sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Liekitettyjä ginisimpukoita ja valkosipuli-parmesandippiä

Oioi. Mies työreissussa, lapsi lähtenyt sukuloimaan. Mulla aikaa tehdä rästiin jääneitä opiskelujuttuja. Ja kokeilla sellaisia ruokia, joiden onnistumisesta ei ole takeita ja joista muut eivät lähtökohtaisesti juurikaan välitä. Simpukoita siis.

Alun perin piti tehdä skumppasimpukoita, mutta jotenkin siinä skumpan huvetessa juolahti mieleeni, että mitäs jos giniä käyttäisi. Kaikkea kannattaa kokeilla, eikös? No, mutta toki. Ensin tietty pesin simpukkaiset ja heitin pois ne, jotka eivät sulkeutuneet kun niitä napautti pöytään. Poistin simpukoista parrat ja jätin odottamaan. Halusin simpukoista todella valkosipulisia. Siispä silppusin kolme yksikyntistä valkosipulia ja yhden salottisipulin. Kuullotin sipulin ja valkosipulin öljyssä ja maustoin ripauksella cayennea. Sen jälkeen loraus giniä perään. Simpukat kattilaan, kansi kiinni ja levy oikein miedolle lämmölle. Lisäsin vielä ropsauksen cayennea ja kerran käänsin simpukoita kypsennyksen aikana varovasti reikäkauhalla samalla kun lisäsin cayennea. Tiedä sitten, onko tarpeen, mutta näin olen tehnyt. Sitten juolahtikin mieleen, että mitäs jos liekittäisi nää. No kyllä! Kun simpukat alkoivat olla kypsiä, lorautin vielä giniä päälle ja liekitin. 


Kypsennysaika simpukoilla oli kaikkineen ehkä 6-7 minuuttia, joten nopea herkku tämä on. Suurin vaiva on simpukoiden pesussa, mutta ei sekään nyt ylitsepääsemätöntä ole. Liekityksen jälkeen vielä purkillinen kermaa kattilaan ja simpukat pois reikäkauhalla. Keittelin lientä vielä kymmenisen minuuttia ja maustoin hieman suolalla ja ruskealla sokerilla ja reilummin sitten persiljalla. Lopulta liemi kaadetaan simpukoiden päälle ja nautiskellaan.

Lisukkeina mulla oli pannulla paahdettua leipää ja valkosipuli-parmesandippiä. Dippihän tuli sujuvasti paahtamalla ensin yksikyntisiä valkosipuleita n. 175-asteisessa uunissa vartin verran. Huom! kuoreen kannattaa leikata viilto ennen paahtamista, ellei halua uuninpesuhommia. Valkosipulit pehmenee uunissa ihan haarukalla muussattaviksi. Lisäsin n. desin majoneesia, puolisen desiä ranskankermaa ja ehkä puoli desiä parmesanraastetta. Lopuksi vielä ripaus ruskeaa sokeria, mustapippuriakin voi laittaa jos haluaa. Tää olikin melko hämmentävää tuotetta. Makeaa ja suolaista, rasvaista olematta kuitenkaan ällöä. Maku sopi simpukoiden kanssa todella hyvin! Ehdottomasti jatkoon!



Simpukat sitten. Ne oli ihan hyviä, eipä sitä käy kieltäminen. Ginin maku antoi jännää hapokkuutta, jonka taittamiseen liemeen ehdottomasti tarvittiin se pieni sokeriripaus. Mutta kyllä, simpukoita meni reilu annos ja liemetkin tuli kaavittua kulhon pohjalta. No, en mä ihan kaikkia simpukoita saanut tuhottua, odottavat nyt jääkaapissa liemineen, että pääsevät kala-äyriäiskeittoon... Ihan kokeilemisen arvoinen setti, mutta kyllä selkeästi kuitenkin enemmän mun makuun oli nämä ouzosimpukat. Tän kokeilun onnistunein juttu oli kyllä tuo dippi. Nams. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti