tiistai 6. joulukuuta 2016

Pitkään haudutettua heppaa ja porkkana-palsternakkapyrettä

Kovin usein hepan paisti päätyy paahtopaistiksi, kypsyysasteeltaan mieluusti medium ja hyyyyvin pitkä miinus. Nyt päätin kokeilla jotain ihan muuta ja kypsentää paistin ylikypsäksi. Usein ylikypsä paisti on kuivaa, jotenkin puruista. Halusin välttää tämän kohtalon ja kypsensin paistin hauduttamalla sen punaviinissä.




Mulla oli noin kilon painoinen paisti, mausteeksi se sai pataan pari sipulia lohkottuna, muutaman valkosipulinkynnen, pari laakerinlehteä, rosépippuria, mustapippuria, suolaa, tilkka balsamicoa ja vähän ruskeaa sokeria. Lisäksi viipaloin muutaman valkosipulinkynnen, pistelin paistiin reikiä ja upotin valkosipulinpalaset paistin sisään. Paistoin pinnan kiinni kuumalla pannulla, lihan pataan ja tietty huuhtaisin pannusta maut pataan. Lisäksi reilu puoli pulloa punkkua niin, että liha melkein peittyi nesteeseen. Sitten n. 200-asteisessa uunissa ilman kantta niin, että neste alkoi kiehua ja sitten lämpö sataseen, kansi päälle ja kuuden tunnin haudutus. Liha sai vielä haudutuksen jälkeen lepäillä liemessään ehkä vartin ja ilman lientä folion alla toisen ennen kuin viipaloin sen. 

Lisukkeeksi liha sai porkkana-palsternakkapyreen. Muutama kuorittu porkkana, palsternakkaa ja ripaus suolaa ja keitellään niin, että juurekset ovat muussaantuvan kypsiä. Keitinvesi pois, puoli purkkia ranskankermaa, hieman suolaa ja sauvasekoittimella soseutusta niin pitkään, että sose on samettista. Lopuksi sekaan reilusti pannulla ruskistettua voita. Voi jestas. Voin ruskistaminen antaa ihanan, karamellimaisen maun. 

Kastikkeen pohja tuli lihan haudutusliemestä. Siivilöin liemen ja kuorin siitä enimmät rasvat pois. Otin pari desiä  lientä, lisäsin balsamicoa niin, että täyteläinen kastike sai hieman hapokkuutta. Vielä ruskeaa sokeria ja lopuksi kastikkeen suurustaminen ruskealla maizenalla. Lisäksi annos sai vielä voissa paistettua, karamellisoitua sipulia. 

Liha itsessään oli ihan ok, kun sitä maistoin. Ihan hyvää, mehukasta eikä ollenkaan kuivaa. Mutta sitten kun lautaselle laittoi lisukkeet, ei lihalla ollut enää mitään tekemistä ok:n kanssa. Se oli erinomaista. Täyteläinen, mehevä liha, herkullinen kastike, samettinen juurespyre ja makea sipuli. Aivan loistavaa. Muutama boysenmarja vielä makupaloiksi ja koko komeuden kruunasi kertakaikkisen loistavasti lihaa täydentävä punaviini. Juu, olen aivan rakastunut Sutelan Alkon myyjiin. Loistava valinta, taas. 


25 kommenttia:

  1. Kuulostaa herkulliselta. Olen maistanut hevosenlihapihvejä mutta en koskaan ko. lihaa pitkään haudutettuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mäkään aiemmin. Pelkäsin sellaista rutikuivaa kitalakea kutittelevaa paistia, mut tää oli kyllä tosi herkullista ja mehevää. Liekö salaisuus punaviinissä.

      Poista
  2. Tajusin juuri että olen syönyt heppaa ainoastaan pihvinä, en koskaan tällä lailla laitettuna. Kokonaisuus kuulostaa todella hyvltä, sillä rakastan palsternakkaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tää oli ensimmäinen kokeilu ylikypsänä. Hyvä kokeilu olikin.

      Poista
  3. Tervetullut muistutus palsternakan ihanuudesta, pitääkin testata mahdollisimman pian tuota pyrettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palsternakka on aivan ihana. Makea ja täyteläinen, täydellinen herkku.

      Poista
  4. Hevosta kovin hankala on saada, enkä sitä nykyisin enää etsisikään.. :) Kerran olen vain vissiin ravintola Juuressa sitä saanut, ja oikein herkullista olikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on "lähellä" lihakauppa, josta aika usein löytyy heppaa.

      Poista
  5. En ole vielä koskaan maistanut heppaa, joten yritän miettiä täällä, miltähän se maistuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole varma olenko koskaan maistanut hevosenlihaa (paitsi sekoitettuna johonkin meetvurstiin), voisin kuvitella että aika riistamainen maku (?)

      Poista
    2. No joo, maku on tosiaan ehkä hieman riistamaisempi kuin naudassa, mutta kuitenkin miedompi kuin riistassa. Se, mitä hepassa arvostan suuresti on mureus. Ihan karkeasti sanoisin, että jos teen ruokaa, johon mureuden puolesta menisi naudan sisäfile, niin asian ajaa hepan ulkofile. Jos taas naudasta menisi ulkofile, hepasta melkeinpä menee paisti. Tietty lihan laadussa on eroja ja varmasti jossain pienessä putiikissa saa erittäin mureaa naudanlihaakin, mutta jos vertaan markettilihoja ja tuota mun ostamaa heppaa.

      Poista
  6. Itse en oikein syty hevosenlihasta. Porkkana-palsternakkapyre sen sijaan vaikuttaa aivan ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kaikesta tarvii tykätä. Mut tuota pyrettä suosittelen, sopii monen kanssa.

      Poista
  7. Mulla on vanhana hevostyttönä ristiriitainen, täysin järjellä selittämätön suhde hevosenlihaan. Olen kyllä syönyt heppaa ja tykkäsinkin siitä. En kuitenkaan tulisi ehkä valinneeksi hevosenlihaa kotiin. Palsternakkapyre on niin hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha hevostyttö minäkin. Mä olen jotenkin sisäistänyt tän eettisyyden kautta. Suomalainen heppa ei ole tuotantoeläin ja jotenkin mä näen tän aika hyvänä päätepisteenä, mieluummin hyötykäyttöön kuin jätteeksi. Mut sit taas jos ajattelen vaikka koiranlihaa, joka yhtälailla on lemmikki, niin se on mun pään sisällä ihan eri juttu. En varmaankaan söisi.

      Poista
  8. On varmasti ollut hyvää! Hevonen on minullekin vähän oudompi raaka-aine, lähinnä kyömäsavustettuna leikkeleenä sitä syönyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan! Helppo tutustumistapa on pihvi fileestä!

      Poista
  9. Pyreet on niin ihanaa talviruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Ja jotenkin vaikka perunamuussi mulla menee sellaisena survimella tehtynä, niin juurekset haluan sellaiseksi ihanan samettiseksi.

      Poista
  10. Hevonen on niin hyvää ruokaa - sitä soisi näkevän ravintoloissakin useammin!

    VastaaPoista
  11. Minullakin on vähän erilainen suhde hevosenlihaan. Kerran olen syönyt burgerin välissä hevosta eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Hyvä kun lihaa käytetään, mutta itse en osaa hevosharrastajana sitä syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä heppainnostus lähti siitä, että mun lapsi jossain vaiheessa kieltäytyi syömästä lihaa eettisistä syistä. Ratkaisuksi pikku heppatyttöselle kelpasi hepanliha, joka tosiaan ei ole tuotantoeläin vaan saanut mitä todennäköisimmin elää hyvän elämän. Nyt tyttökin jo syö kaikkea lihaa, mutta toisaalta omat kulutustottumukset on tämän myötä muuttuneet enemmän pientuottajien, hepan ja luomun suuntaan.

      Poista
  12. Ostaisin ja testaisin heppaa kyllä varmasti, mutta en muista koskaan (?) törmänneeni siihen perusruokakaupoissa. Ehkä sitä löytyisi pakasteena. Pitäisi tosiaan olla hyvää, mureaa ja plussana tietysti eettisyys tuotantolihoihin verrattuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kyllä mäkään muista marketissa heppaan törmänneeni. Ollapa isompi pakastin niin sit aina kun käyn lihakaupassa niin ostaisin pakkasen täyteen heppaa. Nyt pakastin on täynnä kaikkea muuta.

      Poista