Vuohenjuusto-granaattiomenapizza

Oi kyllä. Kyllä, kyllä, kyllä. Täydellisen rasvainen, porsasmainen lomanaloitusherkku. Mistään resepteistä en ala nyt edes puhumaan. Ei pysty, maha niin täys pizzaa.

Sen verran sanon pannupizzan tekemisestä. Pannupizzan pystyy tehdä vallan mainiosti tavan pizzapohjasta. Idea tuli niin myöhään, ettei juuritaikinaa ehtinyt väkertää, joten ihan hiivalla kohotetulla taikinalla leivottiin. Mutta se pannupizza. Voi laittaa valurautapannun uuniin kuumenemaan samalla kun laittaa uunin päälle. Tai sitten voi tehdä niin kuin mä eli kun paistoin vuohenjuustot pannulla niin siitä vaan samalla laitoin kuumalle, rasvaiselle pannulle taikinan. Olin valmiiksi muotoillut sen suunnilleen pannun kokoiseksi ja siihen vaan pläts, pannulle ja painelin hieman muotoonsa.

Täytteet sitten. Tomaattikastiketta tämä yksilö ei ole nähnytkään vaan sen sijaan laitoin ranskankermaa. Reilusti suolattuja, paahdettuja pistaasipähkinöitä ja juustoraastetta ja pizza uuniin. Vuohenjuustot olin jo paistanut etukäteen ja juuri ennen kuin pizza oli valmis, lätkäisin ne vielä hetkeksi uuniin. Herkkupala pois uunista, päälle vielä rouhittua mustapippuria, granaattiomenansiemeniä, punaviini-balsamicosiirappia ja muutama basilikanlehti. Täydellistä. Kertakaikkiaan. 

Nopea tortillapizza

Okei, okei, toi kuva lupaa jotain vähän hämmentävää... Mutta hei, pizzahan on superherkkua. Ihanaa, venyvää juustoa, herkullisia täytteitä. Jokaiselle oman maun mukaan. Mut mitäs sitten kun on niin nälkä, että kärsivällisyys on pyöreä nolla ja eniten kiukuttaa kaikki? Ei hätää, apuun tulee tortillapizza. Kyllä, tortillaletuista tulee varsin kelvollinen pizzapohja ja niin epäpizzaa kuin se onkin, niin reunoista tulee superherkullisia! 

Ja nyt siis oikaistaan. Tehdään asiat supernopeasti. Uuni päälle n. 200 asteeseen. Sitten hommiin, letut pellille leivinpaperin päälle. Kastikkeeksi sopii vallan hyvin tomaattipyre, jota hieman ohennetaan vedellä ja maustetaan suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Jos siis tomaattikastikkeen haluaa. Kuvan lettusessa sitä ei ole. Soossi tortilloille, päälle kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään, juustoraaste pintaan ja ehkä tässä kohtaa uuni alkaa olla melko lailla valmis. Nää ei oikeasti tarvii uunissa montaa minuuttia, 4-5 minuuttia on hyvä. Ja ei kun ääntä kohti. 

Mutta sitten... tää mun herkkupizza. Tehtiin viikonloppuna pizzaa ihan ajan kanssa ja kun homma oli valmis, sit mun mieleeni juolahti suolakurkun, smetanan ja hunajan täydellinen yhdistelmä. Miksi miksi en tajunnut laittaa sitä pizzaan? No, nyt korjasin tilanteen. Ei tomaattikastiketta lainkaan. Smetanaa, reilusti smetanaa. Päälle hyviä suolakurkkuviipaleita (Myrttisen valkosipulisuolakurkut on parhaita) ja hunajaa. Sitten vielä juustoraastetta ja koko komeuden kruunasi päälle rouhittu mustapippuri. Ihana suolaisen ja makean yhdistelmä, smetanan pehmeys, juuston rasvaisuus... Mä niin teen tätä toistekin!

Pizzalauantai

Pizzaa, pizzaa, pizzaa. Mieli teki pizzaa. Monenlaista pizzaa.

Pohjan tein juureen. Kesällä tein vehnäjuuren ja nykyään suunnilleen kerta viikkoon leivon siitä leipää. Tai joskus pizzaa. Eihän tuossa taikinassa kummempaa ollut kuin ensin juuresta tehty esitaikina ja siitä tehty taikina eli vettä, vehnajauhoja, suolaa ja oliiviöljyä. Tällä kertaa pyysin miehen kaulintahommiin, mulla ei riitä kärsivällisyys siihen. Esitin toiveen oikein ohuista pohjista ja niitä sain. 

Tomaattikastikkeen keittelin paseeratusta tomaatista, suolasta, valkosipulista, mustapippurista ja ripauksesta ruskeaa sokeria. 

Mukana oli nuorempaa ja aikuisempaa syöjää, lapset esittivät toiveen jauheliha-metvursti-aurajuustopitsasta. Sellaisen saivat. Jauhelihan paistoin ja maustoin mustapippurilla ja suolalla, muuten vaan täytteet päälle ja uuniin. 

Miehen toiveissa oli jauheliha-pekoni-aurajuusto, sen yhdistin sitten omaan tomaattipitsaani. Puoli pellillistä kumpaakin. Eli eilen kuivattelin uunissa kirsikkatomaatteja ja tein valkosipuliöljyä. Tänään lisäsin öljyyn vielä tuoretta basilikaa ja muhjasin sen sauvasekoittimella. Pizzaan tuli siis tomaattikastike, kuivattuja tomaatteja, mozzarellaa ja basilika-valkosipuliöljyä ja päälle vielä juustoraastetta. 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä vaalea pizza. Eli mä rakastan pizzaa ilman tomaattikastiketta, tilalle ihan vaan ranskankermaa. Tähän herkkuyksilöön tuli sitten päälle ilmakuivattua kinkkua, kanttarelleja, karamellisoitua salottisipulia, muutama kuivattu tomaatti ja vielä juustoraastetta. Päälle rouhin vielä vähän mustapippuria. Aivan loistavaa. Ihanaa. 

Joskus teen vielä suolakurkku-hunaja-smetanapizzan. Voiko se mennä pieleen?? Uhka vai mahdollisuus?