Pikkuherkkuja Helsingissä

Olipahan tosiaan loma. Kaikenlaista isompaa ja pientä. Pikku remppapuuhat on rentouttavaa ja piristävää, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kaipaa ihan oikeasti irtiottoa. Puoliso tuli torstaina työreissusta ja mä aloin vähän vihjata, että mitenkäs olis joku pikku päiväretki Helsinkiin. Järin innostuneelta tuo ei vaikuttanut ja kun mä vielä bongasin hyvin edullisen hotellitarjouksen, mä kysyin haluaako lapsi lähteä mun kanssa kaksistaan lauantaista sunnuntaihin Helsinkiin. Halushan se. 

Lauantaina käytiin katsomassa Yayoi Kusaman näyttely HAMissa. Tykättiin kovasti, kun samalla katsottiin vielä Tove Janssonin näyttely, meillä vierähtikin museossa liki kolme tuntia. Hauskasti huomattiin, että vaikka Janssonin teokset ei muumeja ollutkaan, jotain samaa henkeä niissä oli. Lapsen mukaan ylempi taulu oli kuin elokuvasta Muumit Rivieralla ja totta, niihän tuo olikin. Alempi kuva oli Kusaman näyttelystä, pitkän aikaa vaan istuttiin ja tuumattiin, mitä kaikkea kuvassa on. 

Yövyttiin Scandic Parkissa ja tässä vaiheessa iltaa nälkä alkoi olla melkomoinen. Hotellissa oli uima-allas ja olin luvannut viedä lapsen sinne iltauinnille, mutta kun oli nälkä. Toki iltapalaksi oltiin haalittu kaikkea herkkua, kuten meillä hotelliöinä on tapana, mutta ku... nälkä. Ei muuta kuin ravintolaan. Mä halusin tartarpihvin, lapselle lastenbuffet. Lasten buffa oli... noh. Edusti käsitystä siitä, mitä lapsille ravintoloissa usein syötetään. Pasta bolognesea ja sen sellaista, kasvistikkuja. Vissiin kai ihan ok. Mun tartarpihvini sitten... No mä sain siitä ehkä puolet. Se närpiäinen, joka ensin oli syönyt vatsansa täyteen buffasta, havaitsi raa'an lihan ja söi varmaan puolet mun annoksesta. Sipseistä en tiiä, en ees päässyt maistamaan. Keltuainen oli hieman kypsennetty, liha ihan hyvää, lisukkeet oli jemmattu lihan alle ja olivat ihan perus. Mun makuuni ihan ok tartar, lapsi tykkäsi tosi kovasti. 

Iltauinti oli... iltauinti. Ensinnäkin saunatilat oli tupaten täynnä. No sille nyt ei tietty voi mitään. Toisekseen, saunasta oli iso ikkuna pesutiloihin ja siitä iso ikkuna suoraan ulos. Ihanaa, voi saunoessa katsella yhdeksännestä kerroksesta maisemia? No muuten kyllä, mutta siinä välissä oli tosiaan ne pesutilat ja kaksi pesutilojen kolmesta suihkusta. Kovin kiusallinen sijoituspaikka suihkuille, in my opinion. Kevyt suunnittelumoka, harvempi kai tykkää suihkutella siinä saunojien näyteikkunassa? Vesi uima-altaassa oli jääkylmää tai mä liian väsynyt, en tiiä. Äkkiä takas huoneeseen, kiitos. Ja iltapalan kimppuun. Stockalta kaikkia ihanuuksia, vähän jälkkäriä, pari viipaletta kylmäsavulohta, sweet chili-ravunpyrstöjä. Pikku herkkuja. 

Taidehallissa sitten on Niki de Saint Phallen näyttely. Kaveri sitä suositteli ja tykättiin. Tykättiin kovasti. Italiassa on kyseisen taiteilijat tarot-puisto ja mun mielestä tää olis hyvän viinin ja ruoan lisäksi ihan pätevä syy lähteä Italiaan, Toscanaan. Oli kyllä tosi wau-kokemus. Tykättiin tosi kovasti. Kulttuuripläjäyksen jälkeen ohjelmassa oli vielä muutama tunti ankaraa shoppailua. Välillä käytiin hieman tankkaamassa, paikaksi valikoitui Italo Forumissa. 

Mä otin lasillisen kuohuvaa ja alkuruoista Salsiccia di Vitellon. Eli vasikanliha-pistaasimakkaraa, hasselpähkinätapenadea, viikunaa, kaprista ja ciabattaa. Annos oli ihan maukas ja pieneen nälkään oikein riittävä kun lisäksi nappasi palasen lapsen pizzasta. Ketjupaikaksi ihan hyvä, lastenlistan pizza oli mun makuun ihan hyvä ja pieneen nälkään olisi riittävä aikuisellekin. Vallan hyvä valinta shoppailureissun tankkaukseen. Ei tietenkään mitään tajunnanräjäyttävää kulinaristista elämystä, mutta täytti odotukset vallan mainiosti. 

Nopea naudanlihawokki

Kotona pientä pintaremonttia. Lomailua kyllä, mutta kiireistä sellaista. Lapsi kuitenkin koulussa ja itsellä keskeneräisiä hommia ja sit sitä pintaremonttia. Keskiviikkona alkoi lapsella syysloma ja lähdetin sen leirille, joten ei muuta kuin skumppa auki ja Gilmoren tytöt. Jaa että syödäkin pitäis. No, onhan mulla sipsejä. Alun perin himoitsin naudanlihasushia ja siihen olis ollutkin kaikki tarvittavat ainekset sushiriisiä lukuunottamatta, mutta kun lähikaupassa ei ollut sushiriisiä, oli pettymyksensietokykyni niin huikea, että pitäkää tunkkinne ja sushinne ja kaikki, mää en ala! Että ehkä oli tarvettakin ottaa vähän rennommin... No, kun ei sushiriisiä ollut niin en sitten ostanut mitään, mutta se naudan sisäfilehän pötkötteli kuitenkin jääkaapissa. Päätin sitten hylätä ajatuksen vatsan täyttämisestä sipseillä ja tehdä jotain, mitä kaapista löytyy.

Seuraavalle päivälle oli suunnitteilla pihviä, joten mä leikkasin fileen kapeasta häntäpäästä n. puolen sentin paksuisia viipaleita ja laitoin ne marinoitumaan soijakastikkeen, ruskean sokerin ja mustapippurin kanssa. Liha sai maustua skumppalasillisen ja koiran lenkityksen ajan. Saman ajan sai nuudelit liota kylmässä vedessä.  Viipaloin porkkanaa, inkivääriä, valkosipulia ja salottisipulia. 

Ensiksi wokkipannulle öljyä, muutama kuivattu chilipalko ja inkivääriä. Saivat siinä muhia jokusen minuutin miedolla lämmöllä, jotta maut irtoavat kunnolla. Nostin vähän lämpöä ja lisäsin porkkanat ja valkosipulit, samalla maustoin kalakastikkeella.  Taas muutaman minuutin paistelu, lisäsin sipulit ja nuudelit. Muutaman minuutin kuluttua lämpö kovalle ja lihat sekaan. Itse tykkään raa'asta lihasta. Ensin pidin muut ainekset pannun reunoilla ja paistoin lihoihin vähän väriä, lopuksi lämmöt miedommalle ja sekoittelin ainekset keskenään. Olipas kyllä herkullista. Annoksesta jäi puuttumaan visuaalisesti tärkeä vihreä koriste, mutta ku se jäi kiukuspäiten sinne kauppaan. Oli kyllä tosi herkullista, tulista ja vähän makeaa. Ja nopeaa. Taidan tehdä toistekin. Eikä enää yhtään harmittanut, että en saanut sushia. 

Halloweenin ihmeitä

Yksi vuoden odotetuimmista juhlista, ainakin jos lapselta kysyy. Meillä on jo useamman vuoden ollut halloweenperinne muutaman ystävän kanssa. Jonain suunnilleen ajankohtaan sopivana viikonloppuna kokoonnutaan yhden ystävän luo herkuttelemaan ja hulluttelemaan. Jotain juhlasta kertoo se, että oma lapsi odottaa halloweeneja suunnilleen yhtä paljon kuin joulua... 

Tänä vuonna juhlapäiväksi valikoitui perjantai, joka asetti omat haasteensa suunnitteluun ja valmisteluun. Jokainen tuo ja valmistelee oman osuutensa, kuvagooglettelu alkaa jo hyvissä ajoin, menu lyödään lukkoon ja siitä se lähtee. Välillä tuntuu, että homma meinaa hieman karata käsistä. Tänä vuonna mun piti tehdä hirviömacaroneja, perinteiset muffinit ja kun ystävän puoliso tekee maailman parasta kylmäsavulohta ja sitä haluttiin hyödyntää, halusin tehdä myös sushihenkisen kakun. Lisäksi ex tempore tein vielä vihreän savuheppa-pastasalaatin. Muina tarjottavina oli kissan luuranko, mutaa, popparia ja karkkia, sormihodareita ja hieman verta. 

Macaronit oli oma tarinansa. Ei mennyt ihan putkeen ne. Ei. Siispä söimme sellaisia... mantelikikkareita, joille lapset askartelivat silmät. Juuh. No entäs perinteiset muffinit. Leipoja vaihtelee, reseptin perusta on aina sama. Tänä vuonna nakitin homman lapselle, joka halusi tehdä valkosuklaamuffineja. Mä höselsin macaronien parissa ja kun lapsi kysäisi, että mitäs öljyä tänne laitetaan niin... oikeasti mä vaan sanoin, että laita mitä siellä on. No siellä oli oliiviöljyä. Oliiviöljyä muffareihin. Voi elämän kevät. Siispä perjantaina töiden jälkeen leivottiin uusi satsi muffareita. Tänä vuonna lapset saivat koristella muffarit, kuorrutteena oli värjätty voi-sulatejuusto-tomusokerikuorrutus. Hienoja örkkejä. Yhdeltä jäi silmätkin uupumaan, mutta mitäpä pienistä...

Sushintapainen kakku on ollut mielessä pitkään. Nyt mä sen pääsin tekemään! Eli irtopohjavuokaan taputtelin ensin pohjalle sushiriisiä, päälle kerros viipaloitua kurkkua. Sitten vielä kerros ohueksi viipaloitua avocadoa ja ripaus sitruunamehua tummumista estämään. Koko komeus kuorrutettiin kylmäsavulohella ja koristeltiin kurkulla. Alkuperäinen idea oli tehdä halloween-kurpitsan näköinen naama, mutta kun unohtui mustien koristematskujen hankinta niin suunnitelma muuttui. Melkoisen creepy oli tämäkin yksilö. Lisukkeena oli hillottua inkivääriä ja vihreäksi värjättyä wasabimajoneesia. 

Hillottu inkivääri on silputtua inkivääriä, chiliä, soijakastiketta ja ruskeaa sokeria keiteltynä siirappimaiseksi. Herkkua vaikka minkä kanssa. 

Lapsille oli ohjelmassa vielä mörköpolku ja Hotel Transylvania. Kaikenlaisia hiippareita löytyi kylppärin nurkasta. Ja myöhemmin lapset vielä järjesti meille mörköpolun, kohtalaisen pelottavia lapsosia meillä. Ihana jokavuotinen perinne. 

Herkulliset illanistujaiset

Ystävien kanssa treffaaminen ihan ajan kanssa tuppaa venymään ja vanumaan. Nyt sitten jokunen viikko sitten lyötiin lukkoon päivämäärä, jolloin minä ja jälkikasvu siirretään itsemme ystävien luo yökyläilemään. Välimatka ei ole pitkä, mutta yökyläretket takaavat hyvät maailmanparannusmahdollisuudet sen jälkeen kun alamittaiset on tainnutettu unten maille.


Sovittiin, että mä hoidan ruokapuolen ja emännät hoitavat juomapuolen. Sopii. Alkuruoka toimi samalla lapsille iltapalana ja kun kysyin omalta lapseltani, että mitä hän toivoo, vastaus oli selkeä: piparjuurituorejuusto-kylmäsavuhepparullia. Hyvä, hyvä. Sopii vallan mainiosti. Takaladolta kylmäsavuheppaa ja Lidlistä Crefee-piparjuurituorejuustoa.

Viime viikolla tein prässättyä nautaa ja olin tätä iltaa varten kuutioinut lihaa hieman pakkaseen. Nyt tarjosin ankanrasvassa paistetut lihat ankanrasvassa kuullotetun, karamellisoidun salottisipulin, dijonsinapilla ja ruskealla sokerilla maustetun ranskankerman ja karpalohyytelön kanssa. Karpalohyytelöstä yritti tulla siirappia, mutta kuten puolukasta, myös tästä tuli hyytelöä. Liittynee marjojen happamuuteen. Ehkä. Mut hyytelön tein keittämällä ensin marjoja, siivilöin marjat ja survoin vielä marjoista siivilän läpi sen mitä irti lähti, lisäsin ruskeaa sokeria ja ripauksen suolaa ja keittelin siirapiksi, joka jäähtyessään muuttui hyytelöksi. Enemmän siirapeista löytyy täältä. Alkuruoalla oli vielä uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja. Helppoja ja hyviä. Tomaatit halkaistaan, asetellaan pellille leikkauspinta ylöspäin, maustetaan suolalla ja annetaan olla n. 80-asteisessa uunissa 3-4 tuntia. Otetaan uuni pois päältä ja jätetään vielä uuniin kuivahtamaan, kunnes uuni on jäähtynyt. Itse annoin olla yön yli. Lisäksi alkuruokien kanssa oli tarjolla patonkia ja tuorejuustoa. 

Välisorbetti sai hieman uuden muodon. Olin tehnyt lime-minttusorbettia, mutta unohtanut laittaa sen pakkaseen. Olin siis tehnyt limelientä. Sorbettiin tulee limen raastettua kuorta, limemehua (laitoin kolmen limen kuoret ja mehut, lisäksi vielä pullosta limemehua), vettä, ruskeaa sokeria ja tuoretta minttua. Mintun saa helposti pienittyä, kun jäähtynyttä lientä ottaa tilkan, laittaa sekaan mintunlehdet ja suristelee sen smoothiekoneella. Tämä sitten sekoitetaan muun liemen sekaan. Noh, sorbettimme melkein ehti jäätyä. Oltiin vähän suunniteltu proseccoa sen kaveriksi, mutta proseccoa ei ollutkaan ja ei se mitään kun eihän tämä ole vielä jäätynytkään. Sitten tulikin älynväläys, hitot proseccosta, onhan meillä vaaleaa rommia! Namnamnam! Petollinen herkku kyllä, mutta tiedän, miten nautin mojitoni ensi kesänä...

Pääruokana oli ankanrintaa ja punajuuririsottoa kahvikastikkeella. Olin ankanrinnasta poistanut nahat jo ennen alkuruokaa ja silpunnut nahan pieneksi ja paistanut rapeaksi muruksi. Aloitin paistamisen miedolla lämmöllä niin, että rasva irtosi hyvin. Paistelin aika pitkän aikaa, myöhemmin hieman kovemmalla lämmöllä niin, että nahka oli kullanruskeaa, rapeaa murua. Otin rasvat talteen ja myös jo alkuruokaa tehdessä kuullotin ankanrasvassa salottisipulia. Otin osan sipulista sivuun risottoa varten ja lopun maustoin suolalla ja ripauksella ruskeaa sokeria ja paistelin vielä hetken. Tästä sipulista osa meni alkuruokiin, osa pääruoan lisukkeeksi ihan sellaisenaan.


Ankanrinnat paistoin pannulla, ensin kuumemmalla pannulla pinta kiinni ja sen jälkeen miedompi lämpö, kunnes kypsyys oli medium miinus. Annoin lihan levätä hetken ennen viipalointia. Punajuuririsoton tein hieman uudella tapaa, vinkit poimin täältä. Olin raastanut punajuuren karkeaksi raasteeksi. Riisit laitoin kuumaan kasariin ilman öljyä ja paahdoin hetken. Valkkaria tilkka perään ja reilusti voita. Vatkasin mössöä vispilällä ja lisäilin viiniä ja voita. Mutta hupsoho. Missä kohtaa ankanrasvassa kuullotetut sipulit ja punajuuret pitikään lisätä? Noo, vaikka tässä kohtaa, ennen kuin siirryttiin kasvisliemen lisäilyyn. Vielä valkopippuria ja kun riisissä oli vielä suutuntumaa, reilusti parmesanraastetta. Hieman meni mun makuun ehkä ylikypsäksi, mutta olipahan kermaista. Huh.


Kahvikastike oli yksinkertaisuudessaan vettä, pikakahvijauhetta, paljon kuohukermaa, suolaa, mustapippuria, ripaus ruskeaa sokeria ja loraus brandyä. Tätä keittelin ehkä 10-15 minuuttia. Suurustin nyt maissijauhoilla kun yksi syöjistä on viljaton, mutta vehnäjauhoilla tai maizenalla toki onnistuu myös.


Annokseen koottiin herneenversoa vihreäksi, ankanrintaa, risottoa, kahvikastiketta, karamellisoitua sipulia, ruskistettua ankannahkaa, karpalohyytelöä ja pinjansiemeniä. Olin melkein vastaavan kokonaisuuden tehnyt aiemminkin, joten tässä mentiin vähän varman päälle. Ja sehän toimi.

Jälkkärikin oli aiemmin kokeiltu, ainakin pääosin. Eli vuohenjuustojäätelö. Tässä oli nyt kaksi purkkia kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna, kaksi pikkupurkkia (vastaa varmaan puolikasta normikokoista purkkia) makeutettua kondensoitua maitoa ja 200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa. Eli kerma vaahdoksi, sekaan kondensoitu maito ja vuohenjuusto ja vatkataan sileäksi. Massa rasiaan ja pakkaseen. Valmista on n. kuuden tunnin kuluttua.

Jäätelön lisukkeeksi jälkikasvu teki mantelikeksejä. Eli mantelijauhoja, sulaa voita ja ruskeaa sokeria mössöksi, joka muotoillaan kekseiksi ja paistetaan n. 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia. Kotona olin tehnyt mansikka-balsamicosiirappia ja kyläpaikassa vielä tein chili-rommisiirapin. Lopulta juolahti mieleen ripotella päälle vielä suolankukkaa ja voi että! Se kyllä kruunasi herkullisen jälkkärin ja menee ehdottomasti hankintalistalle omaan kotiin! Aivan ihana mieto suola! 

Saattaa olla, että tämän jälkeen vielä nautittiin sorbetit...

Aamu oli ihana aloittaa brunssilla. Emäntä teki herkkuleivät, joissa oli uunissa paahdetulla leivällä juustoa, vuonankaalia, rapeaa pekonia, löysäksi keitettyä kananmunaa ja hollandaisekastiketta. Ihan kertakaikkisen herkullista! Tämä ei kylläkään enää ollut viljatonta, kuten edellisen illan herkut. 

Viljaton kurpitsakakku

Mä lähdin tekemään porkkanakakkua. Kyllä, ihan sellasta tavan porkkanakakkua. Menin kauppaan ostamaan aineksia. Mutta sitten vihannesosastolla silmiini osuikin kurpitsa. Pienen pieni kurpitsainen. Että mitäs jos tekisinkin piirakan siitä? Ja hei, mitäs jos en laittaiskaan taikinaan sokeria ollenkaan vaan makeuttaisin sen kondensoidulla maidolla? Ja muuten hei, nyt mä sen keksin! Enpäs laitakaan mantelirouhetta vaan laitankin mantelijauhoja ja jätän vehnäjauhot kokonaan pois! Nii!

Tää oli ensimmäinen kokeilu ja luultavasti jatkojalostan tätä jotenkin, en vaan heti keksi miten. Ehkä tilkka jotain yrttilikööriä tai jotain? Maustepippuri antaa kivaa potkua tähän ja kurpitsaraaste tekee piirakasta herkullisen mehevän. Ja tuo kuorrute. Ei järin kevyttä, mutta niin paljon parempaa kuin tuorejuustokuorrute! Koristelusta vastasi jälkikasvu. Ihan kuin tuo pikkuisen odottelisi halloweenia...

Nyt poikkeuksellisesti resepti:

Viljaton kurpitsakakku. Tai piirakka, mikälie. 

1 pieni kurpitsa (n. 800 g)

1 purkki makeutettua kondensoitua maitoa

4 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

kanelia maun mukaan

1 tl vanilijasokeria

ripaus muskottipähkinää

n. 0,5 tl jauhettua neilikkaa

pieni ripaus jauhettua maustepippuria

200g mantelijauhoja

(ruskeaa sokeria jos haluaa makeampaa)

Kuorrute (tämä alkaakin sitten mennä taas hieman epämääräisemmäksi)

400 g olympia-sulatejuustoa

ehkä hieman alle 100 g voita

vähän vanilijasokeria

tomusokeria maun mukaan

Nonni. 

Kuorin kurpitsan ja lohkoin sen, irrotin siemenet ja raastoin kurpitsan hienolla terällä. Sekoitin raasteeseen neljä kananmunaa ja purkin kondensoitua maitoa. Sitten kuivat aineet sekaan ja sekoitus. Taikinaa ei tarvitse vatkata, eli tämä on tosi helppo tehdä. Tällä tapaa pohjasta ei tule erityisen makeaa eli jos haluaa makeampaa, kannattaa lisätä vähän ruskeaa sokeria tai vaikka siirappia. Levitä taikina pellille ja paista hieman alle 200-asteisessa uunissa 20-25 min. Pellillä paistettaessa tästä tulee melkoisen littana, joten tämän voi hyvin tehdä uunivuokaankin, jolloin piirakasta tulee paksumpi. 

Kun piirakka on jäähtynyt, vatkaa sekaisin huoneenlämpöinen, pehmeä voi ja sulatejuusto. Lisää vanilijasokeri ja tomusokeria maun mukaan. Itse tein kuorrutteesta melko makean kun pohja oli hieman vähemmän makeaa. Levitä kuorrute piirakan päälle ja anna olla jääkaapissa mieluusti seuraavaan päivään. Niin, pitänee sanoa, että tuo kuorrutemäärä on ihmiselle, jonka mielestä tällaisissa piirakoissa pohja on tarkoitettu hyvänmakuiseksi kuorrutteensäilytysalustaksi... Jonkun mielestä hieman vähempikin määrä kuorrutetta riittäisi. 

Nopea tortillapizza

Okei, okei, toi kuva lupaa jotain vähän hämmentävää... Mutta hei, pizzahan on superherkkua. Ihanaa, venyvää juustoa, herkullisia täytteitä. Jokaiselle oman maun mukaan. Mut mitäs sitten kun on niin nälkä, että kärsivällisyys on pyöreä nolla ja eniten kiukuttaa kaikki? Ei hätää, apuun tulee tortillapizza. Kyllä, tortillaletuista tulee varsin kelvollinen pizzapohja ja niin epäpizzaa kuin se onkin, niin reunoista tulee superherkullisia! 

Ja nyt siis oikaistaan. Tehdään asiat supernopeasti. Uuni päälle n. 200 asteeseen. Sitten hommiin, letut pellille leivinpaperin päälle. Kastikkeeksi sopii vallan hyvin tomaattipyre, jota hieman ohennetaan vedellä ja maustetaan suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Jos siis tomaattikastikkeen haluaa. Kuvan lettusessa sitä ei ole. Soossi tortilloille, päälle kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään, juustoraaste pintaan ja ehkä tässä kohtaa uuni alkaa olla melko lailla valmis. Nää ei oikeasti tarvii uunissa montaa minuuttia, 4-5 minuuttia on hyvä. Ja ei kun ääntä kohti. 

Mutta sitten... tää mun herkkupizza. Tehtiin viikonloppuna pizzaa ihan ajan kanssa ja kun homma oli valmis, sit mun mieleeni juolahti suolakurkun, smetanan ja hunajan täydellinen yhdistelmä. Miksi miksi en tajunnut laittaa sitä pizzaan? No, nyt korjasin tilanteen. Ei tomaattikastiketta lainkaan. Smetanaa, reilusti smetanaa. Päälle hyviä suolakurkkuviipaleita (Myrttisen valkosipulisuolakurkut on parhaita) ja hunajaa. Sitten vielä juustoraastetta ja koko komeuden kruunasi päälle rouhittu mustapippuri. Ihana suolaisen ja makean yhdistelmä, smetanan pehmeys, juuston rasvaisuus... Mä niin teen tätä toistekin!

Helppo kana-kookoskeitto

Olen tänne pääosin kirjoitellun viikonlopun herkkuja. Niitä, jotka tehdään ajan kanssa ja sydämellä. Nautiskellaan kokkailusta. Mutta hei, reality check. Elän ruuhkavuosia. Päivät töissä tuppaa venymään, lapsella on harrastuksensa, koira haluaa lenkille, mies tekee reissutöitä. Kokkikartanon kalakeitto on lapsen herkkua. Kuitenkin kaunis ajatus on, että tekisin pari kertaa viikossa ison sammiollisen jotain keittoa tai pataa, jota sitten voidaan syödä pari päivää. Arkena ei ehdi eikä jaksa silputa ja pilkkoa, ei ehdi haudutella. Arkena puolivalmisteet ja pakastekasvikset on pop. 

Marinoituja lihoja koitan kuitenkin yleensä vältellä. Tänään en onnistunut siinäkään. Yleensä käytän tähän kanan filesuikaleita, nyt niitä ei kaupassa ollut. Löysin kuitenkin lime-korianterimarinoituja kanapihvejä (filettä? ohut leike?) ja niitä nappasin rasiallisen. Sitten pieni pala inkivääriä, pussillinen pakastewokvihanneksia (maun mukaan, tämä oli joku kiinalainen wok-vihannespussi) ja tölkki kookosmaitoa. Nuudeleita olikin kotona valmiina. Lisäksi tarvitaan chiliä tai jotain chilitahnaa, soijaa, sitruunamehua ja valkosipulia. 

Eli aloitellaan pilkkomalla valkosipuli ja kuoritaan ja pilkotaan inkivääri. Jos kana ei ole suikaleina, pilkotaan sekin. Kattilaan tilkka öljyä ja kanat, valkosipuli ja inkivääri sekaan, lisäksi maun mukaan chiliä. Kypsennetään kanat, sekaan kookosmaito ja n. 4 dl vettä. Keitellään hetki ja lisätään kasvikset, maustetaan sopivan suolaiseksi soijalla. Keitetään ihan pari minuuttia, murennetaan nuudelit ja lisätään keittoon. Vielä muutama minuutti kiehumista, maustaminen reilulla töräyksellä sitruunamehua ja kas, keitto on valmis. Ja tekeydyttyään huomiseen jääkaapissa tämä onkin jo muuttunut padaksi... Itse pidän chilisemmästä versiosta joten lisään omalle lautaselle vielä chilitahnaa.