Ravintola Juuri

Tässä on päässyt käymään sellainen asia, että mä olen siirtynyt viidennelle vuosikymmenelle. Tätä lähdettiin juhlistamaan Helsinkiin pienen porukan kanssa. Läheisiä ystäviä ja sisko puolisoineen. Pikkuisen meinasi mennä suunnitelmat pieleen kun kompuroin melkoisen perusteellisesti pari päivää ennen lähtöä, mutta sen verran rankka kevät ja alkukesä on ollut, että epäilin nääntyväni vitutukseen jos reissu peruuntuu. Siispä sillä asenteella matkaan, että tehdään mitä pystyy. Ohjelmassa oli pakohuonepeli (ihan tolkuttoman hauskaa, suosittelen ehdottomasti) ja Helsinki mereltä päin katsottuna. Kaunis, kaunis kaupunki. Illalla oli pöytä varattuna ravintola Juuresta. Olen käynyt siellä muutaman kerran ennenkin ja odotukset oli korkealla. Juuri tekee suomalaista ruokaa kauden raaka-aineista modernilla tyylillä.

Keittiö tervehti meitä porkkanavellillä (oliko se velliä..?) ja sellerillä. Juuri olimme pöydässä keskustelleet sellerin epämiellyttävyydestä raaka-aineena ja todenneet, että se on menneiden sukupolvien kosto meille. Hekin ovat sitä joutuneet syömään joten ovat laittaneet jälkikasvunsa kärsimään samasta. Noh, tässä annoksessa selleri oli paikallaan. Hyvää, suorastaan. Makeanpehmeänsamettisen porkkanan parina hieman kirpeä, rapea selleri oli ihana makupari. 

Valitsimme kolmen ruokalajin maistelumenun (48 €) ja itse otin myös siihen kuuluvan viinipaketin (33 €). Sen verran tiesimme, että alkuun tulee sapaslajitelma. Sapakset ovat suomalaisia tapaksia. Tykätköön mitä tykkää nimestä sapas, mutta annokset olivat ihania. Meidän pöytään tuotiin neljää eri sapasta, jokaista useampi annos jaettavaksi. 

Ensimmäisenä vuohenmaitoa ja punajuurta. Maut olivat mukavan pehmeät ja miellyttävät, vuohenmaidon maku oli mieto. 

Sitten kalaa. Anteeksi, en oikeasti muista mitä kaikkea tässä oli, mutta hyvää oli. Kalan kypsyys oli erinomainen ja tässä oli kiva yksityiskohta; marinoituja perunahelmiä. Mietoa, herkkää, hyvää. Ja kaunista. 

Lisää kalaa. Kalakroketti ja kastiketta. Rapea pinta, melko voimakkaan makuinen kala. Taas hyvää. Suttuinen kuva ei anna oikeutta annokselle. 

Sitten viimeinen sapas. Ja paras, tämä niin osui mun makuhermooni. Vuohta, possua ja paprikaa. Vuohimakkara oli ihanan lihaisa, rakenne oli täydellisen kiinteä. Paprikapyre oli mielettömän herkullista ja annoksen erilaiset tekstuurit toimivat täydellisesti. Maut oli melko voimakkaita, mutta itkettävän hyviä. Alkuruokiin paritettu punaviini toimi erityisesti tämän herkkupalan kanssa täydellisesti. 

Pääruoka oli sekin yllätys. Ihana sellainen. Kuhapuuroa ja paistettua kuhaa. Taas, kalan kypsyys oli täydellinen ja pinta ihanan rapea. Kuhapuuro oli hauska elementti ja miten ihana lisä annoksessa voi olla kurkku. Arkinen kurkku, joka ei ollut enää yhtään arkinen. Annos oli kaunis ja herkullinen. Annokselle paritettu valkoviini toimi hienosti myös ihmiselle, joka ei yleensä valkoviineille ei juuri lämpene. 

Jälkkäri sitten. Mansikkaa ja kauraa. Juustokakku, mansikkasorbettia, rapeaa kauraa. taas yhdistelmä erilaisia tekstuureja, mun suu kaipaa sellaista. Raikasta ja makeaa, täyteläistä. Jälkkäriviini oli ihana, maussa oli eksoottisia hedelmiä. Aivan erinomainen päätös herkulliselle aterialle. 

Palvelu oli erinomaisen ystävällistä. Sen jälkeen kun annoksia alkoi pöytään tulla, niitä tuli juuri sopivalla vauhdilla. Ainoana miinuksena se, että ennen kuin keittiön tervehdys ja leivät tuli pöytään, oli aikaa kulunut 45 min. Osalla herkuttelijoista alkoi jo olla niin nälkä, että sapaksista nauttiminen ei meinannut onnistua kun tosiaan, nälissään ei ehtinyt niin nauttia. Muuten tämä on niin täydellisen ihana ravintola. Rento, mutta tyylikäs. En vaan pysty ymmärtämään, miten ihmeessä kerta toisensa jälkeen näin yksinkertaisista raaka-aineista taiotaan tällaisia luomuksia. Kauniita, maistuvia, yllättäviä. 

Ilta päätettiin vielä lasillisilla hotelli Tornin terassilla. Oli ihmisen hyvä mennä tämän jälkeen nukkumaan.