Ravintola Kuwano, Helsinki

Näin. Lapsukaiseni oli ollut siskollani viikonloppua viettämässä ja mä menin häntä vastaan Helsinkiin. Treffattiin Kampissa ja ekan rutistuksen jälkeen todettiin, että nälkä on. Bussi kotiinpäin lähti jo reilu tunnin kuluttua, joten kovin kauas ei auttanut lähteä. Mä olin kroonisessa sushinhimossani etukäteen bongannut ravintola Kuwanon Kampin keskuksesta, joten sinne. 

Tää oli ihan taivas. Erilaisia susheja oli loputon määrä ja ne oli maukkaita. Kaukana on se ajatus sushista, että se on raakaa lohta ja merilevää, tämä oli ihan jotain muuta. Lohtakin oli, mutta myös tonnikalaa, lihaa, hedelmiä, kasviksia, surimia. Kyllä, vegaanisten sushien lajitelma oli melko mittava ja hedelmiä olen kokeillut sushiin itsekin tämän reissun jälkeen. Valitettavasti kuvat ei ole blogityyliin täysistä pöydistä, vaan kävin näpsimässä kuvat siinä santsaillessani. Vaihtuvuus tuntui olevan suuri ja ravintola olikin melkoisen täynnä. 

Mutta eihän tämä nyt pelkkä sushiravintola ole! No, mulla ei ole muista kuvia koska mä keskityin vain sushiin... Mutta tarjolla oli myös perinteinen salaattipöytä sekä ihan mielettömän hyvät lämpimät ruoat. Kyllä mä vähän maistoin niitäkin, osaa vain lapsen lautaselta. Ei ollut monien kinkkibuffien perisyntiä, pelkkää "asioita hapanimeläkastikkeessa". Tarjolla oli ainakin erittäin herkullista ankka-asiaa. Pehmeää, suussa sulavan mureaa ja maukasta ankkaa ja kasviksia.  Sorry, en osaa tarkemmin määriltellä, koska keskityin pääasiassa sushiin. Olin täysin sen lumoissa. Mutta lämpimiäkin herkkuja oli tarjolla useampaa laatua ja toisin kuin näissä monissa kinkkibuffeteissa, ne ei kaikki maistuneet ollenkaan samalta. 

Kivana erikoisuutena oli keittobuffa. Valittavana oli kaksi eri liemipohjaa ja niihin sitten haluamiaan lisukkeita. Taas tarjolla oli täysin vegaanisia vaihtoehtoja. Jälkkäri kyllä oli ihan perisuomalaiseen tapaan marjarahkaa. 

Mun mielestä kiva juttu oli se, että ravintolassa oli paljon asiakkaita selvästi itäisemmistä maista. Voisiko tästä päätellä, että maut on kohdillaan eikä vain kosiskella "vähän sinne päin"-mössöillä ja riisillä asiakkaita? En tiedä, mutta mä tykkäsin. Tykkäsin ihan hurjan paljon. Miksen ole tätä aiemmin huomannut? No ilmeisesti ravintola on suhteellisen uusi ja se on kyllä melkoisen hyvin piilossa jossain Kampin Lidlin takana. Nyt nälissäni vaellellessa sen löysin. Hintaa sunnuntaibuffalla oli aikuiselle 15 € ja lapselle ikävuodet + 1 €. Eli yhdeksänvuotiaani söi kympillä. Mun mielestäni varsin kohtuullinen korvaus sellaisista herkuista. 

Palaan tähän postaukseen muutamaa kuukautta myöhemmin, nyt elellään heinäkuun loppua. Valitettavasti jouduin kirjoittamaan kyseisestä ravintolasta uuden, hieman toisen tyyppisen postauksen. Kuwanon sushit jääköön sikseen.

Epäsusheja herkkuja

Mua on viime aikoina vaivannut selittämätön sushihimo. Monta kuukautta jo. Sushia, sushia, sushia eri muodoissaan. Tänään tein epäsushia. Sushihenkisiä herkkuja, jotka kuitenkaan ei ole sushia. Tarjolla oli sushiriisipalloja, kurkkua, Sillä Sipulin täydellisiä kananmunankeltuaisia (jotka ei liity sushiin mitenkään, mutta on taivaallisen hyviä näiden kastikkeiden kanssa), inkivääri-chilisiirappia, soija-sitruuna-inkiväärikastiketta, naudan filettä ja kylmäsavulohta. Ei unohdeta surimimajoneesia.

Hmm... tarjollepano ei tosiaan oo mun vahvuuksia. :-D 

Naudan sisäfileen leikkasin kohmeisena ohuen ohuiksi siivuiksi. Se ei muuta valmistelua tarvinnut. Kylmäsavulohi tuli sellaisenaan paketista. Kurkku pääsi suikaleiksi juustohöylällä. Riisin valmistin pakkauksen ohjeen mukaan tai vähän sinne päin, google kertoo jos joku haluaa tarkempaa ohjetta. Kananmunankeltuaisten ohjeen bongasin Sillä Sipuli-blogista  ja ihastuin kertaheitolla. Mä vaan teen nää kuorenpuolikkaissa, irtoaa helposti. No mitäs mä sitten tein? Kastikkeet. 

Eli surimimajoneesissa on yksinkertaisesti hienonnettua surimia ja Hellman's majoneesia, mausteena vähän cayennea ja sokeria. 

Soija-sitruuna-inkiväärikastike on ihanaa. Soijakastiketta ja sitruunamehua oman maun mukaan. Mä tykkään, että on niin hapanta, että melkein irvistyttää. Mausteeksi ruohosipulia, hienoksi raastettua, tuoretta inkivääriä ja pikku ripaus ruskeaa sokeria. 

Inkivääri-chilisiirapissa on pilkottua inkivääriä, kuivattua, kokonaista chiliä, ruskeaa sokeria ja vettä (n. 1:1-suhteessa) ja tilkka soijakastiketta. Tämä keitellään siirapiksi, n. 15-20 minuutin ajan. 

Eipä sitten muuta kuin ääntä kohti. 

Pysähdy, hyvä ihminen!

Jestas. Mulla on monta viikkoa ollut aikataulua aikataulun perään. Kiirekiirekiire, pitkät työpäivät, koko ajan jonnekin menossa. Viime viikonloppu tosin oli rentoilua parhaimmillaan, mutta toisenlaista. Mä tarviin kotiaikaa. Mielellään ihan yksin, puhumatta kenellekään. Rentoa puuhailua. No mikäs sen sopivampaa kuin kokkailu. Mä en ole kai muutamaan viikkoon juuri laittanut ruokaa, paitsi alkuviikosta tein yhtenä päivänä rapuburgeria. Oon ollut reissussa, syönyt ravintolassa (tai hakenut kaupasta sushia ja syönyt hotellilla) tai sit on puoliso hoitanut ruoanlaiton. Nyt mä halusin kokata. Ja rentoutua sen puuhan parissa.

Sushihimo on vaivannut jo monta päivää. Oikeasti en osaa tehdä nättejä ollenkaan. Enkä oo niinkään merilevän ystävä. Mut nyt halusin tehdä sellaisia, joissa ei oo levää, on surimia ja majoneesia ja seesaminsiemeniä. Huomaatteko, mulla on termitkin hallussa. Lapsonen halusi omat sushinsa kylmäsavulohella. Siispä sushiriisin keittoon, maustaminen mirinillä. Täytteiksi lapselle silputtua kylmäsavulohta ja kurkkua, mulle surimimössöä ja kurkkua. Surimimössöön ensin raastoin jäiset surimit (kuinka kätevää ja nopeaa), sitten sekaan majoneesia, vähän soijaa ja chiliä. Tehtiin palleroisia, mä kuorrutin omani seesaminsiemenillä. Lisukkeina soijaa, wasabia (ei oikeeta, tuota lähikaupan...) ja hillottua inkivääriä. Hillotun inkiväärin teen helposti suikaloimalla inkiväärin, sitten kattilaan seuraksi vähän vettä, soijaa, muutama kuivattu chili ja paaaljon sokeria. Keittelen niin kauan, kunnes liemi on siirappimaista. Tää on hyvää paitsi sushin, myös naudanlihan kaverina. Ja monen muun. Plussana yhteinen puuhastelu lapsen kanssa, kun palleroisia yhdessä pyöriteltiin. 

Huomenna onkin taas kiireisempi päivä, joten tänään oli hyvä tehdä huomiselle ruoka valmiiksi. Koska tänään on aikaa tehdä, päädyin ylikypsään kassleriin. Liha sai seurakseen valkosipulia, sipulia, inkiväärin jämät, chilisuolaa, mustapippuria ja puolison varastoista lainatun oluen. Uunissa sellaiset seitsemän tuntia miedolla lämmöllä. Itse herkuttelin tällä jo tänään päivällisellä. Lapselle ostin silakkafileitä. Kyllä, hän rakastaa paistettuja silakoita. Mielellään pyrstöllisiä, herkuin osuus on juurikin se rapsakka pyrstö. Tästä mä olen vähän eri mieltä... Noh, lapselle silakoita, mulle lihaa. Mitä lisukkeeksi? Kaupassa osui silmiin perunasuurimot. Jaa että mitkä? No enpäs yhtään tiiä. Mutta päätin tehdä niistä puuroa, kuten purkin kyljessä lukee. Maustaa puuron juustoraasteella ja paistaa joksikin.. noh. Mitä siitä nyt sitten sattuu tulemaan. Puurovaiheessa meinasi kyllä iskeä epäusko. Rakenne oli kuin mätiä ja... öh, siis mitä ihmettä tuo on? Noh, ei se mitään, annoin sen jäähtyä, mätin sekaan todella paljon juustoraastetta, mustapippuria, persiljaa ja ripauksen muskottipähkinää. Nohevampi olisi lisännyt yhden kananmunankin, niin tekele olisi ehkä pysynyt kasassa paistaessa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia se oli ihan hyvän makuista (no hei, voissa paistettua juustoraastetta... ), mutta rakenne oli jotenkin vähän outo. Mätimäinen. Ihan kuin olisin syönyt kirkkaita mätipalleroita. Hyvin hämmentävä raaka-aine.  Mitäpä sitä muuta...

No jälkkäriä tietty. Mieliteko iski taas vuohenjuusto-kauralastujäätelöön. Sitä siis. Lapsoselle omansa ilman vuohenjuustoa. Lisukkeeksi keittelin chili-rommisiirappia ja myös puolijäistä mansikkasosetta. Kaveriksi lasillinen punaviiniä. Tää on ihanaa. Hyvin harvoin itse tehdessä onnistuu tällaisissa hykerryttävän hyvissä makuyhdistelmissä, mutta tämä on sellainen. 

Niin ja tuota, pitihän nelijalkaisellekin ruokaa laittaa... Ei ehkä varsinaista gurmeeta kuitenkaan. :-D Eikä järin ruokhalua herättävän näköistä, joten jääköön se otos pois tästä. 

Ihan pelkästään ruokaa laittaessa ja herkutellessa ei ole tää päivä mennyt. Lapsonen halus muuttaa huoneensa järjestystä, joten pientä rymsteerausta oli myös ohjelmassa. Onpas ollut kiva vaan olla ja pysähtyä tekemään asioita. Sellaisia arkisia pikku juttuja, jotka aina joskus meinaa unohtua.