Tuhannen tuskan kahvila

Tässä on jo viikko tehty töitä, mutta palataanpa viikon taakse. Viimeisinä lomapäivinä kierreltiin lapsen kanssa lähiseutuja, sunnuntaina suuntana oli Loviisa. Kaupunki, jonka olen aina mieltänyt tunkkaiseksi, kuolevaksi pikkukaupungiksi. Nyt kuitenkin saatiin paikallisopas matkaan ja nähtiinkin Loviisasta ihan toisenlainen puoli. Ensimmäiseksi meidät vietiin Tuhannen tuskan kahvilaan.

Meillä oli pieni koiranpentunen mukana, joten terassi oli ehdoton edellytys kahvilalle. Sellainen tästä kahvilasta löytyikin. Ihana tallinpiha, jossa oli upea kukkaloisto ja veistoksia siellä täällä. Kaunista, kertakaikkiaan kaunista.

Konsepti oli vähän jännä. Ehkä sisällä olisi ollut listakin, mutta me (paikallisoppaan kerrottua, että näin kuuluu tehdä) istuttiin pöytään ja odotettiin tarjoilijaa. Tilasimme juomiksi kahvia, jääteetä ja vettä. Kahvia tuotiin pöytään kannullinen. Pieni, sievä kannullinen. Jos joku ikinä on miettinyt, että missä ihan oikeasti on käyttöä niille pienen pienille posliinikupeille, joille ei ikinä ole käyttöä, niin minäpä kerron. Niistä tarjoillaan kahvia kertakaikkisen upeassa kahvilassa vanhassa rakennuksessa, jonka historiaan kuuluu myös salakapakkana toimiminen. Maitonekkaa myöten kaikki oli niin kaunista. Aivan kuin nukkekodin kahvikutsut.

Me valitsimme makeita herkkuja, mutta kuulemani mukaan kahvilassa on tarjolla myös sunkkia eli suolaista munkkia. Me valitsimme voisilmäpullaa, sitruuna-rahkakakkua, mustikkaruukun ja raparperipiirakkaa. Kaikki olivat todella herkullisia ja erityisesti mustikkaruukku oli kuin pieni taideteos. Hintaluokka oli mielestäni kohtuullinen. Makeat herkut neljälle hengelle ja kahvi kahdelle sekä jäätee oli yhteensä n. 24 €. 

Uskokaa pois, ihmiset. Jo pelkästään tämä kahvila on hyvä syy poiketa moottoritieltä Loviisaan. Voi itku.

Kahvin jälkeen suunnattiin Laivasillalle, jossa oli varmasti keskimääräistä enemmän väkeä Small Ships Racen vuoksi. Siellä kuitenkin oli se kaiken alku. Eli syy, miksi valitsin Loviisan. Karamaloo, ihana pieni kauppa, jossa myydään afrikkalaisia mekkoja, tunikoja ja koruja.

Laivasillan jälkeen tie vei vielä Bongan linnaan, josta osa toimii Riitta Nelimarkan galleriana. Tämä se oli varsinainen hyvän mielen paikka. Väriä, paljon väriä. En osaa edes kuvailla tätä värin paljoutta. Bongan linna on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Loviisassa.

Katsokaa nyt. Kyllä murheet kaikkoaa.

Loviisassa on myös liuta pieniä sisustuskauppoja ja kauniita vanhoja taloja. Tuollahan saisi aikaa kulumaan paljonkin ihan vain kiertelemällä pikku putiikkeja. Kuitenkin jos miettii, pysähtyäkö Loviisaan niin sanoisin, että kyllä, pysähtykää. Parin-kolmen tunnin pysähdys riittää hyvin herkutteluhetkeen Tuhannen tuskan kahvilassa ja väriloiston ihmettelyyn Bongan linnassa.