keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kengurua sous vide

Täytin tuossa vuosia ja mulla oli vain yksi synttäritoive: saan kokata ihan rauhassa. Tarkoitus oli tehdä kolme ruokalajia, mutta lapsonen halusikin tehdä jälkkäriksi kakun. Siksi mulle jäi vain kaksi lajia tehtäväksi. Nyt keskitytään niistä pääruokaan eli kenguruun. Ostin siis pakastettua kengurun ulkofilettä tietämättä yhtään, mitä sille pitää tehdä. Kovasti googlettelin ja kiva, yksi ohje sanoi sisälämpötilaksi 65, toinen taas käski kypsentämään naudanlihan tapaan. Mä päätin noudattaa jälkimmäistä ohjetta. 



Päätin noudattaa jälkimmäistä ohjetta ihan jo sen vuoksi, että samassa annoksessa oli myös naudan ulkofilettä.  Laitoin kengurun ulkofileet yhteen pussiin ja naudan fileepihvit toiseen pussiin, sous videen 55 astetta ja pari tuntia kypsennystä. Sen jälkeen leikkasin lihat annospaloiksi. Paistoin ensin pannulla valkosipulia ja timjamia antamaan paistoöljyyn makua, sitten lihaan pannulla nopeasti väri pintaan, suola, pippuri ja tarjolle. Tämäpäs oli helppoa. Ja oikeasti olikin. Mun makuun sekä kenguru että nauta olisi saaneet olla aavistuksen (tai aika isonkin vainun verran) raaempia, mutta huolimatta kypsyydestä kenguru oli ihanan mehevää. Hieman riistaisa maku, ei kuitenkaan kovin voimakas. Lihana selvästi mehukkaampi kuin naudan ulkofile. Ja terkut taas Kotkan Pasaatin Alkoon, valitsemanne kenguruviini toimi erinomaisesti! 

Lisukkeina oli sitten hieman toisenlaisia valkosipuliperunoita. Keitin ensin uudet perunat, laitoin ne vuokaan viipaloidun sipulin ja valkosipulin kanssa. Suolaa, pippuria ja voita päälle ja haarukan kanssa kevyt muussaus. Tämä setti miedolle lämmölle uuniin n. tunniksi. Olipas hyvää. Olisin laittanut smetanaakin jos olisi ollut. Ei kovin kevyttä, mutta herkullista. 

Sitten oli vielä kasvislisuke. Tiedättekö sellaisen ihanan vihreän tuorevihanneskeon, joka kaikissa kokkiohjelmissa vaan käytetään kivasti pannulla ja sitten se on ihan jumalaisen hyvää ja taivaallista? Sellaista tavoittelin. Silppusin ison kasan lehtikaalia, otin paketin babypinaattia, silputtua valkosipulia ja ihan hurjan määrän persiljaa. Vierastan persiljan käyttöä. Lääkäri peittää virheensä mullalla ja kokki persiljalla, vai miten se nyt menikään... Nyt kuitenkin olin jotain reseptiä lukiessani nähnyt persiljaa laitettavan ihan järkyttävän määrän tällaiseen paistettavaan vihreään asiaan, joten minä kanssa. Kiva kiva, laitoin vihreän kasan pannulle voiköntin kanssa ja se vaan tursuili yli äyräiden. Lopulta tuloksena kuitenkin oli, suolan ja pippurin jälkeen, vallan maltillinen määrä vihreää lisuketta. Ei se nyt uusia maailmoja avannut, taivaan portit eivät auenneet eikä yksisarvisia laukannut pihapiirissä, mutta oli se vallan hyvää kuitenkin lihan ja punaviinikastikkeen kanssa. 

Mikäs näitä oli nautiskellessa auringonpaisteessa, hyvässä seurassa. 

8 kommenttia:

  1. Vau, kengurua! En oo koskaan maistanut! Täytyy kokeilla joskus ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, jos jostain käsiin vaan saat. Ehdottomasti! Fileet oli vähän jännän mallisia pötkylöitä, mutta herkullisia yhtä kaikki!

      Poista
  2. Söin kengurua viimeksi kolme vuotta sitten. Lidlistä ostin. Ihan makoisaa siitä tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lidlistä kyllä välillä löytää vähän erikoisempiakin herkkuja. Mä löysin omani Disa's Fishistä.

      Poista
  3. Enpä ole ikinä kengua maistanut. Meillä on tänä kesänä syöty lehtipersiljaa enemmän kuin koskaan ja se on kyllä niin hyvää ja moneen sopivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kengurua kokeilemaan jos lihaa yleensäkään syö. Mulla nyt näköjään on taas tuon jälkeen jäänyt persiljat kauppaan, mutta ehkä mä tästä vielä innostun. Ainakin nyt tiedän, että sitä voi käyttää ihan reilustikin.

      Poista
  4. Kengurua, hui! :P kuulostaa jännältä!

    VastaaPoista
  5. Kenguru on mulle ihan vieras liha, mutta heti kun vastaan tulee, niin maistettavahan sitä on. Mukavilta ja herkullisilta kuullostivat sun juhlat <3.

    VastaaPoista