Surf'n turf Väli-Amerikan tapaan.

Väli-Amerikan. Miksi noin epämääräinen ilmaisu? No koska mä en tuon seudun aidoista mauista tiedä mitään niin en kehtaa väittää tätä vaikka Karibialaiseksi. Cross-kitchen ja lallallaa, kuha on hyvää. Ihan ei mennyt kuten olisin halunnut koska lähikaupan valikoima petti. En löytänyt passionhedelmiä. Mutta ei pidä antaa sen häiritä.

Kvinoasalaatissa oli paketin ohjeen mukaan keitettyä kvinoaa, nopeasti kuullotettua punasipulia ja valkosipulia, pyöräytin nämä vielä pannulla ja maustoin cayennellä, savupaprikalla ja kurkumalla. Sitten pilkottua kirsikkatomaattia ja tuoretta minttua sekaan ja salaatti oli valmis. Ja mehevä. Herkullinen. Tätä lisää. Siinä meni kvinoaneitsyys eikä yhtään hullummalla tavalla.

Kastikkeissa oli jälkikasvun tekemä ranskankermakastike. Sinne sujahti sekaan kuullottamaani punasipuli-valkosipulisekoitusta ja mausteita. Käsitykseni mukaan suolaa, pippuria ja ripaus sokeria.

Sitten mango-kookoskastike. Kevyesti vaahdotettua kookoskermaa, soseutettua mangoa ja ripaus suolaa. Ihanan makeansuolaista. Tämän olisi vielä voinut maustaa tuoreella chilillä tai jalapenoilla, mutta tällä kertaa jätin näin.

Ja vielä verigreippisiirappia. Fileoin verigreipin, puristin vielä loput mehutkin kattilaan. Ruskeaa sokeria, ripaus suolaa ja tuoretta chiliä. Tätä keittelin vartin verran. Herrrrkullista.

Sitten vielä se surf ja turf. Eli surf-osuus oli pari paistettua kampasimpukkaa. Onhan tämä se surf? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Turf taas oli kohmeisena ohueksi viipaloitua hepan paistia, jonka paistoin hyvin kuumalla pannulla nopeasti, maustoin suolalla ja pippurilla. Koko komeuden päälle vielä tuoretta chiliä. Excellent. Tästä tulee päätymään komponentteja seuraaville syödään yhdessä-päivällisille.

Herkullinen paprikakastike tapaksille

Reilu viikon kuluttua syödään yhdessä. Eli nykyisiä ja entisiä työkavereita herkuttelee perusteellisesti. Tällä kertaa teemana on Espanja ja sain päähäni, että haluan tehdä lohta ja sille kastikkeen paahdetusta paprikasta ja paahdetusta valkosipulista. Luulisin, että hieman mojo-tyyppinen kastike. En vaan voi ajatella mojoa ajattelematta Austin Powersia... Pois, mielikuva, pois!

No mutta ruokaan. En ole aiemmin moista kastiketta tehnyt, mutta mulla on pitkään ollut päähänpinttymä, että paahdettu paprika ja paahdettu valkosipuli on yhdistelmä, jonka on pakko olla hyvää. Mä suosittelen moneenkin kohtaan valkosipulin paahtamista, se pehmentää ja miedontaa ja syventää ja tekee vaikka mitä taikoja valkosipulin maulle. Mä rakastan makeita kastikkeita, joten sokeriahan tähänkin lurahti. Tarkoitus on tarjoilla tätä lohen kanssa, mutta tällä kertaa kokeilueväs oli kampasimpukka. Kampasimpukat vain paistoin pannulla pari minuuttia/puoli ja tarjoilin tuoreen patongin päällä, annokseen vielä ripaus mustaa suolaa. 

No mutta se kastike. Tarvitset tällaisia aineita:

2 punaista paprikaa

2 isoa tai kolme keskikokoista yksikyntistä valkosipulia

n. 0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

savupaprikajauhetta

chilijauhetta

ruokosokeria (laitoin ehkä n. 2 rkl)

loraus valkoviinietikkaa

Laitoin uunin 220 asteeseen, grillille. Lohkoin paprikat ja laitoin uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Leikkasin valkosipulien kuoreen viillon (suosittelen lämpimästi, tuollainen valkosipuli aiheuttaa melko sotkun räjähtäessään uuniin) ja laitoin samalle pellille. Valkosipuleita paahdoin n. 20 min, kunnes olivat pehmeitä. Paprikat saivat muhia uunissa hieman pidempään niin kauan, että kuoret on lähes kauttaaltaan mustia. Kyllä, ne todellakin saavat mustua ihan pikimustiksi. Valkosipulista lähtee kuori helposti, paprikat laitoin pakastepussiin ja pussin suu kiinni. Kun paprikat ovat jäähtyneet, niistä irtoaa kuori ihan vaan käsin nyppäämällä. Laitoin kaikki aineet samaan astiaan ja suristelin sauvasekoittimella niin, että kastike oli melkein sileää. Se nyt on makuasia, haluaako jättää sattumia vai haluaako täysin sileää kastiketta. Mausteita voi lisäillä maun mukaan, voi tehdä miedompaa tai maun mukaan tulisempaa. 

Tämän kastikkeen voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, se vaan maustuu odotellessaan jääkaapissa. Riskinä toki on, että se häviää. Tästä annoksesta ei paljoa jäänyt seuraavaa päivää odottamaan... Lienee viisainta tehdä ensi perjantaina tuplasatsi. Vähintään. 

Kampasimpukkaa, chorizoa ja paahdettua paprikaa

Taannoin kuulin kampasimpukoiden ja chorizon liitosta. Ensireaktio oli aika "Mitääääh?", mutta siis ilmeisesti tää on ollut muotia jo useampi vuosi sitten, kun nyt googlettelin. Mä oon niin trendien aallonpohjassa. No mutta ensireaktion jälkeen ajatus jäi kiinnostamaan. Ja kun tuossa joku päivä sitten kävin Hakaniemen kauppahallissa ja silmiini osui raakachorizoa ja pakkasessa tiesin olevan kampasimpukoita, niin siitä se sitten lähti. Jotain tää vielä kaipaili mun mielestäni. 

Aiolia. Eli suomeksi ihan vaan valkosipulilla ja (ruoko)sokeriripauksella maustettua majoneesia. Ja paprikaa. Paahdettua, marinoitua paprikaa. Mulla on ihana tapaskirja ja joskus muinoin kun vielä kykenin moisia käyttämään, tuli opeteltua sellainen sovellettu tonnikala-paprikahässäkkä. No ei sekään ihan reseptin mukaan mennyt, mutta sinne päin. Nykyään alkuperäisestä reseptistä ei ole jäljellä kuin ajatus, mutta ajatus onkin sitäkin hienompi! Eli paprika leikataan halutun levyisiksi suikaleiksi (mä lohkon yleensä kuuteen-kahdeksaan osaan) ja asetellaan uunipellille kuori ylöspäin. Uuni kuumaksi, grillivastus päälle ja paprikat uuniin niin, että kuori mustuu. Kyllä, se saa mustua kunnolla. Paprikoita saattaa joutua kääntelemään hieman kun meinaavat kääntyä kyljelleen. Kun paprikat ovat kunnolla mustuneet, ne laitetaan pakastepussiin ja pussi kiinni. Annetaan paprikoiden jäähtyä pussukassa, jonka jälkeen niistä lähtee kuori ihan vaan käsin nyppäämällä. Helppoa. Marinadiin sitten tulee öljyä, balsamicoa, sitruunamehua, soijakastiketta, cayennea, savupaprikaa (tai paprikajauhetta) ja ruokosokeria. Sinne paprikat maustumaan, parhaita on kun saavat vaikka yön ylikin tekeytyä. Mut tunteroinenkin riittää. 

Ensimmäinen kokeilu meni niin, että pilkoin chorizot ja paistoin ne pannulle. Mutta mutta... halusin siitä muhjumpaa. Siispä tämä toinen yritys meni niin, että puristelin chorizot kuoristaan pannulle ja aloin paistella sitä vähän kuten jauhelihaa. Kun makkara oli kypsää, kuumensin vielä pannun oikein kuumaksi ja paistoin kampasimpukat nopeasti pannulla. Sitten paahdettua leipää, paprikaa, chorizoa, aiolia ja päälle vähän herneenversoa. Ihan loistava yhdistelmä. Paprikan kirpeä makeus sopii erinomaisesti mausteisen chorizon ja pehmeän kampasimpukan kanssa. Valkosipuli, se nyt toimii tässä hienosti. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan annokseeni oli ruokajuomaksi punaviini. 

Naudan filettä ja kampasimpukkaa

Taannoin oleiltiin puolison kanssa ihan kaksin kotona pari päivää. Romanttisesti aloiteltiin remonttihommia. Tulossa on tänä keväänä uusi keittiö ja sitä ennen pitää saada tehtyä asiat x, y ja z. No, ihan raatamiseksi ei kuitenkaan mennyt vaan nautittiin myös hyvästä ruoasta. Ja vähän viinistäkin, koska valmistuslistalle kuului myös porsaan kieli ja siihenhän mä en selvinpäin uskaltautunut...

No, mutta pakkasesta kaivettiin sulamaan naudan file ja sitä syötiinkin monella tapaa. Yhdellä lounaalla sushimaiseen tyyliin, vähän kuten tässä. Mutta iltaisin sitten mättötyylin herkuttelua. Pitkästä aikaa ostin myös kampasimpukoita, jotka pääsi samaan annokseen naudan sisukan kanssa. 

Kaksi erilaista mättöä tässä tehtiin eri päivinä. Ihan ensiksi pyydän syvästi anteeksi valmissämpylöiden käyttöä burgerissa, mutta hei oikeesti, me tehtiin remppaa myös, ei ehtinyt hifistellä! Molemmissa annoksissa oli kastikkeensa sellainen paholaisen hillo-tyyppinen soossi, jonka valmistus tapahtuu suunnilleen näin:

1 punainen paprika

3 isoa tomaattia

1 sipuli

2 yksikyntistä valkosipulia

cayennepippuria

savupaprikajauhetta

mustapippuria

suolaa 

ruokokidesokeria 

tuoretta korianteria

öljyä

(tilkka vettä)

Eli ensiksi kalttasin tomaatit (tehdään ristiviilto tomaattiin ja upotetaan hetkeksi kiehuvaan veteen, kun kuori alkaa irrota viillon kohdalta, tomaatit nostetaan pois vedestä ja kuoritaan kun ovat jäähtyneet) ja poistin kannat. Silppusin sipulit, valkosipulit, paprikan ja tomaatit. Kuullotin ensin öljyssä sipulia, valkosipulia ja mausteita. Lisäsin paprikan, tomaatit, suolan ja sokerin. Nyt sitten, oikeastaan riippuu vähän siitä mitä haluaa, että miten jatko. Vähällä sokerimäärällä tulee sellainen salsa-tyyppinen dippi. Sitten taas jos lisää tilkan vettä ja enemmän sokeria, saadaan paholaisenhilloa. Mä en tällä kertaa lisännyt vettä lainkaan, mutta laitoin reilusti sokeria, jolloin saatiin tulisenmakea mössö. Keittelin tätä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia ja aivan lopuksi lisäsin tuoretta silputtua korianteria. Voittaa kaupan salsan mennen tullen!

Kumpanakin iltana muuten tehtiin myös lohkopottuja, jotka itse tehtyinä on helppoja, nopeita ja hyviä. Jopa ihmiselle, joka ei juuri perunasta välitä. Eli kiinteitä, pestyjä perunoita jotka leikataan pieniksi lohkoiksi kuorineen päivineen. Perunat kulhoon ja halutut mausteet ja tilkka öljyä perään. Nää oli ihan vaan chilisuolalla maustettuja, mutta vaikka possun kanssa sopii hyvin timjamilohkot. Uuniin lämpöä n. 175-200 astetta ja potut uuniin 15-20 minuutiksi lohkojen koosta riippuen. Mä teen melko pieniä, joten vartti riittää hyvin. Eli oikeasti lisävaivaa kaupan kumiranskalaisiin verrattuna on pottujen lohkominen. Ei paha? Paistoaikakin on suht sama. 

No mitä me sitten oikein syötiin? Ilta numero yksi: haluttiin tehdä ruokaa takassa. Siispä leikattiin fileestä pihvejä, pyöriteltiin kevyesti öljyssä, suolassa ja pippurissa ja laitettiin pihvit halsteriin ja kypsennettiin takassa. Miksei tätä ole aiemmin keksitty? Häh? Kampasimpukat paistoin pannussa, lisukkeena tuota paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. 

Lopun sisäfileen olin leikannut hieman kohmeisena ohuiksi viipaleiksi. Seuraavana päivänä sitten burgeria. Paistoin läjän näitä viipaleita nopeasti kuumalla pannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sämpylät oli nolosti valmissämpylöitä, jotka paahdoin uunissa ja päälle lätkäisin vielä iiison viipaleen emmentalia. Ja eihän burgeri ole burgeri ilman sipulia ja salaattia. Muuten aika samaa settiä. Lohkoja, kampasimpukoita, paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. Päälle vielä vähän uunissa kuivattuja tomaatteja.. 

Oli kuulkaas hyvää. Oli, hieman parempaa mättöä. 

Heppatartar ja kampasimpukkaa

Tässä nyt hieman vanhempaa kuvamateriaalia. Viime talvena totesin, että en ole aikoihin syönyt tartarpihviä. Mutta mitäänhän ei voi tietenkään tehdä perinteiseen tapaan, joten pikkusen piti päästä muokkailemaan. 

Ensinnäkin halusin yhdistää lihaa ja örkkejä. Kyllä, kaikki äyriäiset, öttiäiset ja muut merenelävät paitsi kalat kulkevat nimellä örkit. Kampasimpukka on örkki. Olen niitä tässä pikkuhiljaa opetellut syömään, mutta myönnän olevani yhä melko rajoittunut. 

Tartarpihvilihaksi valikoitui hepan ulkofile. Heppa, tuo erinomainen eläin. Hevosen liha on uskomattoman mureaa ja hyvää. Eikä edullinen hinta ole pahaksi eikä myöskään se, että suomalainen hepanliha on käsittääkseni melkoisen eettistä. Jos ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä. Hyvin saman tapaista valmistaa kuin nauta, mutta tosiaan yleensä paljon mureampaa. Silppusin hepan veitsellä hyvin hienoksi, laitoin pienen kulhon pohjalle tuorekelmua ja muotoilin pihvin kulhoon. Kelmun avulla oli helppo kipata lautaselle. Punajuuret olin keittänyt ja viipaloinut ohueksi. Marinadiin laitan öljyä, balsamicoa, suolaa, vähän mustapippuria ja ruskeaa sokeria. Punasipuli on ihan vaan silputtu, suolakurkku on Myrttisen kurkkua. Parasta suolakurkkua, mitä maa päällään kantaa. Mutta sitten tuo tumma liemi tuossa päällä. Sepäs onkin punaviinisiirappia. Voisin joskus kirjoittaa kokonaisen tekstin siirapeista. Rakastan siirappeja. Ihania, helppo ja nopea tehdä itse, sopii suunnilleen kaikkeen. Nam, syökää ihmiset siirappeja! Tehkää ne itse! Sitten myös päätin, että tuohon sopii paahdetulla valkosipulilla maustettu majoneesi. Kyllä, oon tehnyt tätä evästä monta kertaa tämän jälkeenkin. Eli yksikyntinen valkosipuli vaan uuniin paahtumaan niin pitkäksi aikaa, että pehmenee. Sitten maustetaan majoneesi muussatulla valkosipulilla ja ripauksella ruskeaa sokeria. Kyllä, sokeri kuuluu kaikkeen. Majoneesin teen joskus itse, useimmin olen laiska ja käytän Hellmann'sin majoneesia. Se nyt vaan on parasta. 

Sitten kampasimpukka. Sen koitin leivittää kuvasta päätellen heikohkolla menestyksellä. Ei haittaa yhtään. Sillä on kastikkeena mangolla ja chilillä maustettu ranskankerma. 

Kokonaisuutena tuo juttu toimi niin hyvin, että oon moista herkkua tehnyt aika monta kertaa myöhemminkin. Lopuksi vielä lapselle hieman riisuttu malli. Hän kun ei tykkää kastikkeista eikä kananmunankeltuaisesta. Eikä punajuuresta. Siirappikin piti olla erikseen.