Ravintola Maya Bar & Grill

Viime keväänä havaitsimme, että Cats tulee Hartwall-areenalle. Liput ostettiin välittömästi. Lähtijöiksi muotoutui lopulta kuuden naisen seurue. Samainen seurue arvostaa ruokaa, aina silloin tällöin syödään yhdessä, milloin milläkin teemalla. Siispä perjantai-illan Catsin jälkeen majoituimme hotelliin ja lauantai oli varattu humputtelulle. Eli shoppailulle, ravintoloille, sellaiselle. No käytännössä shoppailut rajoittui lähes täysin siihen, että jokainen kiikutti kotikonnuille purkillisen suolaa. Kyllä, ihan isolta kirkolta asti käytiin suolamme hakemassa. Sentään pikkuisen parempaa suolaa eli suolankukkaa. Käytiin myös katsomassa Helsexinki-näyttely. Melkomoisen ajatuksia herättävä ja ahdistavakin, miten suvaitsemattomassa maailmassa vieläkin elämme.

No mutta ruokaan. Jo kaaauan aikaa sitten olisimme suht samalla porukalla halunneet syömään Maya Bar & Grilliin. Kas kun churroja teki mieli. He eivät viikonloppuiltaan varauksia ottaneet, joten sillä kertaa jäi syömättä. Nyt lauantailounas kuulosti siltä, että mennään kokeilemaan. Mä olen pari kertaa aiemmin Mayassa käynyt. Olen kerran tainnut syödä siellä pääruoan, mutta paljon enemmän mua houkuttelee heidän pikku alkuruokansa. Niin nytkin. Otin kolme alkuruokaa, joista Nachos a la Maya on oikeastaan jaettavaksi, mutta kaksi minidillaa ja yksi jaettava alkuruoka oli ihan passeli annos. Ähky tuli.

Nachos a la maya on siis rapeita vehnätortillalastuja, tomaattisalsaa, salsa verdeä  ja guacamolea. Tykkään näistä kovasti. Olen ennenkin syönyt tämän annoksen ja siihen on syynsä, että tilaan sen aina uudestaan. Lastut on mukavan rapeita ja itse tehdyn makuisia. Kastikkeetkin hyviä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Nachos a la Maya

Toisena annoksena söin Tostada de salmonin. Rapea (ehkä hieman liian öljyinen) minikokoinen 

maissitortilla, savulohta, habanerocremefraichea ja marinoitua punasipulia. Ihan hyvä, mutta melko sellainen perus. Tällaisen voisi kuvitella saavansa Amarillostakin. 

Tostada de salmon 

Viimeisemä mutta ei vähäisimpänä Pancita de cerdo. Ylikypsää porsaanniskaa ja habanerocremefraichea. Lisäksi jotain ihanan savuista kastiketta. Annokset miellytti mun visuaalista silmääni ja tämä viimeinen oli niin makuja täynnä olematta kuitenkaan sekava. Aivan ihana. 

Pancita de cerdo

Muut ruokailijat söivät miekkakalaa,

Pescado blanco

grillattua kanaa ja bataattiranskiksia

 Pollo chimchurro 

naudanlihafajitas

Fajitas filete de res

ja kanatortillaa.

Tortitza pechuga de pollo

Näistä muut olivat oikein hyviä, mutta naudanlihafajitas ei oikein lämmittänyt. Kastikkeet olivat mainion makuisia ja miekkakalan kvinoa ja kookoskastike herkullisia. Maut olivat hieman tulisiakin olematta silti pistäviä. Lämpimän tulisia. Kokonaisuus sai meidät siirtämään seuraavan syödään yhdessä-päivällisen teeman kotoisen Suomen joulupöydästä jonnekin Väli-Amerikkaan.

Jälkkäriäkin piti saada. Itse otin Frozen mango-drinkin. Mitään frozenia siinä ei ollut, mutta oikein kiva, joskin hyvin makea päätös aterialle.

Frozen mango

No entäs sitten ne paljon odotetut churrot? Kaksi meistä tilasi annoksen jaettavaksi. Churrot olivat melkomoisia mötköjä. Ja melkomoinen pettymys. Ekojen churrojen jälkeen kysyimme tarjoilijalta, onko ehkä käynyt pikku mokanen ja churrot ovat jääneet raaoiksi. Annos palautettiin keittiöön, jossa kokki tutki tilanteen. Eivät olleet raakoja. "Meidän churrot on tällaisia. Mutta tuon niitä pari lisää kun tästä annoksesta meni yksi kun kokki kokeili sen kypsyyden." Ahaa, lisää mössöchurroja tiedossa. Joo, churrojen rakenne muistutti puoliraakaa pullaa. Mikä tietty on aivan ihanaa pullassa (kyllä, rakastan puoliraakaa pullaa), mutta churroissa se vaan ei toiminut. Lisäksi taikina oli mautonta. Samoin suklaadippi. Vetistä. Hedelmät näyttivät nätiltä, mutta karambola toi makunystyröille elämyksen, jota en ole toviin maistanutkaan. Se maistui proviantille. Asiaa tuntemattomille, proviantin maku on vähän sama kuin jos joku maistuu "jääkaapille", kuten lapseni asian esittää. Sellainen makuja imaissut, kylmiön maku, jota ei voi tarkkaan sanoilla kuvata. Missään tapauksessa makuelämys ei ole positiivinen kuitenkaan. 

Churros social 

Entä miljöö ja palvelu? Ympäristö on ihan kiva. Teeman mukainen joskin hälyinen. Palvelu sitten? Toimi ihan mukavasti siihen asti, kunnes kyseenalaistimme churrojen kypsyyden. Ihan kuin tarjoilija olisi ottanut henkilökohtaisena loukkauksena sen, että heidän churrojensa rakenne ei vastannut meidän toiveitamme. Vielä kun kehtasimme laskut jo tilattuamme vessareissujen takia vaihtaa paikkoja keskenämme, tarjoilija hyvin tympeään sävyyn tivasi, että pitääkö hänen nyt sitten avata laskut uudestaan, se vie kyllä sitten aikaa. Ihan minulle ei auennut, miksi laskut olisi pitänyt avata uudestaan kun kuitenkin istuimme kuin tatit aloillamme siihen asti kunnes hän lähti laskuja tekemään ja sanoimme, että me kyllä tiedetään kuka söi ja mitä. Kuitenkin, churrot oli laskutettu vääriltä henkilöiltä. Pahoittelua ei churrocasesta tullut, vaikka toki itsekin tajusimme, että annoksessa ei kai ollut proviantinmakuista karambolaa lukuunottamatta vikaa, ei vain ollut meidän makuumme. Mutta ei nyt mennyt ihan putkeen tarjoilijalla. Hän kyllä yritti hymyillä, mutta selkeä ketutus loisti kilometrin päähän.

Alku- ja pääruoat oli pääsääntöisesti hyviä ja sai mut haluamaan lisää Väli-Amerikan makuja. Maut olivat selkeitä ja hyviä. Inspiroivia, kertakaikkiaan. Churrot oli pettymys ja tarjoilija aivan pihalla asiakaspalvelusta, mutta ehkä kuitenkin kriittinen seurueemme jäi plussan puolelle. Jos tykkää Amarillo-henkisestä sapuskasta, joka kuitenkaan ei ole lautaselle roiskaistu mättö, jossa kaikki annoksen maistuu samalta, niin kyllä voin Mayaa suositella.