Vähän parempi lihakastike

Onko naudan sisäfileen käyttäminen kastikkeeseen tuhlaamista? Ei välttämättä. Tietysti toimii mihin tahansa kastikkeeseen, mutta nyt teki mieli sellaista stroganoff-tyyppistä herkkua. Mielestäni naudanfile vähän menee pilalle, jos se kypsennetään täysin. Siispä tässä versiossa kastike tehdään muuten valmiiksi ensin ja lopuksi nopeasti ruskistetaan lihat ja lisätään aivan lopuksi kastikkeen sekaan niin, että jäävät vielä ihanan mediumiksi. Lisukkeena perunamuussia, johon vinkit löytyy täältä.

Tähän herkkuun saa hyvin käytettyä fileestä päät ja ne kohdat, joista ei saa kunnolla leikattua vaikkapa kauniita pihvejä. Kun kuutioi lihan reilun kokoisiksi palasiksi, se jää vielä hyvin mediumiksi. Tässä summittainen resepti:

1 sipuli 

1 yksikyntinen valkosipuli

pari laakerinlehteä

300-400 g naudan sisäfilettä kuutioituna

muutama rkl tomaattipyrettä

1 suolakurkku silputtuna

purkki smetanaa

puolikas lihaliemikuutio tai fondia (itsellä oli pari pakastettua itsetehtyä lihaliemipalaa)

ripaus ruskeaa sokeria

mustapippuria

suolaa

n. 2+1 dl vettä

(n. 1 rkl sinappia)

ruskeaa Maizenaa tai vähän vehnäjauhoja suurustamiseen

Eli silppusin  sipulin ja yksikyntisen valkosipulin ja kuullotin ne öljyssä. Lisäsin mustapippurin ja tomaattipyreen ja kuullotin vielä hetken. Sitten vettä, lihalientä ja yksi myrttisen suolakurkku kuutioituna, pari laakerinlehteä ja keittelyä vartin verran. Lopuksi purkillinen smetanaa, ripaus sokeria ja halutessaan vähän sinappia. Sitten voikin ruskistaa lihat nopeasti kuumalla pannulla ja maustaa samalla vielä suolalla ja pippurilla. Lihat kattilaan, pannulle hieman vettä jotta saadaan maut talteen, nopea kiehautus ja kastikkeen sekaan. Sen jälkeen nopea suurustaminen Maizenalla. Jos suurustaa vehnäjauholla, kannattaa suurustaminen tehdä jo ennen lihojen lisäämistä, jotta kastike ehtii kiehua suuruksen lisäämisen jälkeen eikä lihat mene täysin kypsiksi. Annoksen olisi toki voinut koittaa saada hieman kauniimpaan muotoon, mutta nälkä yllätti syöjän. 

Tää on herkullista. Niin kovin herkullista!

Helpot syrnikit

Syrnikki elikkäs rahkalettu. Tähän on reseptejä jos jonkunmoisia, jotkut työläämpiä kuin toiset. Olen joskus tehnyt syrnikkejä oikein pitkän kaavan mukaan, sellaisia leivottuja versioita. Herkullisia kuin mitkä. Tämä on tällainen mukailtu arkiversio, joka varmasti saa venäläis- ja karjalaismummot kauhistumaan tällaista rienausta. Joka tapauksessa herkullinen ja helppo herkku.

Tällä kertaa taas reseptikin:

1 prk rasvaista maitorahkaa

1 kananmuna

muutama rkl vehnäjauhoja 

ripaus suolaa

vähän vanilijasokeria

(ruskeaa) sokeria maun mukaan

Sekoita aineet keskenään, anna tekeytyä vartin verran ja paista voissa. Herkkua. Taikina saa olla tosiaan puuromaisen paksua, letuista tulee paksuja ja täyteläisiä. Sokerin määrää ja jauhojen laatua säätelemällä ja paistorasvan määrällä ja valinnalla tästä saa joko täyttävän, suht järkevän aamupalan tai vaihtoehtoisesti superherkun. Yllä olevassa kuvassa jälkimmäinen vaihtoehto, joka tarjoiltiin omenasoseen ja vanilijakastikkeen kanssa. Tuosta taikinasta tulee 6-8 pientä lettua.

Nopea naudanlihawokki

Kotona pientä pintaremonttia. Lomailua kyllä, mutta kiireistä sellaista. Lapsi kuitenkin koulussa ja itsellä keskeneräisiä hommia ja sit sitä pintaremonttia. Keskiviikkona alkoi lapsella syysloma ja lähdetin sen leirille, joten ei muuta kuin skumppa auki ja Gilmoren tytöt. Jaa että syödäkin pitäis. No, onhan mulla sipsejä. Alun perin himoitsin naudanlihasushia ja siihen olis ollutkin kaikki tarvittavat ainekset sushiriisiä lukuunottamatta, mutta kun lähikaupassa ei ollut sushiriisiä, oli pettymyksensietokykyni niin huikea, että pitäkää tunkkinne ja sushinne ja kaikki, mää en ala! Että ehkä oli tarvettakin ottaa vähän rennommin... No, kun ei sushiriisiä ollut niin en sitten ostanut mitään, mutta se naudan sisäfilehän pötkötteli kuitenkin jääkaapissa. Päätin sitten hylätä ajatuksen vatsan täyttämisestä sipseillä ja tehdä jotain, mitä kaapista löytyy.

Seuraavalle päivälle oli suunnitteilla pihviä, joten mä leikkasin fileen kapeasta häntäpäästä n. puolen sentin paksuisia viipaleita ja laitoin ne marinoitumaan soijakastikkeen, ruskean sokerin ja mustapippurin kanssa. Liha sai maustua skumppalasillisen ja koiran lenkityksen ajan. Saman ajan sai nuudelit liota kylmässä vedessä.  Viipaloin porkkanaa, inkivääriä, valkosipulia ja salottisipulia. 

Ensiksi wokkipannulle öljyä, muutama kuivattu chilipalko ja inkivääriä. Saivat siinä muhia jokusen minuutin miedolla lämmöllä, jotta maut irtoavat kunnolla. Nostin vähän lämpöä ja lisäsin porkkanat ja valkosipulit, samalla maustoin kalakastikkeella.  Taas muutaman minuutin paistelu, lisäsin sipulit ja nuudelit. Muutaman minuutin kuluttua lämpö kovalle ja lihat sekaan. Itse tykkään raa'asta lihasta. Ensin pidin muut ainekset pannun reunoilla ja paistoin lihoihin vähän väriä, lopuksi lämmöt miedommalle ja sekoittelin ainekset keskenään. Olipas kyllä herkullista. Annoksesta jäi puuttumaan visuaalisesti tärkeä vihreä koriste, mutta ku se jäi kiukuspäiten sinne kauppaan. Oli kyllä tosi herkullista, tulista ja vähän makeaa. Ja nopeaa. Taidan tehdä toistekin. Eikä enää yhtään harmittanut, että en saanut sushia. 

Nopea tortillapizza

Okei, okei, toi kuva lupaa jotain vähän hämmentävää... Mutta hei, pizzahan on superherkkua. Ihanaa, venyvää juustoa, herkullisia täytteitä. Jokaiselle oman maun mukaan. Mut mitäs sitten kun on niin nälkä, että kärsivällisyys on pyöreä nolla ja eniten kiukuttaa kaikki? Ei hätää, apuun tulee tortillapizza. Kyllä, tortillaletuista tulee varsin kelvollinen pizzapohja ja niin epäpizzaa kuin se onkin, niin reunoista tulee superherkullisia! 

Ja nyt siis oikaistaan. Tehdään asiat supernopeasti. Uuni päälle n. 200 asteeseen. Sitten hommiin, letut pellille leivinpaperin päälle. Kastikkeeksi sopii vallan hyvin tomaattipyre, jota hieman ohennetaan vedellä ja maustetaan suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Jos siis tomaattikastikkeen haluaa. Kuvan lettusessa sitä ei ole. Soossi tortilloille, päälle kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään, juustoraaste pintaan ja ehkä tässä kohtaa uuni alkaa olla melko lailla valmis. Nää ei oikeasti tarvii uunissa montaa minuuttia, 4-5 minuuttia on hyvä. Ja ei kun ääntä kohti. 

Mutta sitten... tää mun herkkupizza. Tehtiin viikonloppuna pizzaa ihan ajan kanssa ja kun homma oli valmis, sit mun mieleeni juolahti suolakurkun, smetanan ja hunajan täydellinen yhdistelmä. Miksi miksi en tajunnut laittaa sitä pizzaan? No, nyt korjasin tilanteen. Ei tomaattikastiketta lainkaan. Smetanaa, reilusti smetanaa. Päälle hyviä suolakurkkuviipaleita (Myrttisen valkosipulisuolakurkut on parhaita) ja hunajaa. Sitten vielä juustoraastetta ja koko komeuden kruunasi päälle rouhittu mustapippuri. Ihana suolaisen ja makean yhdistelmä, smetanan pehmeys, juuston rasvaisuus... Mä niin teen tätä toistekin!

Helppo kana-kookoskeitto

Olen tänne pääosin kirjoitellun viikonlopun herkkuja. Niitä, jotka tehdään ajan kanssa ja sydämellä. Nautiskellaan kokkailusta. Mutta hei, reality check. Elän ruuhkavuosia. Päivät töissä tuppaa venymään, lapsella on harrastuksensa, koira haluaa lenkille, mies tekee reissutöitä. Kokkikartanon kalakeitto on lapsen herkkua. Kuitenkin kaunis ajatus on, että tekisin pari kertaa viikossa ison sammiollisen jotain keittoa tai pataa, jota sitten voidaan syödä pari päivää. Arkena ei ehdi eikä jaksa silputa ja pilkkoa, ei ehdi haudutella. Arkena puolivalmisteet ja pakastekasvikset on pop. 

Marinoituja lihoja koitan kuitenkin yleensä vältellä. Tänään en onnistunut siinäkään. Yleensä käytän tähän kanan filesuikaleita, nyt niitä ei kaupassa ollut. Löysin kuitenkin lime-korianterimarinoituja kanapihvejä (filettä? ohut leike?) ja niitä nappasin rasiallisen. Sitten pieni pala inkivääriä, pussillinen pakastewokvihanneksia (maun mukaan, tämä oli joku kiinalainen wok-vihannespussi) ja tölkki kookosmaitoa. Nuudeleita olikin kotona valmiina. Lisäksi tarvitaan chiliä tai jotain chilitahnaa, soijaa, sitruunamehua ja valkosipulia. 

Eli aloitellaan pilkkomalla valkosipuli ja kuoritaan ja pilkotaan inkivääri. Jos kana ei ole suikaleina, pilkotaan sekin. Kattilaan tilkka öljyä ja kanat, valkosipuli ja inkivääri sekaan, lisäksi maun mukaan chiliä. Kypsennetään kanat, sekaan kookosmaito ja n. 4 dl vettä. Keitellään hetki ja lisätään kasvikset, maustetaan sopivan suolaiseksi soijalla. Keitetään ihan pari minuuttia, murennetaan nuudelit ja lisätään keittoon. Vielä muutama minuutti kiehumista, maustaminen reilulla töräyksellä sitruunamehua ja kas, keitto on valmis. Ja tekeydyttyään huomiseen jääkaapissa tämä onkin jo muuttunut padaksi... Itse pidän chilisemmästä versiosta joten lisään omalle lautaselle vielä chilitahnaa. 

Burgerisalaatti aurajuustolla

Eilen pizzaa, tänään... lisää mättöruokaa. Burgerihan on loistava herkku, joskin usein se sämpylä siinä on ihan turhake. Juu, itsetehtynä toki herkullinen, mutta aina ei vaan jaksa eikä viitsi. Eikä edes tee mieli. Siispä burgerisalaatti, siinä on kaikki olennainen. 

Heppa- ja lammasburgerit erikseen, mutta jos niitä yleisimpiä lihoja käyttää, niin paras burgeripihvi tulee naudan paistijauhelihasta. Mä ostin juuri pihviprässin, joten pihveistä tulee jopa pihvin näköisiäkin! Taikinaa ei tarvitse erikseen tehdä, sen kun ottaa möykyn jauhelihaa, vähän möyrii sitä käsissään, prässää pihvin ja laittaa kuumalle, öljytylle pannulle. Maustaminen tapahtuu vasta pannulla, yksinkertaisimmillaan suolaa ja mustapippuria myllystä. 

Tällä kertaa lisukkeena oli salaattia, rucolaa, tomaattia, karamellisoitua shalottisipulia, Hellman's majoneesia ja Myrttisen suolakurkkuja. Kyllä, ehdottomasti juuri Myrttisen kurkkuja. Ne vaan on parhaita. Pienenä sivuhuomautuksena, kävin joskus syömässä Helsingissä Weeruskassa ja voi sitä ihanuutta, kun burgerin (joka oli muutenkin ihan hyvä) kaverina oli Myrttisen kurkkuja. Ei makean etikkaisia vaan ihanan herkullisia vaikkapa vaan hunajan ja smetanan kanssa. No joo, takaisin burgeriin. Pihvin päälle vielä reilusti Aura-juustoa ja sitten vain ääntä kohti. Aikaa ruoan valmistamiseen meni kaikkinensa ehkä vartti, samalla paistui pihvit vielä huomisellekin. Eli helppoa ja herkullista.