lauantai 11. elokuuta 2018

Valkosipulivoilla täytetyt kanankoivet

Mökillä. Mökillä teen ruokaa pääasiassa savustamalla ja tänäänkin oli tarkoitus kertoa teille savustettujen kanankoipien ihanuudesta. Suhteellisen rapsakka tuuli kuitenkin aiheutti suunnitelmiin muutoksen, ei tällä tuulella arvaa savupönttöön tulia laittaa.Siitä sitten pikapikaa plan B, tarkastetaan mitä kaapeista löytyy ja sieltähän löytyi ainekset valkosipulivoilla täytettyihin kanankoipiin kasvispedillä.


Kuva ei tee ollenkaan oikeutta tälle herkulle. Tein maustevoin, johon tuli n. 75 g voita, kaksi yksikyntistä valkosipulia silputtuna, mustapippuria, paprikajauhetta ja cayennepippuria. Jääkaapissa oli eiliseltä muutama peruna, niiden lisäksi keitin porkkanaa ja kukkakaalia. Lisäksi löytyi reilu rasiallinen kirsikkatomaatteja.Paprika sopisi tähän erinomaisesti, jos sattuu olemaan. Laitoin kasvikset ison  uunivuoan pohjalle, ripottelin päälle mustapippuria, suolaa ja paprikajauhetta. Tein kanankoipiin viillot ja laitoin sisälle valkosipulivoita. Laitoin voita myös nahan alle ja hieroin sitä vielä pintaankin. Koko komeus sai olla uunissa hieman toista tuntia n. 200 asteessa niin, että nahasta tuli mukavan rapsakka. Itse en kanan nahasta niin välitä, mutta puolisolle maistui rapea, valkosipulinen kanannahka. Kasvikset olivat hautuneet ihanan valkosipulisiksi ja liemi oli suorastaan pakko saada tuulensuojaan paahdetun leivän avulla.

Ihanasti tuossa toimisi myös riisipeti. Kasviksia ja riisiä. Valkosipulivoinen liemi imeytyisi ihanasti riisiin... Joo. Kyllä, kiitos. Kokeiluun.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Ravintola Vaakku

Kotkan edustalla on viehättävä pieni saari. Tai on useitakin, mutta Varissaaressapa on ravintola. Varissaari eli Vaakku on linnakesaari, jonka tehtävänä oli suojata Ruotsinsalmen laivaliikennettä. Linnoitus on rakennettu vuosina 1790-1796 ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855. Saarella on siis paikkansa historiankirjoissa.



Nykyään saari palvelee kesää viettäviä ihmisiä. Vaakkuun pääsee tuurilla. Ei, Kotkassa ei ole vesibusseja vaan Kotkassa on tuurit. Vaakun tuuri lähtee Sapokasta, ravintola Tulikukon edustalta. Tänä kesänä sinne on päässyt tasatunnein ja vielä on kesää jäljellä. Tuurikuljetus maksaa aikuisilta 8 €, lapsilta 4 €, matka kestää vain noin kymmenen minuuttia. Saaressa on pieni uimaranta, grillauspaikka ja suppilautojen vuokrausta. Kuitenkin ehkä hienointa saaressa on upeat maisemat. Piknikille voi vetäytyä rantakallioille ihailemaan maisemien kauneutta.





Ravintolastahan mun kuitenkin piti kirjoittaa. Saaressa palvelee asiakkaita ravintola Vaakku. Puitteet ravintolalle ovat kauniit, sitä ei käy kieltäminen. 



Tänä kesänä olen päätynyt ravintolan asiakkaaksi kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli työporukalla. Tuolloin otin alkuruoaksi valkosipulissa tiristettyjä kampasimpukoita ja tiikerirapuja. Kampasimpukat oli hieman ylikypsät, mutta eipä niiden paistaminen aina mene kuin strömsössä, jos haluaa rapean pinnan ja juuri sopivan kypsän simpukan. Pinta kuitenkin oli kivan rapsakka ja annos mauka. Pääruoaksi otin tuolloin Roslundin burgerin. Pihvin kypsyyden voi valita ja otin medium miinuksen. Mediumina se pöytään tuotiin, mutta harvoin ravintolassa saakaan haluamansa kypsyisen pihvin. Edelleen oltiin positiivisen puolella, etenkin kun bataattiranskalaiset oli tosi hyviä. Tästä ihastuneena tultiin kaveriporukalla syömään hieman myöhemmin. 

Noh, alkuruoat syötiin tuolloin rannassa, oltiin tuotu omat eväät. Pääruoalle mentiin ravintolaan ja kylläpä vähän nolotti kun olin tuota ravintolaa kehunut. Burgerilla mentiin taas ja ei tainnut yhdelläkään syöjistä olla pihvin kypsyys kohdillaan. Mun läpikypsä (ja palaneella sämpylällä varustettu) burgeri päätyi takaisin keittiöön ja kas, heilläpä ei ollutkaan enää tarvikkeita samaan. Siispä otin Vaakun oman Pulled Pork-burgerin. Fail... Kun olin juuri monena päivänä saaressa itse huolella savustellut kassleria ja keitellyt sille colasoosia, niin vetinen ja mauton liha ciabattan välissä ei paljon lämmittänyt. Eikä myöskään lötköiksi "paahdetut" perunat. 

No, sen verran jäi kiusaamaan, että päätin kokeilla kolmannen kerran. Ja vaikka listalla on vaikka ja mitä, myös oikein kivan näköisiä pizzoja, niin tämä burgeriasia nyt piti selvittää perusteellisesti. Mukana mulla oli kaksi pikkukriitikkoa. Nyt mentiin hieman helpommalla, eli kaikki kolme tilasi saman kypsyyden, medium miinus. Ja kyllä, sen me saimme. Kaikki kolme! Jospa sitten otetaan se pikkukriitikon näkemys asiasta? "4/5. Pihvin kypsyys hyvä, savupaprikamajoneesi ei hyvää, pihvin suola ja pippuri hukassa. Sä teet äiti pikkusen parempaa." Okei, ei paha, siis. Allekirjoitan pikkukriitikon näkemyksen, paitsi että mulle se majoneesi maistui. Ehkä kuitenkin vaan 3,5 / 5. 



No mikä nyt on lopputulema? Palvelu on aina ystävällistä. Niin tuurissa kuin ravintolassakin. Ravintola mainostaa itseään fun dining-paikkana ja ruokalista lupaa paljon. Jos nyt päätettäisiin, että edellisellä kerralla kokilla oli vaan kertakaikkisen paska päivä, niin mä sanoisin, että mikä jottei. Kuitenkin hintaluokka on sellainen, että se ehkä lupaisi vielä pikkuisen enemmän. Yritys on hyvä, mutta ihan ei mene maaliin asti. Ei huonokaan, ehkä kannattaisi vielä kokeilla jotain muuta kuin tuota hemmetin burgeria? Miljööstä lisäpisteitä roppakaupalla. Meidän poppoo meni vielä rannalle, lapset uimaan ja minä muuten vaan. Kierrettiin saarikin, sen kiertää puolessa tunnissa-tunnissa. Kaikkinensa tehtiin neljän tunnin reissu eikä kertaakaan tullut aika pitkäksi Pisteitä ravintolalle myös koiraystävällisyydestä, eli nelijalkaiset on tervetulleita terassille. Eli ehdottomasti jos Kotkaan tulee reissuun, niin kannattaa Varissaareen poiketa. Joko omilla eväillä tai sitten ravintolaan. Tai vaikka välimalli, ravintolasta saa myös pikkusuolaistakin.