sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syödään yhdessä sadonkorjuun aikaan.

Näinköhän me saataisiin tästä ihan kunnolla jatkuva perinne? Syödään yhdessä, siis. Olemme muutaman kerran nyt nykyisten ja entisten työkaverien kesken kokoontuneet jonkun luo syömään pitkän kaavan mukaan. Edellisen kerran tehtiin makumatka Espanjaan ja silloin jo päätettiin, että seuraavaksi sadonkorjuuteemalla. Mä toimin tällä kertaa illan emäntänä, mutta mulle kyllä tuli apukädet paikalle jo hyvissä ajoin. Ruokailu aloiteltiin pikku makupaloilla keittiössä. Ruokailijoita oli enemmän kuin keittiössä istumapaikkoja, joten pystybaarimeinigillä mentiin.

Alkudrinkiksi tarjoiltiin sekoitus Karparolia ja Suomi 100-skumppaa. Pikku paloina toimi paistettu lanttu ja paahdetulla valkosipulilla ja hunajalla maustettu smetana sekä savulohitahnalla täytetyt croustadet. Läpi aterian oli myös tarjolla ihanaa pähkinäistä ja hedelmäistä mallasleipää sekä porkkanaleipää. Leipiä en kommentoi sen enempää, mulla ei ole hajuakaan, miten niin herkullisia leipiä tehdään. Kaikki kunnia ihan muualle. Lisäksi oli vaahdotettua voita, joka oli maustettu minttu-lakritsasavustetulla suolalla.


Savulohitahnalla täytetyt croustadet sekä lanttua ja paahdetulla valkosipulilla ja hunajalla maustettua smetanaa





Sitten päästiin varsinaiseen alkuruokaan. Ja siirryttiin samalla pois pystybaarista ruokapöydän ääreen.
Idea tähän toteutukseen on lainattu täältä ja toteutettu nyt harrastelijameiningillä. Kaupassa myytävät syötävät tuoreet kukat oli nuupahtaneita, joten hieman sovellettiin.


Sienisalaattianopeasti paistettua heppaa, piparjuurituorejuustoa, yrttejä ja vähän kukkiakin.

Välillä vähän paahdettua kurpitsakeittoa. Eli paahdoin uunissa myskikurpitsaa n. 25 min. Sen jälkeen kurpitsalohkot keitettiin, maustettiin suolalla ja cayennella, lisättiin smetanaa ja soseutettiin samettisen sileäksi. Tarjoiluun vähän paahdetusta valkosipulista tehtyä valkosipuliöljyä ja raastettua leipää.

Paahdettua myskikurpitsakeittoa, valkosipuliöljyä ja raastettua leipää 

Välisorbetista, joka sai nimen Perkeleen Sorbetti, ei ollut yhtäkään selvää otosta. Ei palata sorbettiin. Mennään sen sijaan suoraan pääruokaan. Ensiksi ruskistetulla voilla ja ranskankermalla aateloitu porkkana-palsternakkapyre, joka on aivan kaikkien pataruokien täydellinen kumppani. Ja monen muunkin ruoan. Lisäksi oli hapankaalia. Kyllä, hapankaalia. Uskokaa tai älkää, mutta sekin on täydellisen pehmeän makuista, kun sitä hauduttaa smetanassa kolme-neljä tuntia ja maustaa sen mustapippurilla ja hunajalla. 

Sitten ehkä hieman harvinaisempi makupari. Alun perin havittelimme villisikaa, mutta sitä ei tähän hätään ollut saatavilla. Siispä teimme lihapadan naudasta. Ehkä pystyn sanomaan tähän summittaisen ohjeenkin. Eli:

n. 1,5 kg naudan paistia
paketti pekonia (mulla oli nyt valmiiksi kypsää, paistaisin jos olisi raakaa)
neljä sipulia
kolme yksikyntistä valkosipulia
suolaa
pippuria
rosmariinia
muutama kuivattu kuusenkerkkä, jos sattuu olemaan
0,5 l tummaa olutta
n. desi siirappia
vettä
pari rkl vehnäjauhoja
öljyä tai voita paistamiseen
sopivasti suppilovahveroita 

Kuutioi liha isoiksi (n. 5 x 5 cm) paloiksi. Paista lihoihin kaunis pinta ja mausta suolalla ja pippurilla.  Laita lihat kannelliseen uunipataan. Paistoerien välissä huuhtele pannu ja laita liemi pataan. Kuori ja lohko isoiksi paloiksi sipulit ja valkosipuli ja laita nekin pataan. Kun lihat on paistettu, laita pannulle olut ja kiehauta se ja kippaa lihojen päälle. Tarvittaessa lisää vettä niin, että lihat melkein peittyvät nesteeseen.  Lisää viipaloitu pekoni, rosmariini, siirappi ja kuusetkerkät, kansi päälle ja uuniin. Paistoajan kanssa ei ole niin justiinsa, kuitenkin ensiksi hauduta kovemmalla lämmöllä niin kauan, että neste alkaa kiehua ja laske lämpö sitten n. sataan asteeseen. Hauduta 3-4 tuntia, jos käytät muuta ruhonosaa kuin paistia, voi hauduttaa pidempäänkin. N. puoli tuntia ennen tarjoilua nosta uunin lämpö taas kovemmaksi, n. 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot vesitilkkaan ja lisää seos pataan ja anna kiehua vähintään 10 min. Lisää myös esikäsitellyt (paistetut siis) suppilovahverot.  Sitten vaan herkuttelemaan. 

Oluessa haudutettua nautaa, smetanassa haudutettua hapankaalia ja porkkana-palsternakkapyre 

Kaiken tämän jälkeen herkkumahan puolelta löytyi vielä tilaa jälkkärille. 


Jos sanotaan, että syödään pitkän kaavan mukaan, niin tämä oli todella pitkän kaavan mukaan. Aikaa tässä kului kivasti viisi tuntia, mutta mikäs siinä syödessä, vähän kokatessa ja nauraessa. 

8 kommenttia:

  1. Olispa kiva, jos ois joku porukka jonka kanssa voisi viettää pitkiä illallisia vuoroin jokaisen luona. Tästä menusta sain vaikka mitä hyviä ideoita, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos sait ideoita. Mä kyllä niin haalin aina ideoita muilta ja muokkailen sitten hippasen.

      Poista
  2. Mä muistelenkin teidän edellisiä juhlia. Tosi kiva perinne, yhdessä syöminen on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihan parasta. Pikkujoulut jo suunnitteilla. 😊

      Poista
  3. Miten ihana menu ja minttu-lakritsasavustetulla suolalla maustettu voi kuullostaa hyvin mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolan savustaminen oli kiva ja helppo kokeilu. Suosittelen!

      Poista
  4. Parasta on kyllä kun ruokaa arvostavat ystävät kokoontuvat yhteen. Sulla on kyllä aina hyvät menut; niistä huokuu intohimo lajiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Mä olen nyt hyvin, hyvin imarreltu!

      Poista