torstai 6. huhtikuuta 2017

Kampasimpukkaa, chorizoa ja paahdettua paprikaa




Taannoin kuulin kampasimpukoiden ja chorizon liitosta. Ensireaktio oli aika "Mitääääh?", mutta siis ilmeisesti tää on ollut muotia jo useampi vuosi sitten, kun nyt googlettelin. Mä oon niin trendien aallonpohjassa. No mutta ensireaktion jälkeen ajatus jäi kiinnostamaan. Ja kun tuossa joku päivä sitten kävin Hakaniemen kauppahallissa ja silmiini osui raakachorizoa ja pakkasessa tiesin olevan kampasimpukoita, niin siitä se sitten lähti. Jotain tää vielä kaipaili mun mielestäni. 

Aiolia. Eli suomeksi ihan vaan valkosipulilla ja (ruoko)sokeriripauksella maustettua majoneesia. Ja paprikaa. Paahdettua, marinoitua paprikaa. Mulla on ihana tapaskirja ja joskus muinoin kun vielä kykenin moisia käyttämään, tuli opeteltua sellainen sovellettu tonnikala-paprikahässäkkä. No ei sekään ihan reseptin mukaan mennyt, mutta sinne päin. Nykyään alkuperäisestä reseptistä ei ole jäljellä kuin ajatus, mutta ajatus onkin sitäkin hienompi! Eli paprika leikataan halutun levyisiksi suikaleiksi (mä lohkon yleensä kuuteen-kahdeksaan osaan) ja asetellaan uunipellille kuori ylöspäin. Uuni kuumaksi, grillivastus päälle ja paprikat uuniin niin, että kuori mustuu. Kyllä, se saa mustua kunnolla. Paprikoita saattaa joutua kääntelemään hieman kun meinaavat kääntyä kyljelleen. Kun paprikat ovat kunnolla mustuneet, ne laitetaan pakastepussiin ja pussi kiinni. Annetaan paprikoiden jäähtyä pussukassa, jonka jälkeen niistä lähtee kuori ihan vaan käsin nyppäämällä. Helppoa. Marinadiin sitten tulee öljyä, balsamicoa, sitruunamehua, soijakastiketta, cayennea, savupaprikaa (tai paprikajauhetta) ja ruokosokeria. Sinne paprikat maustumaan, parhaita on kun saavat vaikka yön ylikin tekeytyä. Mut tunteroinenkin riittää. 

Ensimmäinen kokeilu meni niin, että pilkoin chorizot ja paistoin ne pannulle. Mutta mutta... halusin siitä muhjumpaa. Siispä tämä toinen yritys meni niin, että puristelin chorizot kuoristaan pannulle ja aloin paistella sitä vähän kuten jauhelihaa. Kun makkara oli kypsää, kuumensin vielä pannun oikein kuumaksi ja paistoin kampasimpukat nopeasti pannulla. Sitten paahdettua leipää, paprikaa, chorizoa, aiolia ja päälle vähän herneenversoa. Ihan loistava yhdistelmä. Paprikan kirpeä makeus sopii erinomaisesti mausteisen chorizon ja pehmeän kampasimpukan kanssa. Valkosipuli, se nyt toimii tässä hienosti. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan annokseeni oli ruokajuomaksi punaviini. 

10 kommenttia:

  1. kampasimpukat ja chorizo on niin Espanjaa henkivä ja rakas kombo - ei tuo paahdettu paprikakaan voi muuta kuin toimia siinä kyljessä! Ihanan kuuloista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tuo erinomaisen lisän makumaailmaan.

      Poista
  2. Kuulostaa herkulliselta yhdistelmältä, joka siis on itsellenikin ihan uusi. Täällä siis toinen epätrendikäs. Onneksi maut ei vanhene!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskahan epätrendikkyydestä tulee trendikästä? 😁 Mutta maut ei tosiaan vanhene, joku aika sitten just lämmöllä muistelin vanhempieni juhla- ja kahvipöydässä usein nähtyjä voileipiä. Kuka enää tekee voileipiä? Mun on ehkä pakko kohta tehdä niitä.

      Poista
  3. Chorizo ja kampasimpukat on varsinainen "match made in heaven". Se taisi meille rantautua jostain Nigellan kirjasta vuosia sitten ja on ilmaantunut pöytään säännöllisen epäsäännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä haluaisin olla aallonharjalla enkä -pohjassa, mun ehkä pitäis enempi lukea keittokirjoja. 😄

      Poista
  4. Mulle on pikkuveliNuutti tehnyt tätä yhdistelmää ja kaks hyvää yhdessä on kyllä vielä enemmän. Mahtuiskohan pääsiäisen menuuseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Herkkumaut on enemmän kuin makujensa summa. Juhlapyhät on aina hyvä syy herkutella ja vaikka tää ei ehk perinteisin pääsiäisherkku olekaan, niin perinteitä voi aina vähän ravistella.

      Poista