja puolison varastoista lainatun oluen. Uunissa sellaiset seitsemän tuntia miedolla lämmöllä. Itse herkuttelin tällä jo tänään päivällisellä. Lapselle ostin silakkafileitä. Kyllä, hän rakastaa paistettuja silakoita. Mielellään pyrstöllisiä, herkuin osuus on juurikin se rapsakka pyrstö. Tästä mä olen vähän eri mieltä... Noh, lapselle silakoita, mulle lihaa. Mitä lisukkeeksi? Kaupassa osui silmiin perunasuurimot. Jaa että mitkä? No enpäs yhtään tiiä. Mutta päätin tehdä niistä puuroa, kuten purkin kyljessä lukee. Maustaa puuron juustoraasteella ja paistaa joksikin.. noh. Mitä siitä nyt sitten sattuu tulemaan. Puurovaiheessa meinasi kyllä iskeä epäusko. Rakenne oli kuin mätiä ja... öh, siis mitä ihmettä tuo on? Noh, ei se mitään, annoin sen jäähtyä, mätin sekaan todella paljon juustoraastetta, mustapippuria, persiljaa ja ripauksen muskottipähkinää. Nohevampi olisi lisännyt yhden kananmunankin, niin tekele olisi ehkä pysynyt kasassa paistaessa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia se oli ihan hyvän makuista (no hei, voissa paistettua juustoraastetta... ), mutta rakenne oli jotenkin vähän outo. Mätimäinen. Ihan kuin olisin syönyt kirkkaita mätipalleroita. Hyvin hämmentävä raaka-aine.  Mitäpä sitä muuta...

No jälkkäriä tietty. Mieliteko iski taas vuohenjuusto-kauralastujäätelöön. Sitä siis. Lapsoselle omansa ilman vuohenjuustoa. Lisukkeeksi keittelin chili-rommisiirappia ja myös puolijäistä mansikkasosetta. Kaveriksi lasillinen punaviiniä. Tää on ihanaa. Hyvin harvoin itse tehdessä onnistuu tällaisissa hykerryttävän hyvissä makuyhdistelmissä, mutta tämä on sellainen. 

Niin ja tuota, pitihän nelijalkaisellekin ruokaa laittaa... Ei ehkä varsinaista gurmeeta kuitenkaan. :-D Eikä järin ruokhalua herättävän näköistä, joten jääköön se otos pois tästä. 

Ihan pelkästään ruokaa laittaessa ja herkutellessa ei ole tää päivä mennyt. Lapsonen halus muuttaa huoneensa järjestystä, joten pientä rymsteerausta oli myös ohjelmassa. Onpas ollut kiva vaan olla ja pysähtyä tekemään asioita. Sellaisia arkisia pikku juttuja, jotka aina joskus meinaa unohtua. 

Mitä kaapista löytyy: jälkkäri.

 Mitä kaapista löytyy- aterian jälkkäri-idea tuli ystävältäni. Hän oli bongannut jossain tosi helpon jäätelöohjeen, johon tuli kermavaahtoa, kondensoitua maitoa ja makuainetta. Ei tarvii sekoitella, ei mitään. Hän tarjosi sitä meille taannoin, toinen oli mustikalla maustettua ja toisessa kinuskia ja susu-paloja. Makeaa oli niin, että paikat meinasi tippua hampaista, mutta syömistä vaan ei voinut lopettaa. Ihanaa. Periaatteessa ainekset kaikkeen oli kotona valmiina, mutta koska halusin paaaljon jäätelöä, ostin kuitenkin vielä purkillisen kermaa.

Mulle tuli jo silloin mieleen, että tää olis herkullista lakujugurtilla ja limellä maustettuna. Juu, lakujugurtti saattaa olla uusi tuttavuus. Kohtalaisen uusi itsellekin. Ålandsmejeriet tekee lakritsajugurttia. Ei ei ei, älkää olko noin ennakkoluuloisia. Itse en välitä siitä sellaisenaan, mutta sitä on aina jääkaapissa, koska siitä tulee jäisten mansikoiden, limen ja verigreippimehun kanssa maailman paras smoothie. Eli lakujugua ja limemehua.

Noh, jääkaappia kun inventoin, löytyi purkillinen levitettävän pehmeää vuohenjuustoa. Siitä tuli jatkoidea. Tallinnassa on sellainen ihana ravintola kuin Dominic. Ensimmäistä kertaa siellä käydessäni otin jälkkäriksi vuohenjuustovaahtoa, mantelikeksiä ja oliskohan siinä ollut jotain marjaakin. Tämä on jatkojalostunut kotioloissa vuohenjuustovaahdoksi, kauralastuiksi ja hunajaksi. Hmm.... Joo. Jäätelöön tulee kermaa. Ja kondensoidusta maidosta tulee makeutta. Siispä sen on pakko olla hyvää, jos teen vielä kauralastuja ja kippaan sekaan sen vuohenjuuston. Eikös vaan?

No mutta, lapseni toivoin suolapähkinä-kinuskijäätelöä. Tuo massa itsessään jo on tosi makeaa, joten kinuski jätettiin väliin. Kondensoidussa maidossa on kuitenkin vähän kinuskinen maku. Tykkään jäätelössä sattumista (well, hello, Ben&Jerry...), joten sopi mullekin hyvin. Laitoin vielä hetken mielijohteesta tähänkin sitä kauralastumurua.

Nyt sitten syötiin kolmea jäätelöä. Lakujugurtti-lime, vuohenjuusto-kauralastu ja suolapähkinä-kauralastu. Lakujugu-limeen tuli ehkä hieman sorbettimainen koostumus. Ehkä sekoittelu olis auttanut asiaa, mutta mä en näitä sekoitellut kertaakaan jäädyttämisen aikana. Muiden koostumus oli ihanan pehmeä. Suolapähkinä-kauralastu oli aivan lasten makuun. Ja kyllä aikuistenkin.  Mutta mutta... Niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin, tuo vuohenjuustojäde on ihan tolkuttoman hyvää! Ihan mun suun makuinen juttu. Punaviinin kanssa nautittuna se sai aikaan pienen mielihyvän kikatuksen.